Taloussota kääntyy lännen ”arvoyhteisöä” vastaan – Lyhyet askeleet täyteen sotaan

Tiedätkö, mikä on kaikkein kamalinta, kun maailman kaatuu niskaan, kuten nyt on käymässä? Se, että ”johtajat” eivät edes tiedä, mitä on tapahtumassa, puhumattakaan siitä, että tiedostaisivat heidän omilla tekemisillään olevan jotakin tekemistä tapahtumien kanssa. Ihan kuin vanhaa kunnon ”vieraantumista” mutta tällä kertaa ei duunarien vaan herrojen – ja rouvien – itsensä tasolla. Raportin on kirjoittanut Jonathan Widell.

Ja maailman nykytilanne voidaan tiivistää kahteen sekuntiin seuraavasti: se taloussota, jonka lännen arvoyhteisö kehitti Venäjää vastaan ikään kuin sotilaallisen yhteenoton välttämiseksi, ei ole välttänyt jälkimmäistä ja edellinenkin kääntyy nyt sitä itseään vastaan.

Jos siihen eivät riitä Venäjän ja Saksan ja Kanadan propelisotkut (siis ne, jotka koskevat Gazpromin turbiinia, jonka kohtalot eivät ole yhtään selvemmät nyt 3 kuukautta myöhemmin), nyt Kiinaa joutuu – melkein poliittisesta pakosta – loikkaamaan tuon sotilaallisen vaiheen kokonaan yli ja siirtymään heti taloussotaan, joka alkaa kaiken sotaharjoitusmelskeen keskellä purra ensin Taiwaniin ja sitä kautta koko maailmaan.

Tosin se, että Kiinalla ei ole mitään hinkua aloittaa sotaa ketään vastaan – kaikkein vähiten Taiwania vastaan – käy seikkaperäisestä ilmi tästä New Atlantisin eli Brian Berliticin tuoreesta videosta.

Kuitenkin Moon of Alabama osoittaa toisaalta, että jos sotapolulle lähdetään, Kiina saartaisi saaren, minkä senkin pääasiallinen vaikutus olisi taloudellinen, sillä Taiwan on suurimmaksi osaksi riippuvainen tuonnista esim. elintarvikkeiden osalta – ja Kiinan sotaharjoitus Taiwanin ympärillä osoittaa jo, kuinka taitavasti saarto Kiinalta sujuu.

Se, kuinka massiivinen merkitys Kiinan sotaharjoituksilla Taiwanin ympärillä tulee olemaan, oli puheena The Duranin sunnuntaisessa lähetyksessäAlexander Mercouris tiivisti parhaiten sen, miten käy, kun taloudellinen sota alkaa muuttua todelliseksi sodaksi: Kiina on jo nyt huomaamassa, että sen käsi on paljon vahvempi, kuin se itsekään uskoi, samoin kuin Venäjä huomasi Ukrainassa oman kätensä olevan paljon luultua vahvempi, ja se alkaa painaa lännen arvoyhteisön päälle koko voimallaan uudella uholla.

Ja miten se ei voisi olla tätä huomaamatta? Väistämättä tulee mieleen tämä kuva kesäkuun alusta. Sen paremmin mitkään sanatkaan eivät voisi maailman kohtaloita tiivistää, mistä syystä MV-Lehti pani sen kunniapaikalle torstaina. Kun maailma palaa, rouvat hymyilevät. Ja kun sitä miettii, tähän kätkeytyy peräti jotain paholaismaista:

Eikä siinä vielä kaikki, että johtajat ovat täysin pimennossa omista tekemisistään. Tai sitten eivät vain enää vaivaudu sellaisilla pikkuasioilla kuin totuus tai todellisuus. Kas, kun laatuhuoramediakin tulee tähän vielä kaikkea pimeyttä sakeuttamaan. Nyt ollaan siinä vaiheessa, että laatuhuoramediastakin puhuminen on liian ystävällistä. Nyt liikutaan jo kollektiivisen mielisairauden parissa.

Suomen hallitus toimintavalmiudessa: Venäläisten viisumit ”eivät ok”

Aloitetaan nyt tuosta tempauksesta, jolla Suomen hallitus ajatteli osoittaa toimintavalmiutensa ja itsenäisen päätöksentekokykynä Sanna Bilderberg-Marinin palattua lomiltaan. Loman aikanahan hänen tuuraajansa Aki Linden oli asettanut agendaa siihen malliin, että oli mennyt sanomaan, että venäläisten matkailu Suomessa ”ei ole ok”.

