Lohkoketjuyhteiskunta: Web 3.0, virtuaalitodellisuus ja verkostovaltio.

Maailmassa ihmiset ovat valmiita omaksumaan uusia asioita, koska heitä kehotetaan tekemään niin. Ihmiset ovat myös halukkaita istumaan ja antamaan ihmisen evoluution kulun määräytyä heidän puolestaan.

Kuka sanoi, että sulautuminen tekoälyn kanssa on väistämätöntä? Se on väistämätöntä vain, jos me päätämme tehdä sen. Jos tekisimme kollektiivisen päätöksen alkaa poimia marjoja ja metsästää hirviä jousella ja nuolilla, voisimme tehdä niinkin.

Vääjäämättömyyden ajatus on ohjelmoitu meihin. Se on eräänlaista aivopesua. Siitä huolimatta olemme yhteiskuntana vallankumouksen kynnyksellä – niin suuren muutoksen äärellä, että se voi muuttaa peruuttamattomasti koko ihmisyhteiskunnan rakennetta ja tapaa, jolla muodostamme suhteita, sekä määritellä täysin uudelleen kaupankäynnin ja vaihdannan luonteen.

Tarkoitan siis ”metaversumia”, lohkoketjua, hajautettuja kryptovaluuttoja ja sitä, mistä kaikki alkoi – Bitcoinia.

Mutta jotta ymmärtäisimme, miten kaikki nämä asiat sopivat yhteen, on ensin tutkittava ”Web 3.0” – mitä se on, miten sitä markkinoidaan ja miten se vaikuttaa meihin.

Web 3.0: Internetin seuraava versio
Ellet työskentele tekniikan alalla, et ole luultavasti koskaan kuullut termiä ”Web 3.0” (myös ”web3”).

Web3:n ymmärtämiseksi on syytä tutustua lyhyesti historiaan: Kun internet tuli ensimmäisen kerran käyttöön, se oli ”read-only”, toisin sanoen se tarjosi tietoa yleisön saataville, mutta staattisessa muodossa; tavallisilla ihmisillä ei ollut taitotietoa uuden sisällön julkaisemiseen, sillä se vaati teknistä asiantuntemusta ja syvällistä koodin tuntemusta. Kutsumme tätä internetin alkumuotoa ”web1:ksi”.

Internetin seuraavassa, nykyisessä versiossa tavalliset käyttäjät voivat sekä lukea sisältöä että julkaista sitä. Web2:n myötä internetistä tuli vuorovaikutteinen, ja se tasoitti tietä sosiaalisille verkostoille, joiden avulla käyttäjät voivat luoda yhteyksiä ja luoda.

Web2:n ongelmana on, että tietoa valvovat keskusviranomaiset, jotka keräävät ja tuotteistavat sitä. Vastineeksi kyvystä luoda olemme antaneet suurten yhtiöiden omistaa henkilötietomme.

Tästä pääsemmekin web3:een, jolla pyritään ratkaisemaan web2:n luomat ongelmat ja tarjoamaan samalla infrastruktuuri uusille, mullistaville teknologioille.

Ideana on, että ”Web3” on:

  • Hajautettu (eli mikään organisaatio ei hallitse tietojasi);
  • Lupavapaa (kuka tahansa voi käyttää verkkoa);
  • Sensuroimaton (julkaistua sisältöä ei voi muuttaa tai poistaa);
  • Rahaksi muutettavissa (tekijöille voidaan maksaa heidän luomastaan arvosta ilman välikäsiä);
  • Yksityinen (henkilöllisyys on salattu ja anonymiteetti on valinnainen).

Kuulostaa hyvältä, mutta miten tämä toteutetaan? Ajatuksena on, että internet rakennetaan uudelleen niin, että se perustuu lohkoketjuihin ja kryptovaluuttoihin.

Raha on näet ikivanha vaihtoväline, joka on ollut käytössä vuosisatoja. Itse asiassa rahan käsite ei ole juurikaan muuttunut ajan myötä, vaikka se saattaa olla fyysisesti erilainen kuin aiemmin. Tähän asti raha on kuitenkin puuttunut internetin osana olevana protokollana.

