Geneettinen profilointi: Odotamme enää, että meidät yhdistettäisiin rikokseen.

DNA-teknologia valtion virkamiesten käsissä viimeistelee siirtymämme valvontavaltioon, jossa vankilamuurit naamioidaan näennäisen hyväntahtoiseen teknologiseen ja tieteelliseen edistykseen, kansalliseen turvallisuuteen ja tarpeeseen suojautua terroristeilta, pandemioilta, kansalaislevottomuuksilta ja niin edelleen.

Mitä tahansa luurankoja sukupuussasi tai kaapissasi piileekään, mitä tahansa rikoksia oletkaan tehnyt, mitä tahansa yhteyksiä sinulla on hallituksen etsityimpien henkilöiden listoilla oleviin henkilöihin: poliisivaltio on päättänyt kaivaa ne esiin.

Ylikriminalisoinnin, ympärivuorokautisen valvonnan ja poliisivaltion, joka on innokas venyttämään lihaksiaan voimannäytöksessä, aikakaudella me kaikki olemme syyllisiä johonkin rikkomukseen.

Enää emme voi pitää itseämme syyttömänä, ennen kuin syyllisyytemme on todistettu.

Nyt olemme kaikki epäiltyjä DNA-luettelossa odottamassa, että meidät yhdistetään rikokseen.

Epäiltyjen valtio, geneettinen panopticon.

DNA-teknologia valtion virkamiesten käsissä vie päätökseen siirtymämme valvontavaltioon, jossa vankilan muurit on naamioitu näennäisen hyväntahtoiseen teknologiseen ja tieteelliseen edistykseen, kansalliseen turvallisuuteen ja tarpeeseen suojautua terroristeilta, pandemioilta, kansalaislevottomuuksilta jne. liittyviin asioihin.

Kun hallitus pääsee käsiksi DNA:si, se tietää pian sinusta kaiken muunkin, mitä se ei jo tiedä: sukutaulusi, syntyperäsi, ulkonäkönne, terveyshistoriasi, taipumuksesi noudattaa käskyjä tai suunnata omaa tietäsi jne.

Piiloutuminen on yhä vaikeampaa, vaikka luulisi, ettei sinulla ole mitään salattavaa.

Poliisi käyttää rikosteknistä sukututkimusta, jonka avulla poliisi voi verrata tuntemattoman epäillyn rikospaikan DNA:ta sukututkimustietokannasta löytyviin perheenjäsenten DNA:han, ratkaistakseen kylmiä tapauksia, jotka ovat olleet ratkaisematta vuosikymmeniä.

Toimittamalla DNA:si Ancestryn ja 23andMe:n kaltaiseen sukututkimustietokantaan annat poliisille pääsyn jokaisen sukulaisesi – menneen, nykyisen ja tulevan – geneettiseen koostumukseen, sukulaisuussuhteisiin ja terveysprofiileihin riippumatta siitä, suostuivatko he koskaan olemaan osa tällaista tietokantaa.

Enää ei ole edes väliä, kuulutko niihin kymmeniin miljooniin ihmisiin, jotka ovat lisänneet DNA:nsa esi-isätietokantoihin. Kuten Brian Resnick kertoo, julkiset DNA-tietokannat ovat kasvaneet niin massiivisiksi, että niiden avulla sinut voidaan löytää, vaikka et olisi koskaan jakanut omaa DNA:tasi.

Tämä yksinkertainen liiketoimi – sylkinäyte tai poskipussinäyte vastineeksi siitä, että saa tietää kaiken esi-isiensä koostumuksesta, siitä, mistä on kotoisin, ja siitä, ketkä kuuluvat laajempaan sukuunsa – on hinta, jolla pääsee sisään epäilyttävään valtioon meille kaikille.

Loppujen lopuksi DNA-tuloste paljastaa kaiken siitä, ”keitä me olemme, mistä tulemme ja keitä meistä tulee”. Sitä voidaan käyttää myös mahdollisten epäiltyjen fyysisen ulkonäön ennustamiseen.

Poliisi kutsuu sitä mielellään ”moderniksi sormenjäljeksi”.

Sormenjälkiteknologia oli käänteentekevä hetki poliisin kyvylle ”ratkaista” juttu, mutta nyt lainvalvontaviranomaiset pitävät DNA-teknologiaa taikaluotina rikosten selvittämisessä, etenkin kun se auttaa selvittämään sarjamurhien ja raiskaajien kylmiä tapauksia.