No, tekevälle sattuu, sanotaan, olettaen että tässä on kukaan oikeasti edes tehnyt mitään muuta kuin kiusaa. Mutta puhetta… sitä kyllä piisaa – ja nimenomaan valtamediassa. Tätä on melkein mahdotonta uskoa, mutta Ilta-Sanomat pläjäytti pääkirjoituksen siitä aiheesta, jota Suomen hallitus ja presidentti olivat kokoontuneet Naantaliin pohtimaan. Muistutettakoon vielä, että se aihe – ja kesän kohokohta pannukakuksi jääneen Nato-hakemuksen perässä – oli se, pitäisikö venäläisturistilta evätä viisumit Suomeen ja siten koko Schengen-alueelle.

Ilta-Sanomat on ehdottomasti sitä mieltä, että pitää. Siitä, että tämä aiheuttaa huomattavia tulonmenetyksiä ylipäänsä turismin varassa olevalle suomalaiselle taloudelle, ei puhuttu mitään. Päinvastoin Ilta-Sanomat antaa vahvaa signaalia – ainakin maan ulkopuolelle – että Suomesta löytyy uhrimieltä ”hyvän asian” puolesta. Ja tuo ”hyvä asia” on se kammottavin asia. Tässä se on tiivistettynä oikein kuvakaappauksena:

Se, että talouspakotteet purevat Venäjällä, on se Helsingin Sanomien muutama päivä sitten – samoin pääkirjoituksessaaan – latoma väite, jota MV-Lehti purki sitten seuraavat pari päivää. Missäänhän tuo ”pureminen” ei oikein näy.

Mutta uskon pitää olla vahva, tämä on perimmäinen ajatus sekä Helsingin Sanomilla että Ilta-Sanomilla. Ironista kyllä, kun Suomen laatuhuoramedia sanoo, että vuosia jatkuneen propagandan kyllästämä mieli muuttuu hitaasti tai ei ollenkaan, se siis luulee puhuvansa Venäjästä eikä itsestään.

No, mikä sitten osoittaa, että ”tavoitteeseen” on päästy, jos tässä ei nyt ihan Suomen oman kärsimysten linjoille ole lähdetty – ainakaan avoimesti? No, tuo tavoite on ”kääntää kansa Putinia vastaan”. Lycka till, muuten tuollekin, Putinin kansansuosiota ei näet uhkaa vakavasti kuin Niinistön kansansuosio Suomessa.

Mutta tuo kansan kääntäminen Putinia vastaan tähtää puolestaan toiseen tavoitteeseen, joka oli esillä lännen arvoyhteisön puheissa nykyisen konfliktin alussa: nimittäin regiiminvaihto Venäjällä – eli jälleen uusi ulkomailta masinoitu CIA-käsikirjan värivallankumous. Tästä tulkinnasta tuskin tulee kinaa – vaikka mistä sitä tietää, kun – kuten sanottu – johtajamme ovat täysin ulalla omista tekemisistäänkin.

Tai ehkä Ilta-Sanomat muistaa – vaikka ei tunnusta – että Mika Niikon täytyi väistyä eduskunnan ulkoasiain valiokunnan pallilta vaadittuaan, että jonkun pitäisi sanoa, että Ukraina ei pääse Natoon. Tämänhän jälkeen ei kukaan Suomenmaassa – ei edes laatuhuoramedia itse – voi käyttää järkeään ja vaatia jonkun tunnustavan, ettei Ukrainalle ole mitään asiaa Natoon. Se oli kenkää oitis.

Tulihan Niikonkin tilalle tuli sitten aikamme sairasta Zeitgeistia huokuva Jussi Halla-aho – joka on muuten senkin ilmentymä, miten ”takin kääntäminen” ei enää edes näytä takin kääntämiseltä vaan pikemminkin siltä, että kansalle on omista tarkoitusperistä valehdeltu alusta alkaen. Tästä oli erinomainen analyysi juuri Perussuomalaisten osalta torstaina MV-Lehdessä.

Ja tuosta viisumikiellosta pitää sanoa, että sillä Suomi kuvittelee olevansa niin yläpuolella mitään itämaista meininkiä. Järkytys on varmaan Suomen hienostopiireissä valtava, kun MV-Lehti nyt vertaa Suomen kaavailtua viisumipolitiikkaa Kosovossa jylläävään fasismiin, jonka tekosia on juuri se, että Serbian rekisterikilville ei pääse Kosovoon. Ja muutenkin kaikki serbiaan vivahtava virallinen asiapaperiaineisto on Kosovon puolella ”verboten”. Mistä nähdään, kuinka samaa tahtia Suomen hallituksen sydän hakkaa Kosovon fasismin tahtiin. 