Tämä muuttuu Web3:n myötä. Ajatuksena on, että integroimalla raha itse internetin rakenteeseen voimme vapauttaa verkkomaailman tungettelevasta mainonnasta, joka perustuu yksityisten tietojen massakeräykseen, ja murtaa suurten teknologiamonopolien vallan.

”Web3:n myötä internetissä tapahtuu massiivinen rakenneuudistus, ja se rakentuu seuraavien neljän ”kerroksen” varaan:

1. Lohkoketju (pohjakerros)

Kaiken web3:n taustalla on lohkoketju: jaettu pääkirja, jota hallinnoi vertaissolmujen hajautettu verkko (sama teknologia, joka käyttää Bitcoinia ja Ethereumia).

Lohkoketju ei ole kenenkään omistuksessa tai hallinnassa, eikä se sijaitse millään palvelimella. Lohkoketjun kopiot on pikemminkin tallennettu tuhansien verkon osallistujien kesken. Ajattele sitä ikään kuin hajautettuna tietokantana transaktioista.

Johdonmukaisuuden, turvallisuuden ja objektiivisuuden säilyttämiseksi jokainen solmu (osallistuja) pääsee kuitenkin paljon sopimukseen verkon nykytilasta. Tämä sopimus saavutetaan algoritmisesti konsensusmekanismilla, kuten proof-of-work tai proof-of-stake.

Proof-of-work (PoW) -menetelmää käyttävät ”louhijat”, jotka kilpailevat uusien transaktioiden todentamisesta ja lisäävät ne ketjuun ”lohkoina” (tästä lohkoketju). Voittaja jakaa uuden lohkon muun verkon kanssa ja ansaitsee palkkioksi kryptovaluuttaa. Kilpailun voittaa tietokone, joka pystyy ratkaisemaan nopeimmin matemaattisen pulman – tämä tuottaa kryptografisen yhteyden nykyisen lohkon ja sitä edeltäneen lohkon välille. Tämän palapelin ratkaiseminen on ”proof-of-work”-tekniikan ”työ”.

Proof-of-stake (PoS) -työn tekevät validoijat, jotka ovat panostaneet oman kryptovaluuttansa osallistuakseen verkkoon. Validoija valitaan satunnaisesti tarkistamaan transaktioita ja luomaan uusia lohkoja. Sen jälkeen he jakavat ne muun verkon kanssa ja ansaitsevat palkkioita. Sen sijaan, että validoijien tarvitsisi tehdä intensiivistä laskentatyötä, he panevat kryptovaluuttaa vakuudeksi suostumisestaan ketjun vahvistamiseen. Tämä kannustaa verkon terveeseen käyttäytymiseen.

Jotta tällaista järjestelmää voisi huijata, pitäisi joko hallita 51 prosenttia koko verkon laskentatehosta (PoW:n tapauksessa) tai omistaa 51 prosenttia kaikista panostetuista kryptovaluutoista (PoS:n tapauksessa). Tämä tekee järjestelmästä ”epäluotettavan”, sillä järjestelmän manipuloinnista aiheutuvat kustannukset olisivat suuremmat kuin siitä saatava hyöty.

Lohkoketjusta on vielä ymmärrettävä, että se on julkinen pääkirja; toisin sanoen kuka tahansa voi tarkastella sitä ja nähdä koko verkon tapahtumahistorian. Lohkoketjuun kirjoittaminen edellyttää kuitenkin transaktiota eli maksua. Ja tässä kohtaa kryptovaluutta astuu kuvaan.

2. Hajautettu infrastruktuuri

Web3:n toinen ”kerros” on lohkoketjun päällä oleva infrastruktuuri. Lohkoketju nimittäin mahdollistaa hajautetun infrastruktuurin luomisen, ja se muodostaa digitaalisen web3-ekosysteemin selkärangan. Siihen kuuluvat muun muassa hajautettu varastointi, pörssit, viestintäjärjestelmät ja sosiaaliset verkostot.