Kukapa ei haluaisi saada psykopaatteja ja sarjaraiskaajia pois kaduilta ja turvallisesti telkien taakse, eikö niin?

Ainakin lainvalvontaviranomaiset käyttävät tätä argumenttia tukeakseen rajoittamatonta pääsyä näihin sukututkimustietokantoihin, ja heillä on menestystarinoita todisteeksi.

Esimerkiksi 68-vuotias pennsylvanialainen mies pidätettiin ja häntä syytettiin nuoren naisen raa’asta raiskauksesta ja murhasta lähes 50 vuotta aiemmin. Tutkijat tukeutuivat sukututkimukseen, jonka mukaan murhaajan esivanhemmat olivat kotoisin italialaisesta pikkukaupungista, ja rajasivat löydökset yhteen mieheen, jonka hylätystä kahvikupista saatu DNA vastasi murhaajan DNA:ta.

Eräässä toisessa kylmän tapauksen tutkinnassa 76-vuotias mies pidätettiin kahdesta vuosikymmeniä vanhasta murhasta sen jälkeen, kun hänen DNA:nsa kerättiin alkometriin liittymättömän liikennepysäytyksen yhteydessä.

Tutkinnan verkko ei kuitenkaan kietoudu vain psykopaatteihin ja sarjaraiskaajiin. Poliisivaltion jahdatessa rikollisia kuka tahansa mahdollinen DNA-tunniste – mukaan lukien kaukaiset perheenjäsenet – tulee yhtäkkiä osaksi epäiltyjen joukkoa, jota on seurattava, tutkittava ja suljettava pois.

Myös aiempien rikosten uhrit lisätään hallituksen kasvavaan DNA-tietokantaan mahdollisista epäillyistä. Esimerkiksi San Franciscon poliisi käytti raiskauksen uhrin DNA:ta, joka oli tallessa vuonna 2016 tapahtuneesta seksuaalirikoksesta, pidättääkseen naisen epäiltynä osallisuudesta vuonna 2021 tapahtuneeseen omaisuusrikokseen.

Näin ”syyllisyys yhdistämisen perusteella” on saanut uusia merkityksiä teknologisena aikakautena, jolloin DNA-näyte riittää siihen, että ihmistä voidaan pitää poliisitutkinnassa kiinnostavana henkilönä. Kuten Jessica Cussins varoittaa Psychology Today -lehdessä: ”Perustaistelu siitä, että mahdollisesti syyttömien ihmisten tietoja ei saisi käyttää heidän yhdistämiseensä toisiinsa liittymättömiin rikoksiin, on menetetty.”

Viime aikoihin asti hallituksen oli noudatettava ainakin joitakin perusrajoituksia sen suhteen, milloin, missä ja miten se saattoi käyttää jonkun henkilön DNA:ta. Tämä muuttui päälaelleen Yhdysvaltain korkeimman oikeuden useissa päätöksissä, jotka merkitsivät yksityisyyden menettämistä solutasolla.

Yhdysvaltain korkein oikeus päätti esimerkiksi asiassa Maryland v. King, että DNA-näytteiden ottaminen epäillyltä ei ole neljännen lisäyksen vastaista. Tuomioistuimen myöhempi päätös jättää voimaan Marylandin valitustuomioistuimen tuomio asiassa Raynor v. Maryland, jossa todettiin, että yksityishenkilöillä ei ole oikeutta yksityisyyteen DNA:nsa suhteen, teki amerikkalaisista entistä haavoittuvampia sen suhteen, että hallitus voi käyttää, analysoida ja säilyttää heidän DNA:nsa ilman heidän tietämystään tai lupaansa.

Siitä lähtien kaikki on mennyt alamäkeen.

Hallitus on itse asiassa pyrkinyt hellittämättä saamaan DNA:mme haltuunsa joko lainvalvontaviranomaisten ja amerikkalaisten yritysten yhteydessä toteutettavien pakollisten ohjelmien avulla, saamalla ilman lupaa käyttöönsä suku-DNA:mme, jotka on jaettu Ancestryn ja 23andMe:n kaltaisten sukututkimuspalvelujen kanssa, tai keräämällä ”irto-” tai ”kosketus”-DNA:mme.

Valmistautukaa, ihmiset, sillä hallitus on aloittanut pirullisen kampanjan luodakseen epäiltyjen kansakunnan, joka perustuu massiiviseen kansalliseen DNA-tietokantaan.