Suomen uusi normaali: Jatkuvat sotaharjoitukset – Eikä olla edes Natossa

Tuo Bilderberg-Marinin ja Pelosin kättely mielessä kummitellen käännytään sitten toiseen laatuhuoramedian mielenvikaisuuden oireeseen. Helsingin Sanomat lyö Suomessa (taas) olevat sotaharjoitukset leikiksi kommentoimalla otsikossaan Tampereella pörrääviä jättihelikopteita: ”Size Does Matter”. Siinä on sitten kuvassa ”jättimäisen Chinook-helikopterin pilotti”. Ja ”human interest” -komponenttia buustattiin sitten tälläkin: ”Hävittäjälentäjä Leonhardt kertoo kokemuksistaan Helsingissä”.

Muistetaan, että vasta kesäkuussa loppuivat Itämerellä järjestetyt sotaharjoitukset. Niiden aikana Turunkin katukuvassa näkyivät seuraavat näköiset kapistukset 25. toukokuuta:

Tässä olisi toki montakin mielenkiintoista asiaa pohdittavaksi. Ensinnäkin se, että tätä tahtia ei yhtään haittaa se, että Suomi ja Ruotsi eivät ole Natossa. Tuntuu päinvastoin, että mitä kaukaisemmalta jäsenyys tällä hetkellä on, sitä enemmän Suomi on nyt länsivalloittajan jaloissa.

Tietysti Suomi on jollakin tasolla antanut tälle suostumuksensa, kun vaihtoehtojakaan ei ole – ei ainakaan Sauli Niinistön aikana”Making a virtue of necessity”. Ja se, kuinka alas Suomi on vajonnut haureudessaan, pannaan sitten unhoon kailottamalla laatuhuoramediassa, että Yhdysvaltain senaatissa mainittiin tämän viikon ratifioinnin yhteydessä Simo Häyhä.

Tässä olisi taas pohdittavaksi se pähkinä, saako koulussa kertoa Simo Häyhästä ja talvisodasta. Kas kun Porilaisten marssi pantiin käytännössä pannaan joskus Mauno Koiviston aikoina, kun siinä oli liikaa väkivaltaa, kun sanotaan, että ”voi vihollisen hurmehella peittää maan”. Tuo jäänyt monta kaivelemaan ja aiheutti närää aikoinaan.

Siitä lähtien Suomen kansallinen tyytymättömyys on lähtenyt raiteiltaan, niin että historia itsessään on saanut kyytiä: on unohdettu, että tuo pätkä on Runebergin Vänrikki Stoolin tarinoista ja kertoo Ruotsin 17-kuninkaan Kaarle XII:n voitosta Venäjää vastaan Narvassa vuonna 1700. Mistä marssissa tuo maininta Narvasta.

Lützit ja Leipzigit taas viittaavat 30-vuotiseen sotaan 1632, missä kuningas Kustaa II Aadolf itse ei ollut miehiään hakkapeliittoja arempi vaan kuoli täynnä vihollisen luoteja ja saappaat jalassa.

Sotaharjoitus – Lyhyt askel täyteen sotaan

No, se siitä historiasta. Senaatissa Washingtonissa taidetaan nykyään säädellä, mitä Suomen historiasta saa kertoa. Häyhästä siis saanee kertoa. Lauri Törni olisi toinen ja itse asiassa vielä parempi esimerkki USA:n kanssa tehtävästä sotilasyhteistyöstä – tosin yksittäisen upseerin tasolla tämän kuljettua Saksan joukkojen kautta Yhdysvaltoihin.

Mutta tämä nykyinen meno on häpeäpilkku tuon kaiken historian rinnalla – oli sen sitten Ruotsin tai Suomen historiaa – kun nykyjohtaja ei siis kertakaikkiaan tajua, mitä on edes tekemässä. Puhumattakaan siitä, että tämä, mitä se on tekemässä, saataisiin jotenkin kotiin päin.

Nuo sotaharjoitukset eivät nimittäin näytä ehkä kovinkaan isolta asialta, kun ne ovat kotipihalla. Mutta annas, kun sotaharjoitukset ovatkin jossakin muualla, nehän ovat – suomalaistenkin silmissä – jo melkein sodanjulistus. Muistetaan, miten Venäjän raportoitiin pitävän sotaharjoituksiaan Ukrainan läheisyydessä alkuvuodesta. Nyt Kiina pitää sotaharjoituksia Taiwanin ympärillä. Ja samaan aikaan Yhdysvallat pitää muutamien kaverivaltioidensa kanssa sotaharjoituksia Indonesiassa.

Noista on helppo nähdä, että sotaharjoitukset ja niiden ajankohdat ja sijainnit eivät ole aivan viattomia. On siis pakko kysyä, miltä nämä Suomessa yhtenään Amerikan ja Ison-Britannian kanssa järjestettävät sotaharjoitukset näyttävät vaikkapa Venäjän näkökulmasta. On aivan selvää, että sota tästä tulee. Eikä Suomi ole edes Natossa. Annas olla, kun jonakin päivänä on – ei sillä, että tällä olisi enää edes mitään merkitystä.