3. Uusia tapoja sitouttaa

Web3-infrastruktuuri johtaa internetin uusiin käyttötapauksiin. Toisin sanoen ihmiset saavat uusia tapoja olla yhteydessä toisiinsa, ansaita rahaa verkossa ja viihdyttää itseään. Näihin kuuluvat ”NFT:iden” luominen ja myyminen, uudet tavat käydä kauppaa, hajautetut yhteisöt, pelaaminen ja kyllä, ”metaversio”.

Tarvitaan lyhyt sana NFT:istä. NFT on lyhenne sanoista ”Non-fungible token” (eli jotain, joka on ainutkertainen); ne ovat periaatteessa digitaalisia keräilyesineitä, jotka on leimattu lohkoketjuun. Ne voivat edustaa myös reaalimaailman esineitä (tämä on tärkeää). NFT:iden käyttöönotto on johtanut siihen, että apinoiden jpeg-kuvat ovat satojen tuhansien dollarien arvoisia.

Ihmiset ovat jopa alkaneet lyödä oikean elämän eläimiä kaupattaviksi NFT:iksi (annan sinun miettiä sen merkitystä itse). Lyhyesti sanottuna NFT:t muodostavat omistamisen perustan metaversiossa (josta lisää pian).

4. Pääsy

Web3:n viimeisenä ”kerroksena” ovat käyttökerrokset, joiden avulla osallistujat pääsevät järjestelmään. Juuri nyt koemme internetin sovellusten ja verkkosivustojen kautta. Web3:n avulla käyttäjät pääsevät internetiin samojen välineiden, hajautettujen sovellusten ja kryptolompakoiden avulla.

Web3:n myötä syntyy outo kahtiajako vapauden ja orjuuden välillä. Toisaalta se voi johtaa vapaaseen, viranomaisten hallitsemattomaan ja sensuroimattomaan internetiin, jossa jokainen voi käydä kauppaa vapaasti ilman kolmansia osapuolia.

Toisaalta monet ihmiset, jotka mainostavat web3:aa sensuroimattomana utopiana, ovat samoja ihmisiä, jotka mainostavat ”ohjelmoitavia” valuuttoja ja ”metaversumia” – kaksi käsitettä, jotka ovat täysin vastoin vapaan yhteiskunnan ajatusta.

Loppujen lopuksi, jotta valuutta olisi ”ohjelmoitavissa”, jonkun on ohjelmoitava se. Tästä pääsemmekin takaisin CBDC:n (Central Bank Digital Currencies) edistämiseen ja siihen, mitä tutkija James Corbett kutsuu ”Bitcoin PsyOpiksi”, eli sen ajatuksen edistämiseen, että kryptovaluutat ja lohkoketjut ovat kaikki samanarvoisia (eivät ole!).

Kuten useimmat asiat elämässä, web3:n vaikutus yhteiskuntaan riippuu siitä, miten käytämme sitä. Mielestäni web3:lla on mahdollisuus joko antaa vapautta tai orjuuttaa meidät kaikki. Oikealla tavalla toteutettuna se voi hyvinkin olla globalistien kryptoniitti. Toisaalta sama eliitti voi myös käyttää sitä digitaalisen diktatuurin rakentamiseen.

Meidän tarvitsee vain katsoa web3:een investoivia organisaatioita, jotta tiedämme, että kaikki ei ole pelkkää auringonpaistetta ja sateenkaarta: Facebook investoi digitaalisiin lompakoihin Novin avulla, MasterCard suunnittelee tukevansa kryptotransaktioita ja Blackrock käy nyt kauppaa Bitcoin-futuureilla… tämä ei varsinaisesti herätä toivoa krypton tulevaisuudesta, vai mitä?

Ja vaikka on monia esimerkkejä web3-aloitteista, jotka saisivat sinut taputtamaan käsiisi ja pumppaamaan nyrkkiäsi tukeaksesi, on yhtä monta hanketta, jotka saisivat sinut roikottamaan päätäsi epätoivossa tai lyömään kämmenesi suoraan otsaasi, kun väriset inhosta.