Tässä ovat auttaneet kongressi (joka hyväksyi lainsäädännön, jonka nojalla poliisi voi kerätä ja testata DNA:ta välittömästi pidätyksen jälkeen), presidentti Trump (joka allekirjoitti Rapid DNA Act -lain), tuomioistuimet (jotka ovat päättäneet, että poliisi voi rutiininomaisesti ottaa DNA-näytteitä ihmisiltä, jotka on pidätetty, mutta joita ei ole vielä tuomittu rikoksesta) ja paikalliset poliisiviranomaiset (jotka ovat innokkaita hankkimaan tämän uuden rikoksentorjuntavälineen).

Esimerkiksi Rapid DNA -laitteet ovat kannettavia, noin pöytätulostimen kokoisia, erittäin sääntelemättömiä, kaikkea muuta kuin idioottivarmoja ja niin nopeita, että ne voivat tuottaa DNA-profiileja alle kahdessa tunnissa, ja ne antavat poliisille mahdollisuuden lähteä DNA-näytteiden avulla kalaretkille etsimään vihjeitä mahdollisista väärinkäytöksistä.

Toimittaja Heather Murphy selittää: ”Kun poliisiviranomaiset rakentavat paikallisia DNA-tietokantojaan, ne keräävät DNA:ta paitsi ihmisiltä, joita on syytetty vakavista rikoksista, myös yhä useammin ihmisiltä, joita pidetään vain epäilyttävinä, ja yhdistävät heidän geneettiset identiteettinsä pysyvästi rikostietokantoihin.”

Kaikki 50 osavaltiota ylläpitävät nykyään omia DNA-tietokantojaan, vaikka keräyskäytännöt vaihtelevat osavaltioittain. Paikallisista tietokannoista saatavat tiedot ladataan yhä useammin CODIS-tietokantaan, FBI:n massiiviseen DNA-tietokantaan, josta on tullut tosiasiallinen tapa tunnistaa ja jäljittää amerikkalaiset syntymästä kuolemaan.

Jopa sairaalat ovat lähteneet mukaan peliin ottamalla ja tallentamalla vastasyntyneiden vauvojen DNA:ta, usein ilman vanhempien tietoa tai suostumusta. Se on osa hallituksen pakollista vastasyntyneiden geeniseulontaa. Monissa osavaltioissa DNA:ta säilytetään loputtomiin. Vastasyntyneiden koko perimän sekvensointi on jo käynnissä, ja sen tarkoituksena on muka auttaa diagnosoimaan harvinaisia sairauksia aikaisemmin ja parantamaan terveyttä myöhemmin elämässä, mikä on jo itsessään eettinen miinakenttä.

Tänään syntyville tämä tarkoittaa sitä, että heidät sisällytetään hallituksen tietokantaan, joka sisältää intiimejä tietoja siitä, keitä he ovat, heidän syntyperästään ja siitä, mitä heitä odottaa tulevaisuudessa, mukaan luettuna heidän taipumuksensa olla seuraajia, johtajia tai häiriköitä.

Juuri äskettäin New Jerseyn poliisi pääsi käsiksi vastasyntyneen vauvan yhdeksän vuotta vanhasta verinäytteestä saatuun DNA:han, jotta lapsen isä voitiin tunnistaa vuosikymmeniä vanhasta seksuaalirikoksesta epäillyksi.

Tällaisen DNA-profiloinnin seuraukset ovat kauaskantoiset.

Vähintäänkin nämä DNA-tietokannat hävittävät kaikenlaisen yksityisyyden tai anonymiteetin.

Hakkereille ja kaupallisille yrityksille, jotka haluavat hyötyä ihmisen biologisista tiedoista, tarjoutuu loputtomasti tuottoisia mahdollisuuksia. Arvioiden mukaan ihmisen tunnistamisen maailmanlaajuiset markkinat nousevat 6,5 miljardiin dollariin vuoteen 2032 mennessä.

Nämä geneettiset tietokannat ja genomiteknologia tekevät meistä myös paljon haavoittuvampia hiippailijoille ja verkkovakoilijoille, geneettiselle profiloinnille ja niille, jotka haluaisivat käyttää teknologiaa meitä vastaan.

Valitettavasti keskustelu geneettisestä yksityisyydestä – ja siitä, milloin DNA:sta tulee julkista hyödykettä, jota ei suojele neljännen lisäyksen kielto tutkia ja takavarikoida ilman etsintälupaa – on edelleen kaukana jäljessä hallituksen ja amerikkalaisyritysten oikeuksiimme kohdistuvista loukkauksista.