Ukrainan ”vastahyökkäys” – Vai valehyökkäys?

Ja sitten kolmas otos Suomen laatuhuoramediasta. Tämä on ehkä paras. MTV Uutiset nimittäin otsikoi:  ”Ukraina on aloittanut vastahyökkäyksen Etelä-Ukrainassa – takaisinvaltauksesta ei kannata vielä silti riemuita”.

Excuse me? Mikä vastahyökkäys? Tästä on kyllä puhuttu, kyllä MV-Lehti sen tietää. Mutta kaikkein tarkimmatkaan riippumattomat kommentoijat eivät ole nähneet tuota vastahyökkäystä. Ehkä kaikkein parhaimmat ja helposti seurattavan tietoiskun tarjosi torstaina aivan mahtava New Atlas. Hänen vieraanaan oli Mark Sleboda, joka toimi aikoinaan Yhdysvaltain laivaston ydinaseohjelmassa.

Herrat eivät näe merkkiäkään mistään vastahyökkäyksestä – puhumattakaan mistään ”miljoonan miehen” vastahyökkäyksestä. Sleboda panee muuten hanttiin Berleticille, kun tämä oli sitä mieltä, että tuo paljon puhuttu HIMARS-isku Olenivkan sotavankileiriin 29. heinäkuuta olisi ollut vahinko. Sleboda pudistaa päätään ja vastaa, että HIMARS, josta tässä oli kyse, ei osu harhaan ainakaan tällä tavalla – ja mikä vielä vakavampaa, sen maalitiedot tulevat Yhdysvalloilta.

Vankileirin paikka oli yhdessä alun perin sovittu Ukrainan kanssa, joten ukrainalaisjoukot kyllä tiesivät tasan tarkkaan, minne iskivät – siis Yhdysvaltain siunauksella.

Ja mitä tuosta ”vastahyökkäyksestä” – tai sen puutteesta – on sanottavaa, kävi hyvin ilmi The Duranin perjantaisesta lähetyksestä. Se ei herätä kuin hilpeyttä. Tai oikeastaan tyrmistystä. Sillä tuota vastahyökkäystä varten pohjoisempaa on raijattu tykistöä Kryvyi Rihin eli Krivoj Rogin (Zelenskyn synnyinkaupungin) tienoille valmistelemaan vastahyökkäystä Hersoniin.

Venäläiset kuitenkin huomasivat, että Donetskin vastainen rintama oli ukrainalaisjoukkojen puolella nyt lähes ilman tykistöä, ja juuri silloin venäläisjoukot iskivät ties monennen reiän ukranalaisten rintamalinjaan Peski-nimisen kylän tienoilla.

Ukraina ei voi enää palauttaa tykistöä takaisin pohjoisemmas, sillä se tarvitsee nyt sitä suojaamaan Krivoj Rogia. Vastahyökkäys on nimittäin tulossa. Se vain tulee venäläisten puolelta! Näistä asioista puhui seikkaperäisemmin torstaina Alexander Mercouris. Ja ukrainalaisten kannalta vielä synkemmin äänenpainoin perjantaina. Ja perjantaina arvion vahvisti vielä Moon of Alabama, samoin kuin sen, että Ukraina on joutunut myöntämään Venäjän puhkaisseen sen rintaman.

Ja Alexander Mercouris sanoo nyt jo aika varmasti sen, mikä oli puheena jo kuukausi pari sitten: Vladimir Zelensky on nyt Joe Bidenin ”fall guy”. Tästä nimittäin kertoi neoconien julkaisu National Review, joka perusti juttunsa New York Timesin ikonisen Thomas Friedmanin kirjoitukseen, jossa sanottiin, etteivät herrat Zelensky ja Biden siedä toisiaan:

Zelensky itsekin tietää päiviensä olevan luetut. Tästä syystä hän on koettanut paniikissa ottaa yhteyttä Kiinan presidenttiin Xi Jinpingiin. Asiasta kertoi hongkongilainen South China Morning Post torstaina.