Esimerkiksi monet web3-hankkeet pyrkivät yhdistämään krypto- ja ilmastomaailman näennäisesti erilaiset maailmat. Idea? Kun hiilidioksidipäästöoikeudet merkitään tokenisoimalla eli siirtämällä ne lohkoketjuun ja poistamalla ne siten markkinoilta, reaalimaailman hiilidioksidipäästöjen hinta nousee, mikä kannustaa yrityksiä ottamaan käyttöön ”vihreämpiä” käytäntöjä. Tämä on yksi esimerkki siitä, miten web3 ja ilmasto yhdistyvät ja auttavat luomaan uusia (huijaus)markkinoita.

Esimerkkejä on muitakin, mutta tämä ei ole oikea paikka sukeltaa syvälle kryptoympäristöliikkeen hämäriin vesiin. Pikemminkin kiinnitämme huomiomme web3:n yhtä huolestuttavaan sivuhaaraan, jota yksi maailman pahimmista ja vaikutusvaltaisimmista organisaatioista aktiivisesti ajaa: Facebookin ”Metaverse”.

Mikä on Metaverse?

Termiä ”metaversio” käytti ensimmäisen kerran futuristi ja scifi-kirjailija Neal Stephenson vuonna 1992 ilmestyneessä kirjassaan Snow Crash kuvaamaan ”teoreettista” 3D-virtuaalitodellisuutta, jossa tavalliset ihmiset voisivat oleskella.

Huomionarvoista on, että Stephenson työskenteli Jeff Bezosin avaruuslentoyhtiössä Blue Originissa seitsemän vuotta 2000-luvun alussa, jolloin yhtiö keskittyi ”vaihtoehtoisten” työntövoimajärjestelmien kehittämiseen (mielenkiintoinen työpaikka kirjailijalle, eikö totta?). Myöhemmin hänet palkattiin Magic Leapiin, floridalaiseen ”lisätyn todellisuuden” yritykseen, mutta hän lähti vuonna 2020.

Stephensonin teoksiin perehtyminen paljastaa mielenkiintoisia teemoja, sillä luettelo hänen kirjoissaan käsitellyistä aiheista on kuin Davosin suljetun istunnon esityslista: ilmastonmuutos, maailmanlaajuiset pandemiat, biologinen sodankäynti, nanoteknologia, geotekniikka, robotiikka, salakirjoitus, virtuaalitodellisuus ja niin edelleen.

Itse asiassa Stephenson on kirjoittanut ”metaversiosta” jo ennen kuin siitä tuli mitään, ja jotkut jopa uskovat, että hänen vuonna 1999 ilmestynyt kirjansa Cryptonomicon on hahmotellut kryptovaluutan käsitteen perustan!

Kuten tietyt tieteiskirjailijat ennen häntä, Stephenson tietää selvästi enemmän kuin antaa ymmärtää. Ja hänen läheiset suhteensa miljardööri-teknokraatteihin, kuten Bezosiin ja Gatesiin, vain vahvistavat epäilykseni siitä, että hän ei ole pelkkä kirjailija, jolla on hyvä mielikuvitus ja uskomaton taito ennustaa tulevaisuutta.

Mutta valitettavasti meidän on palattava käsillä olevaan aiheeseen – metaversioon, virtuaalimaailmaan, jossa

jossa voi käydä monia arkipäivän vuorovaikutustilanteita ja tapahtumia – avatar-muodossaan. Tämä muoto voi olla ihminen, eläin tai jotain abstraktimpaa, jonka ulkonäköä voi muokata.

Kyllä, aivan oikein. Voit olla mitä ikinä haluat. Avatarisi (Stephensonin suosima sana!) voi olla poika, tyttö, koira, puhveli, leivänpaahdin – mitä tahansa haluat!

Voit sitten olla vuorovaikutuksessa muiden ihmisten avatarien kanssa tässä virtuaalimaailmassa. Metaversiossa voit ostaa ja myydä maata, käydä konserteissa ja museoissa, rakentaa talon ja paljon muuta.