Lisäksi vaikka viime vuosina suuri osa julkisesta keskustelusta, lainsäädäntötoimista ja oikeudellisista haasteista on keskittynyt pöytäkirjoihin, jotka koskevat sitä, milloin poliisi voi laillisesti kerätä epäillyn DNA:ta (etsintäluvalla tai ilman etsintälupaa ja pidätyksen tai tuomion yhteydessä), kysymys siitä, miten ”irto-” tai ”kosketus”-DNA:ta käsitellään, on suurelta osin jäänyt vaille suurempaa keskustelua tai vastustusta.

Kuten tutkija Leslie A. Pray toteaa:

Itse asiassa roskat, jotka jätät roskakatokseen, ovat potentiaalinen kultakaivos tämänkaltaiselle materiaalille. Paikalliset poliisitutkijat, jotka toivovat voivansa ratkaista ratkaisemattomia tapauksia, voivat ottaa kaiken tämän hylätyn tai niin sanotun hylätyn DNA:n vapaasti käyttöönsä… hylätyn DNA:n voi myös sisällyttää salaiseen universaaliin DNA-tietokantaan.

Tämä tarkoittaa sitä, että jos sinulla on epäonnea jättää DNA-jälkiäsi jonnekin, missä on tehty rikos, sinulla on jo tiedosto jossain osavaltion tai liittovaltion tietokannassa – vaikkakin se voi olla tiedosto ilman nimeä. Kuten Heather Murphy varoittaa New York Timesissa: ”Tulevaisuuden tieteisfiktio, jossa poliisi voi nopeasti tunnistaa ryöstäjät ja murhaajat poisheitetyistä limsatölkeistä ja tupakantumpeista, on saapunut… Geneettisistä sormenjäljistä on tulossa yhtä rutiininomaisia kuin vanhanaikaisetkin.”

Kuten Marylandin vetoomustuomioistuimen Raynor-tapauksessa antamassa eriävässä mielipiteessä varoitettiin perustellusti: ”Henkilö ei voi enää äänestää, osallistua valamiehistöön tai saada ajokorttia avaamatta geneettistä materiaaliaan valtion keräykseen ja koodaukseen.” Tämä ei ole mahdollista. Kieltäytymällä käsittelemästä Raynorin tapausta Yhdysvaltain korkein oikeus antoi hiljaisen hyväksyntänsä sille, että valtion viranomaiset voivat kerätä irto-dna:ta, ja vertasi sitä henkilön sormenjälkiin tai hiusten, silmien tai ihon väriin.

On vain ajan kysymys, milloin hallituksen agentit tietävät missä olemme käyneet ja kuinka kauan olemme olleet kussakin paikassa seuraamalla irto-dna:tamme. Loppujen lopuksi tutkijat pystyvät jo nyt jäljittämään lohen satojen neliökilometrien pituisten purojen ja jokien kautta DNA:n avulla.

Nykyään robotiikan ja automaation avulla DNA:n käsittely, analysointi ja raportointi vievät paljon vähemmän aikaa ja voivat tuoda esiin kaikenlaista tietoa aina henkilön silmien väriä ja sukulaisia myöten. Uskomatonta kyllä, eräs yritys on erikoistunut luomaan poliisille ”rikoskuvauksia” tuntemattomien ”epäiltyjen” DNA-näytteiden perusteella, joita sitten verrataan henkilöihin, joilla on samanlainen geneettinen profiili.

Mikään näistä tekniikoista ei tietenkään ole erehtymätön.

DNA-todisteet voivat olla vääriä joko inhimillisen erehdyksen, peukaloinnin tai jopa suoranaisen väärentämisen vuoksi, ja näin tapahtuu useammin kuin meille kerrotaan.

Tämä tarkoittaa skenaariota, jossa meillä on vain vähän tai ei lainkaan puolustautumismahdollisuuksia syytteitä vastaan, varsinkin kun meidät on ”tuomittu” teknologian avulla, ja vielä vähemmän suojaa sitä vastaan, että hallitus kerää DNA:tamme samalla tavalla kuin se kerää puheluitamme, sähköpostejamme ja tekstiviestejämme.


Lähde: https://www.infowars.com/posts/the-genetic-panopticon-were-all-suspects-in-a-dna-lineup-waiting-to-be-matched-with-a-crime/

Visits: 358 Today: 2
Previous post Kolmesti rokotettujen pandemia
Next post HÄLYTYS! Uusi valmiuslaki astuu voimaan 1.8.2022. Oletko valmis?
Close