Xi voi olla nyreissään koko lännen arvoyhteisölle, nyt kun Nancy Pelosi kävi polttamassa sillat Taiwanilla. Mitään strategista järkeä tähän Pelosin käyntiin on vaikea – tai mahdotonta – löytää. Ehkä kyseessä on vain elämänsä ehtoopuolella olevan poliitikon vastarinta omaa hallintoaan vastaan. Muistammehan, että Pelosi oli vaatinut ulkoministeri Anthony Blinkeniä julistamaan Venäjän ”terroristivaltioksi”. Tähän ei suostuttu. Ehkä Pelosi halusi pilata Blinkenin uran samoin, kuin hän tunsi omansa pilatun. Tai sitten on vain uskottava, mitä Pelosi itse sanoi:

Mutta joka tapauksessa Zelenskyn ja Ukrainan taiston imago on muuttumassa jyrkästi. Mikään tuskin kuvastaa tätä muutosta paremmin kuin Amnesty Internationalin torstaina julkaisema raportti. Sen otsikko oli ”Ukrainian fighting tactics endanger civilians”, mikä viittaa ennen kaikkea siihen, että ukrainalaisjoukot käyttävät ihmiskilpiä. Kuten Alex Christoforou sitten päätteli, Amnesty ei olisi raporttia julkaissut ilman joidenkin lännen arvoyhteisön ylimpien portaiden lupaa, mikä puolestaan viittaa jälleen siihen, että Zelensky pannaan häpeäpaaluun.

Tästä ukrainailaisjoukkojen sotarikollisuudesta on muuten MV-Lehdessä, kuten monessa muussakin mediassa jo paljon puhuttu – kun taas laatuhuoramedia päinvastoin peittelee Ukrainan sotarikoksia ja siten osallistuu niihin. Laatuhuoramedian rikosoikeudellinen vastuu voi tulla käsiteltäväksi piankin, sillä eihän tämä meno voi jatkua, kun laatuhuoramedian tunnolla ovat myös rokotevammautuneet ja -kuolleet sen ylistäessä ”tehokkaita ja turvallisia” rokotteita.

USA:n oikeuslaitos, esivaalit, välivaalit ja muut sotkut

Nyt kamppailu lännen arvoyhteisön yhtäältä ja toisaalta Venäjän ja Kiinan välillä on saavuttamassa uusia ulottuvuuksia. Venäjällä tuomittiin torstaina eräs korkean profiili jenkki huumausainerikoksista, mistä syystä Blinken ainakin virallisesti oli ottanut yhteyttä Sergei Lavroviin viikonloppuna.

Se, mitä jenkit sanovat Venäjän oikeuslaitoksesta, ei ole vaikea arvata. Hällä väliä. Yhdysvaltain oikeuslaitos on näyttäytynyt aivan järkyttävissä väreissä viime aikoina itse. Steve Bannonista ja Peter Navarrosta ja J6-komiteasta on ollut jo puhe. Torstaina sama oikeuslaitos tuomitsi Alex Jonesin miljoonien vahingonkorvauksiin Sandy Hook -jutuistaan (ensin vähän päälle 4 miljoonaa vahingonkorvauksina ja sitten vielä kymmenen kertaa enemmän sakkoina). Ja tuo Assangen tapaus ikään kuin leijuu ilmaa pilaamassa sekin – muistutuksen mm. siitä, miten syvällisesti esimerkiksi Ruotsin syyttäjälaitosta ohjataan Yhdysvalloista.

Ja nyt vaalipetokset ovat tapetilla välivaalien lähestyessä, on huomattava, että Mike Lindellin väitteitä äänestyskoneiden hakkeroitavuudesta ei ole ottanut käsiteltäväksi kuin yksi tuomari viimeisten parin vuoden aikana – ja tuo tapahtui Arizonassa. Ja tietysti laatuhuoramedia on paasannut jo toista vuotta, miten kaikki tuomioistuimet katsoivat Lindellin puheet vääriksi – suoraan sanoen valehdellen asiasta.

Kuten sanottu, MAGA on rynnimässä voittoon republikaanien esivaaleissa, mikä tarkoittaa sitä, että demokraatteja vastassa tulevat olemaan MAGA-ehdokkaat marraskuussa. Ainoa särö tähän mennessä on ollut Georgian osavaltio, jossa sen ”Secretary of State” Brad Raffensperger uhmasi mielipidemittauksia ja yksinkertaisesti tilastotieteen lakeja rynnimällä oman vaalinsa murskavoittoon.

Se, että ”Secretary of State” on oman osavaltionsa vaaleista vastaava viranomainen on tuossa jännä näkökohta. Se on ollut myös akuutti kysymys, kun Arizonassa Katie Hobbs – nykyinen Secretary of State – on omituisessa pattitilanteessa MAGAn Kari Lakea vastaan. Ääntenlaskentaa oli menossa kohta kolmatta päivää, kun Lake itse julisti itsensä voittajaksi ja Associated Press teki samoin. New York Times tietää kertoa vihdoin:

Michiganissa osavaltion oikeusministeriksi pyrkii republikaanien puolella meille niin tuttu Matt DePerno, tuo hiljaa uurastava asianajaja, joka on ollut uraa uurtamassa myös vuoden 2020 vaalipetoksen tutkinnassa. Häntä vastassa on demokraattien puolella kauhea Dana Nessel – hänestäkin on ollut puhetta MV-Lehdessä runsaasti. DePerno kävi torstaina puhumassa tästä Bannonin War Roomissa.