Kuten Neal Stephensonin teos osoittaa, ”metaversio” ei ole uusi ajatus. Käsite on vuotanut vähitellen valtavirtakulttuuriin yli kahdenkymmenen viime vuoden aikana. Ajatellaanpa vain Second Lifen kaltaisia videopelejä ja Matrixin tai Ready Player Onen kaltaisia elokuvia.

Vasta viime vuonna (2021) Facebook nimesi itsensä uudelleen ”metaksi” ja valmistautui tulevaisuuteen, jossa sillä on johtava rooli metaversumin toteuttamiseen tarvittavan infrastruktuurin kehittämisessä.

Etkö vieläkään ole varma, miten tämä kaikki sopii yhteen? Yksinkertaista: Metaversumin kaltaiseen virtuaalimaailmaan liittyy virtuaalista rahaa ja virtuaalitavaroita eli kryptovaluuttaa ja NFT:tä. Ilman kryptovaluuttaa metaversumi ei olisi mahdollinen.

Meta-talous: Onko se todella hajautettu?

Web3:lla itsellään on potentiaalia uudistaa maailmantaloutta monin tavoin, ja yksi niistä on aidosti hajautettujen valuuttojen käyttöönotto vaihtoehtona keskuspankkien liikkeeseen laskemalle velkarahalle.

Kuten aiemmin viittasin, toinen mahdollisuus on kuitenkin maailma, jota hallitsevat keskitetysti liikkeeseen lasketut ”digitaaliset valuutat”, joita valtaapitävät valvovat, seuraavat ja ohjelmoivat.

Vaikka metaversumia markkinoidaankin ”hajautettuna” universumina, jota sen käyttäjät hallitsevat, näin ei yksinkertaisesti ole. Parhaimmillaan se on virhe, pahimmillaan taas yksi esimerkki ”bitcoin PsyOp” -toiminnasta.

Jos metaversiosta tai jostakin virtuaalitodellisuuden muodosta olisi hyötyä yhteiskunnalle, sitä johtaisivat läpinäkyvät ja vastuulliset organisaatiot, joilla ei ole mitään voitettavaa.

Facebook tuskin on tällainen organisaatio. Sen mukana metaekosysteemin rakentamisessa on useita merkittäviä teknologiayrityksiä. Tämä takaa lähes varmasti sen, että keskitetyt, monopoliasemassa olevat käytännöt, jotka ovat mahdollistaneet epäeettisen toiminnan, kuten yksityisten tietojen keräämisen, jatkumisen pitkälti vailla vastalauseita (puhumattakaan innovaatioiden tukahduttamisesta verkkoalalla).

Cudos pitää keskitettyä metaversiota ”pahempana kuin kaikkein luovimpia dystopioita”. Olen täysin samaa mieltä.

Facebookin metaversumin julkistamisdemonstraation aikana Mark Zuckerberg sanoi, että hän on

olen alkanut uskoa, että valinnanvapauden puute ja korkeat maksut tukahduttavat innovaatiota, estävät ihmisiä rakentamasta uusia asioita ja jarruttavat koko internet-yhteisöä.

Muut web3-alan toimijat haukkuivat Zuckerbergin tekopyhäksi ja huomauttivat oikeutetusti, että Facebook on itse monopolin määritelmä, sillä se on tehnyt juuri sitä, mitä Zuckerberg näytti puheessaan tuomitsevan: tukahduttanut kilpailun ja vähentänyt kuluttajien valinnanvaraa.

Tästä huolimatta Facebook ei todellakaan ole ainoa suuri yritys, joka investoi metaversioon. Itse asiassa useat muut suuret brändit ovat nähneet mahdollisuuden valtaviin voittoihin ja ovat mielellään hypänneet metajunan kyytiin. Nike esimerkiksi vastasi tähän ostamalla RTFKT Studiosin, virtuaalisen kenkäyhtiön (kyllä, virtuaalisen kenkäyhtiön), jotta se voisi myydä kenkiä metaversiossa.

Adidas seurasi nopeasti esimerkkiä ja loi NFT-malliston, joka myytiin yli 22 miljoonalla dollarilla! Mutta siinä ei ole vielä kaikki. He ostivat myös tontin metaversiosta järjestääkseen virtuaalisia juhlia ja tapahtumia!