Kaikkein kauaskantoisin MAGA-voitto oli kuitenkin Michiganissa osavaltion kuvernööriehdokkaaksi pääseen republikaanin Tudor Dixonin voitto. Hän vetoaa tuohon demokraatteja äänestävään kansanosaan nimeltä ”soccer moms” jo pelkällä olemuksellaan. Jos hän voittaa marraskuussa Gretchen Whitmerin marraskuussa, Whitmerille pedattu presidentin tai varapresidentin paikka yhdessä Kalifornian kuvernöörin Gavin Newsomin kanssa menee täysin retuperälle. Se, että Newsom aikoo presidentiksi, kävi ilmi siitä, että hän kävi Valkoisessa talossa vastoin protokollaa, kun Biden oli Saudi-Arabiassa.

Bidenin saudikeikka kääntyi muuten lopuksi hänen voitokseen. Torstaina Emil Cosman kertoi, että saudit ja arabiemiirikunnat lisäävät sittenkin öljyntuotantoon – minkä ne sanoivat olevan mahdotonta – kun samaan aikaan USA lupasi niille aseita. Ehkä tuosta koituu pieni ryppy Venäjän diplomatiaan, jolla saralla tosin Lavrov niittää menestystä nyt Kaakkois-Aasiassa. Siis samaan aikaan, kun USA pitää Indonesiassa sotaharjoituksia. Ja Blinkenkin taitaa olla maisemissa.

Orbanin puhe – Ja vähän mallia Suomelle

Siis mitä pieni maa voi tässä tehdä? Kysymys ei ole retorinen, ikään kuin vastaus olisi ”ei mitään”. Sen osoitti Viktor Orbanin puhe viime torstaina CPAC:ssä, jonka voi tiivistää seuraavasti: lännen ja Venäjän on neuvoteltava rauha. Unkari tuntee myötätuntoa Ukrainaa kohtaan, joka on sen naapurissa, mutta miljoonan pakolaisen tulo 10 miljoonan asukkaan joukkoon, ei pitkällä tähtäimellä toimi.

Orbanin etusijainen huomionkohde on nimittäin oma kansa. Tästä on kerrottu mediassa valheita, vääristellen Orbania jonkinlaiseksi natsiksi. Hän korosti puheessaan, että Unkarin kansa on itse äänestänyt radikaalia LGBT-agendaa vastaan. Vastaavasti Unkari tarjoaa tuloverovapautuksia naisille, jotka hankkivat neljä lasta. Trendi on laajentaa noita etuuksia – perheiden tukemiseksi.

Ja kaikesta nolointa tässä on, että jos Suomen sukulaiskansoista tulee puhe, tuossa on yhden sellaisen pääministeri. Mutta niin tai näin, hän kutsuu Unkaria Euroopan ”Lone Star” -valtioksi. Paine EU:sta on valtava. Mutta hänelle yksi asia on kuitenkin selvä: hän ajattelee omaa kansaansa. Puheen mieleenpainuvimmaksi kohdaksi osoittautui se, missä Orban käski ”globalistien painua helvettiin”!

… ja mallia Suomelle nimenomaan Turkin varalle

Tämä oman kansan asettaminen etusijalle sulje tietenkään pois hyviä suhteita muihin valtioihin. Suomella tässä olisi opittavaa, kun se taitaa olla enää ainoa maa, joka on vielä siinä uskossa, että Yhdysvallat on yksinapaisen universumin keskus. Ennen Niinistö tapasi Putinia. Ehkä tuo Recep Erdogan olisi nyt mennyt samalla, varsinkin kun Turkilla on ollut pientä hankausta Suomen kanssa.

Nyt vain Helsingin Sanomat joutuu keksimään jotakin nokkelaa sanottavaa Erdoganin ja Putinin tapaamisesta. Se unohtaa kertoa, että Suomea ei näköjään enää samaan huoneeseen kelpuuteta, vaikka yksi Putinin ja Erdoganin puheenaiheista oli Syyria, jossa Suomen ja Ruotsin kanssa skisman aiheuttanut kurdiliike vaikuttaa.

Tapaamisesta ja sen tuloksista antaa nasevan tiivistelmän jälleen Emil Cosman. Putin muistutti vielä, että Euroopan pitäisi olla kiitollinen Turkille siitä hyvästä, että maan poikki kulkeva TurkStream-putkijohto toimii moitteettomasti, toisin kuin muut Venäjän energiaa kuljettavat putkijohdot.

Ai niin…sitten on se uutinen, että Turkin ja Venäjän välinen kauppa käydään ruplissa. Lisäksi Turkissa otetaan käyttöön venäläinen luottokortti nimeltä MIR. Viimeisten viiden kuukauden aikana maiden välinen kauppa on kaksinkertaistunut.

EU:ssa käynnissä vallankumous, joka tekee itse itsensä – Suomi kourissa

Perjantaina MV-Lehdessä kysyttiin vielä vallankumouksen mahdollisuuksista Suomessa. Kaikkien on nyt nähtävä tilanne selvästi. Se kauan peräämämme EU:n hajoaminen on nyt alkanut – ei tosin siinä muodossa, kuin olisimme ehkä odottaneet – mutta sitä rajummin kuitenkin. Ja koska maamme tähtikaarti on niin taulapäistä sakkia, he eivät ymmärrä sitä – ja vielä vähemmän, kuin tuo vallankumous on jo alkanut tämän tähtikaartin nenän edessä.

Toki EU ja eliitti koettaa keskittää alaisuuteensa nyt kaikki elämänalat – kuten energiapolitiikan ja kohta kai valtioiden julkiset velat ”eurobondeina” – ja moni menee lankaan, kuten Jeesus ennusti. Suomalaisten helmasyntinä on myös heltyä esimerkiksi laatuhuoramedialle, tämän kiertäessä vastuutaan ja valittaessa, että ihmiset ovat sille ilkeitä – ”nyyh”.

Vallankumouksessa ei saa näyttää heikkouden merkkiä – lukuun ottamatta ihmisyyden rippeitä – vaan on noudatettava vanhaa sotahuutoa: ”HAKKAA PÄÄLLE!” Tietysti kuvaannollisesti, tämä Pelttarille ja muille Supon pelleille tiedoksi.

Pelttarista puheen ollen: hän tuntee kai oman – ja omine valeineen pönkittämänsä – olonsa niin tukalaksi, että ehdottaa nyt ”valeuutisten” tahallista levittämästä ”vieraan valtion puolesta” (olettaen, että valtio ei kuuluu läntiseen arvoyhteisöön, siis Nato miinus Turkkikriminalisoitavaksi.

Ehkä edellä mainittu Amensty Internationalin raportin jakaminen on siten Pelttarin mielestä rangaistava teko, sillä siinä arvostellaan Ukrainaa, mikä Pelttarin autistisessa maailmassa ei voi olla mahdollista muille kuin ”putinisteille”.

Kuten Moon of Alabama pitävästi osoittaa, lännen arvoyhteisössä informaatioksi kelpaa vain se, että sillä tuetaan ”meidän puolta”. Ja siihen tulevat sitten kenraalipellet mukaan: J.K. pojanpoika Joakim Paasikivi, joka taistelee nyt Ruotsin puolella, kävi vastikään Ruotsin TV:ssä esittelemässä Ukrainan ”vastahyökkäystä” Hersoniin (jonka Alexander Mercouris myöntää alkavan mahdollisesti nyt sunnuntaina – tosin mitaamattomasti mitättömämmässä laajuudessa kuin se ”miljoonan miehen” hyökkäys, josta Ukrainan puolustusministeri puhui The Times -lehdelle muutama viikko sitten – mutta toisaalta venäläisjoukot ovat nyt murtautumassa vastaavasti koko ukrainalaispuolustuksen läpi Bah’mutin kautta).

Alexander ”we know what we are doing” Stubbin kateus

Tämä kestää vain aikansa. Mikä hidastaa nyt totuuden julki tuloa, on se, että eliittimme on valehdellut meille KAIKESTA! Alkavat mennä itsekin sekaisin: Alexander ”we know what we are doing” Stubb olisi ehdottanut muutama vuosi sitten viisumivapautta venäläisille.

Entä Suomen laatuhuoramedia, joka nyt määrää kai Pelttarin mukaan, missä kulkee informaation ja disinformaation raja? Vuonna 2014 se uutisoi seuraavasti, osoittaen laatumedian ansainneen huoran tittelinsä:

Ehkä tätä vasten on antoisaa nostaa sitten esille Stubbin heinäkuinen twiitti. Sen mukaan ainoastaan Venäjää on syyttäminen ”sodasta”, jossa se myös koettaa tuottaa nälänhädän muuhun maailmaan. Stubbin kateus kyllä osoittaa hänen sentään tietävän sen, että hänen kovasti ylistämänsä läntinen arvoyhteisö jää nyt nuolemaan näppejään:

Todellisesta nälänhädästä ja sen aiheuttajista oli puhetta yli viikko sitten, kun Michael Yon kävi Jordan Petersonin lähetyksessä. Peterson päästi sen jälkeen ääneen erään alankomaalaisen maanviljelijän, joka taas vahvisti, että typpipäästöt ovat vain verho kyyniselle yritykselle pakkolunastaa viljelysmaata. Tuon maan lopullinen käyttötarkoitus on rakentaa paikalle asuinrakennuksia, joihin sijoitetaan hillittömäksi äitynyt maahanmuuttajavirta.