Kuten on käynyt ilmi, virtuaalikiinteistöt ovat iso bisnes. CNETissä julkaistun artikkelin mukaan:

Maailmanlaajuisessa Webb-maassa ja muissa metaversumeissa sijaitseviin virtuaalikiinteistöihin käytetään järkyttäviä summia rahaa. Kesäkuussa Republic Realm -niminen sijoitusyhtiö käytti 913 000 dollaria palstaan Decentralandissa, toisessa metaversiossa. Se oli tuolloin suurin kauppa laatuaan. Noin puoli vuotta myöhemmin sama yritys osti 792 tonttia Sandboxista, vielä toisesta metaversiosta, videopeliyhtiö Atarilta 4,23 miljoonalla dollarilla.

Maailmanlaajuiset organisaatiot, kuten PwC, JP Morgan, HSBC ja Samsung, ostavat tontteja metaversiosta. Jotkin yritykset pitävät sitä investointina (kun metaversiota kohtaan tunnettu innostus kasvaa, kiinteistöjen hinnat nousevat), kun taas toiset yritykset vain perustavat sinne läsnäolon tai investoivat mainostilaan.

Jopa Snoop Dogg on lähtenyt mukaan toimintaan ostamalla kartanon Sandboxista ja nostamalla viereisten kiinteistöjen hinnat reilusti yli 400 000 dollariin (hinta, jonka ihmiset ovat ilmeisesti valmiita maksamaan).

Web3:n filosofiset seuraukset ja elämä virtuaalitodellisuudessa

Vaikka web3 ja metaversio ovat olleet viime aikoina paljon esillä, harvoin pohditaan filosofisia ja moraalisia vaikutuksia yhteiskunnassa, joka elää ja hengittää näitä teknologioita.

Miten vaikuttaa esimerkiksi kollektiiviseen moraaliin, jos ihmiset alkavat elää osan elämästään virtuaalitodellisuudessa, jossa he voivat tehdä ”mitä tahansa” ilman pelkoa kostosta? Mihin vedämme rajan ”se on vain peliä” ja ”tuosta pitäisi joutua vankilaan” välillä?

Nämä ovat tärkeitä kysymyksiä, jotka vaativat huolellista harkintaa. Itse asiassa on jo raportoitu, että ihmisiä on ahdisteltu seksuaalisesti virtuaalitodellisuudessa, ja ongelma todennäköisesti vain pahenee.

Näistä kysymyksistä tulee entistäkin huolestuttavampia, kun ymmärrämme, että metaversumia markkinoidaan ensisijaisesti Z-sukupolvelle (vuoden 1997 jälkeen syntyneet), joka viettää usein yli 8 tuntia päivässä verkossa ja joka on enemmän kuin kukaan muu uppoutunut digitaaliseen kulttuuriin.

Valitettavasti sukupolvi, joka on kasvanut pelaamalla väkivaltaisia videopelejä ja jonka mieliä tekoälyalgoritmit raiskaavat syöttämällä heille kaikenlaisia vastenmielisiä videoita TikTokissa, on täydellinen kohderyhmä VR:lle ja muulle mielen tylsistyttävälle teknologialle, jota transhumanistit epätoivoisesti tyrkyttävät yhteiskunnalle. Heidät on melkeinpä viritetty sitä varten.

Quynh Mai, Gen Z:hen keskittyvän digitaalisen markkinoinnin konsulttiyrityksen Moving Image & Contentin perustaja ja toimitusjohtaja, kuvailee Gen Z:tä seuraavasti:

He ovat eläneet suurimman osan elämästään digitaalisesti syntymästään lähtien: he ovat hankkineet ”ystäviä” sosiaalisessa mediassa, löytäneet musiikkia Spotifyn algoritmien avulla, rakentaneet pelejä Robloxissa ja ostaneet ja myyneet tuotteita kirjaimellisesti tuntemattomien ihmisten selästä DePopissa. He liikkuvat niin mukavasti digitaalisessa maailmassa, koska se perustuu jaettuun luottamukseen ja maineeseen. He ymmärtävät, miten tärkeää on vaalia digitaalista identiteettiään, olipa se sitten heidän TikTok-tilinsä tai pelien tulostaulukon pisteet.