Ehkä pian nähdään kaikkien suomalaisten takinkääntäjien – muun muassa maan eduskunnassa Li Anderssonia mitenkään erikseen tässä mainitsematta – kääntävän taas takkinsa. Venäjä kun alkaa näyttäytyä portiksi ulkomaailmaan. Ja sitten kaikki ovat niin Venäjän ystävää, niin Venäjän ystävää, ja Pelttarikin vetää päänsä Pelosin peräsuolesta ja – kas – hänen silmänsä avautuivat näkemään maailman ihanuuden kaikessa kukkaisloistossaan.

Nämä pellet näyttävät tekevän näitä katastrofaalisia virheitään ihan iltikseen. Kuten Kristian Kahrs kertoi Alex Christoforoulle, Norja palkittiin nykyisellä Naton pääsihteerillä Jens Stoltenbergilla siitä hyvästä, että Norja osallistui Libyan tuhoon. Videon alussa USA:n senaattori Lindsey Graham nähdään sanomassa, että USA on valmis taistelemaan viimeiseen ukrainalaiseen (Aaron Matén twiitistä). Suomen eliitille Suomen tuho tarjoaa siis mahtavat uranäkymät. HAKKA PELLE!

P.S. eli Post Scriptum

Jotta Pelttari ja Supo saisi sitä kipeästi kaipaamaansa työterapiaa, MV-Lehti voi ruveta heidän mielikseen harjoittaa putinistista propagandaa. Aloitetaan naiskauneudesta, joka on kaikkein tappavin ase, kuten Homeroksesta ja Voguesta tiedämme.

Sukulaiskansamme mordvien (mokšien) vastaus globalisten Bilderberg-Marinille on tietysti näyttelijä Maria Šukšina.

Šukšina on vastustanut koronarokotteita ja kannattanut Venäjän sotilaallista erityisoperaatiota Ukrainassa. Hän on saanut Venäjän taitelijamitalin Dmitri Medvedeviltä vuonna 2008. Voimme siis päätellä hänen olevan täysi rappioputinisti ja ihan kamala ihminen:

Vähän toiselta suunnalta voimme lähestyä MV-Lehden taajaan käyttämää kommentoijaa Alexander Mercourista. Hänen tätinsä oli Kreikan kulttuuriministeri Melina Mercouri, joka nähdään tässä nuoren Boris Johnsonin kanssa, joka on ilmeisesti edelleenkin Supon totuuden – siis nykykielellä ”informaation” – mittakeppi.

Nuorempana ja kukkeampana Melina Mercouri oli näyttelijä.

Tämä juorupalsta on nähtävästi avattava siitä syystä, että putinistisyytöksiltä ei ole välttynyt myöskään Alexander Mercouris. Näitä putinistiväitteisiin täytyy alkaa puuttua, kun Supoa johtaa joku täysin tehtävään sopimaton Pelttarin henkilö, jonka hulluudella ei ole enää mitään rajaa. Hänelle ja muille lännen arvoyhteisön vartijoille ainoa, mikä merkkaa, on näköjään fotogeenisuus.

Tästä syystä joku Bilderberg-Marinin kaltainen kahju on päässyt nyt maailmanmaineeseen lännen arvoyhteisön rotunaisena. Nämä ovat niitä lännen ”arvoja”. Bilderberg-Marinin ehostautumisesta on tehty TV-ohjelmakin, mikä osoittaa, että hän on juuri oikea ihminen viemään Suomen puolustuliitto Natoon.

Toki MV-Lehti haluaa kantaa kortensa kekoon paremman maailman puolesta. Pelttari ja Bilderberg-Marin vievät sen tuhoon. Ulostautukaamme siis Pelosin peräsuolesta ja lännen arvoyhteisön yksinapaisuudesta. Ja jos – kuten sanotaan – kulttuuri on ylävirtaan politiikasta, miltä kuulostaisi musiikki moninapaisesta maailmasta? Niin… ehkä nyt vielä Pelttaria pelottava tulevaisuus olisi helpompi hahmottaa tällä tavalla.

Ja vastaus tulee – paradoksaalisesti – Houstonista Texasista. Siellä pari hemmoa ja yksi kimma keksivät jo jokunen vuosi sitten, miten tämä homma toimii: Khruangbin.

 


Lähde

Visits: 162 Today: 5
Previous post Viihdeyhtiöt alkavat hylätä Woke-sisältöä katsojamäärän romahtaessa
Next post Jostain syystä tämä ei oikein natsaa…
Close