Metaversiossa Z-sukupolvella ei ole mitään fyysiseen identiteettiinsä liittyviä sosiaalisia rajoitteita, mikä on mahdotonta ajatella kaikille aiemmille sukupolville historiassa. Meidän on pohdittava tämän vaikutuksia sosiologisesta, filosofisesta ja psykologisesta näkökulmasta. Miten tämä vaikuttaa heidän henkilökohtaiseen kehitykseensä?

Nämä ovat vakavia huolenaiheita, joita kukaan ei näytä olevan kiinnostunut käsittelemään.

Entä jos metaversio onkin vain ponnahduslauta kohti paljon synkempää todellisuutta, jossa ei enää olla metaversiossa, vaan metaversio on meissä itsessämme?

Kukaan muu kuin Elon Musk vihjasi tähän viime vuonna antamassaan haastattelussa, jossa hän pilkkasi metaversiota ja sanoi, ettei hän ole vakuuttunut ajatuksesta, että hän ”kiinnittäisi näytön kasvoihinsa”.

Alkaa olla epämukavaa, kun tämä on sidottu päähän koko ajan.

Muskin ajatus virtuaalitodellisuudesta on paljon huolestuttavampi, sillä hän näkee maailman, jossa ”metaversumi” on kirjaimellisesti istutettu päähäsi aivojen ja tekoälyn rajapinnan kautta.

Pitkällä tähtäimellä kehittynyt Neuralink voisi viedä sinut täysin virtuaalitodellisuuteen.

(Tämä on hyvä esimerkki ”transhumanistisesta kärkiaskeleesta”, kuten haluan sitä kutsua, jossa nämä teknologiat integroidaan hitaasti yhteiskuntaan, ja jokainen toimii ponnahduslautana seuraavalle, kunnes yhteiskunta löytää itsensä sulautuneena digitaaliseen vankilaan – ”tämä päähän kiinnitetty kömpelö kapine on niin hankala, miksi emme vain laittaisi sitä sen sijaan aivoihin?”).

VR:ssä elämisen filosofisten ja psykologisten vaikutusten lisäksi web3 tuo mukanaan kaikenlaisia uusia mahdollisia tulevaisuuksia, joista osa saattaa jopa parantaa yhteiskunnan nykyistä toimintatapaa, joka on riippuvainen korruptoituneista keskuspankeista ja soluttautuneista hallituksista.

Futuristi ja Coinbasen entinen teknologiajohtaja Balaji Srinivasan visioi maailmaa, jossa lohkoketjujen ansiosta verkkoyhteisöt voivat ”materialisoitua” reaalimaailmaan itsenäisinä, suvereeneina valtioina. Hän kutsuu tätä käsitettä ”verkkovaltioksi” ja määrittelee sen seuraavasti:

Verkkovaltio on digitaalinen kansakunta, joka käynnistetään ensin verkkoyhteisönä, ennen kuin se toteutuu fyysisesti maalla kriittisen massan saavuttamisen jälkeen.

Toisin sanoen ”verkostovaltio” on Srinivasanin mukaan seuraava versio kansallisvaltiosta. Hän väittää, että lohkoketjun hajautetun luonteen vuoksi verkostovaltiot alkavat maantieteellisesti hajautettuina yhteisöinä, jotka ovat yhteydessä toisiinsa internetin kautta.

Tämä yhteisö muodostuu tavallisista ihmisistä, jotka uskovat yhteiseen asiaan; se on ryhmä, joka kykenee kollektiiviseen toimintaan. Lopulta yhteisö alkaa rakentaa omaa, sisäistä talouttaan kryptovaluutan avulla.

Sen avulla he voivat alkaa järjestää henkilökohtaisia tapaamisia reaalimaailmassa ja lopulta rahoittaa joukkorahoituksella asuntoja, taloja ja jopa kaupunkeja, jotta he voivat perustaa yhteisasumisen tiloja ja tuoda digitaalisen yhteisön jäsenet reaalimaailmaan.

Prosessin viimeinen vaihe on, että uusi yhteisö neuvottelee diplomaattisesta tunnustuksesta olemassa olevilta hallituksilta, mikä lisää suvereniteettia ja tekee siitä todellisen verkkovaltion.

Tämä johtaa meidät Srinivasanin monimutkaisempaan määritelmään käsitteestä:

Verkostovaltio on sosiaalinen verkosto, jolla on moraalinen innovaatio, kansallisen tietoisuuden tunne, tunnustettu perustaja, kyky kollektiiviseen toimintaan, henkilökohtainen kohteliaisuustaso, integroitu kryptovaluutta, yhteisymmärrykseen perustuva hallitus, jota rajoittaa sosiaalinen älykäs sopimus, joukkorahoitettujen fyysisten alueiden saaristo, virtuaalinen pääoma ja ketjussa tapahtuva väestölaskenta, joka osoittaa, että sen väestö-, tulo- ja kiinteistöjalanjälki on tarpeeksi suuri, jotta se voidaan tunnustaa diplomaattisesti.

Srinivasanin filosofia on mielenkiintoinen, ja vaikka hän on itseoikeutetusti transhumanisti, hän on saattanut hahmotella realistisen reitin itsenäistymiseen keskusjohtoisesta, yhä autoritaarisemmasta maailmanvaltiosta.

Mikä on ”lohkoketjuyhteiskunta”?

Älkää erehtykö, web3:lla ja metaversiolla on potentiaalia puristaa ihmisen tietoisuus digitaaliseen vankilaan, samalla kun valvojat riistävät maailmasta kaiken todellisen.

Web3:n tulo merkitsee kuitenkin myös sitä, että autoritaarisen, transhumanistisen, raha velaksi -periaatteella toimivan ”uljaan uuden maailman” ja yhteiskunnan parhaaksi yhdessä toimivien hajautettujen yhteisöjen muodostaman maailman välillä kulkee hieno raja.

Web3, kryptovaluutat ja lohkoketju tulevat todellakin muuttamaan yhteiskuntaa sellaisena kuin me sen tunnemme. Mutta se, onko tämä muutos ihmiskunnan parhaaksi vai haitaksi, riippuu meistä itsestämme.

Tarkoittaako se, että voimme antaa itsellemme luvan heittäytyä optimismiin? Emme vielä. Loppujen lopuksi nämä ovat uusia teknologioita, joita ei vielä ymmärretä hyvin.

Mitä jos hajautettu rahoitus saakin jalansijaa ja tekee keskitetystä pankkitoiminnasta tarpeetonta? Entä jos web3 johtaa sensuurin vastustamiseen ja vapautta ja luovuutta edistäviin alustoihin? Entä jos ”verkkovaltiot” alkavat vallata ja julistautua riippumattomiksi nykyisistä valvontarakenteista?

Mahdollisuus siihen, että jokin näistä asioista toteutuu, olisi valtava uhka Schwabilaisille ja heidän Great Reset -ohjelmalleen, yhden maailman hallituksen agendalleen. Ja se selittäisi osaltaan sitä järjettömyyttä ja suoranaista hulluutta, jota olemme todistaneet viime vuosina.

Kysymys kuuluu: salliiko lohkoketju uuden yhteiskunnan luomisen, jota eivät rasita monopolistiset, keskitetyt viranomaiset, vai ”kahlitseeko” se meidät kirjaimellisesti sellaisen rahoitusjärjestelmän korruptoituneisiin käytänteisiin, jossa ei ole vapautta käydä kauppaa?


Lähde: https://www.newbraveworld.org/the-blockchained-society/

Visits: 221 Today: 5
Previous post Meidän on rakennettava oma media-armeijamme vallataksemme kulttuurimme takaisin.
Next post Ruotsin maahanmuuttoministeri haluaa rajoittaa ei-pohjoismaista väestöä ongelma-alueilla
Close