Todellinen epämukava totuus: arktinen merijää on kasvanut vuodesta 2012 lähtien.

Ilmaston lämpeneminen pysähtyi, jääkarhut kukoistavat, Great Barrier Reefillä on enemmän koralleja kuin mitä kepillä voi ravistaa – ilmastohälyttäjillä on ollut viime aikoina vaikea keikka. Aina on kuitenkin olemassa sulava arktinen jää ja mahdollisuus, että Grönlannin jääpeite liukastuu ja päätyy olohuoneeseesi. Valitettavasti jopa tämä vanha vakiokeino näyttää horjuvan, sillä on saatu todisteita siitä, että jää ei enää sulakaan yhtä nopeasti kuin lähimenneisyydessä. Elokuun 16. päivänä arktisen alueen kesämerenjää oli kolmanneksi laajimmillaan sitten vuoden 2007.

Yhdysvaltalaisen kansallisen lumi- ja jäätietokeskuksen (NSIDC) mukaan Euraasian pohjoinen merireitti ei ehkä ole tänä vuonna jäästä vapaa ensimmäistä kertaa sitten vuoden 2007. NSIDC:n alustavien arvioiden mukaan on 30 prosentin todennäköisyys, että merijää peittää viisi miljoonaa neliökilometriä, mitä ei ole tapahtunut kahdeksaan vuoteen.

Jäähtymissuuntaus on ollut ilmeinen jo jonkin aikaa. Aiemmin tänä vuonna Daily Sceptic kertoi, että arktisen merijään peittävyys on nyt hyvin lähellä vuosien 1991-2020 keskiarvoa, reilusti yli vuoden 2012 matalimman tason ja vuonna 2021 korkeampi kuin edellisenä vuonna. EU:n sääpalvelu Copernicuksen mukaan vuoden 2021 maaliskuun merijään laajuus oli vain 3 prosenttia alle 30 vuoden keskiarvon. Maaliskuu on arktisen alueen merijään suurin laajuus. Tuoreiden lukujen mukaan maaliskuu 2022 oli hieman suurempi. Emeritusprofessori Ole Humlum totesi äskettäisessä Global Warming Policy Foundationin ilmastoraportissaan: ”Trendi kohti vakaata tai suurempaa jään laajuutta molemmilla navoilla alkoi todennäköisesti vuonna 2018 ja on sen jälkeen vahvistunut.” Arktisen alueen jäätä koskevat havainnointitiedot ulottuvat 1800-luvun alkuun, ja niissä näkyy sekä lämpötilan että jään laajuuden liikkuvia syklejä.

Kuin käskystä – kuinka kauan tätä voi vielä jatkaa? – Guardian ja Washington Post julkaisivat juttuja Grönlannin jääpeitteen sulamisesta ja merenpinnan huomattavasta noususta. Nature Climate Change -lehdessä julkaistun tutkimuksen sanottiin osoittaneen, että ”tähänastinen maailmanlaajuinen lämpeneminen” aiheuttaa merenpinnan nousun 27 senttimetriä, kun väitetty 110 biljoonaa tonnia jäätä sulaa. Lisäksi tarjolla oli ylimääräisiä annoksia pelottelua. Kun poimitaan poikkeuksellinen ennätyssulamisvuosi 2012 ja oletetaan, että siitä tulee ”säännöllinen tapahtuma”, saadaan ”huikea” 78 senttimetrin merenpinnan nousu. Ja aivan kuin tämä ei olisi vielä riittänyt, Guardian kertoi myös, että ”muut tiedemiehet” olivat varoittaneet, että merkittävä osa Grönlannin jääpeitteestä ”oli kallistumispisteen partaalla”.

Planeetta Järkevyydessä yhdysvaltalainen meteorologi Anthony Watts totesi, että väitteet Grönlannin jään sulamisesta ja merenpinnan noususta ovat ”pelkkää mallinnettua humpuukia”. Väite, jonka mukaan merenpinta nousisi 27 senttimetriä, oli ”väärä ja helposti kumottava”. Hänen mielestään kyse on ”samasta vanhasta pelottelutarinasta”, jonka YK kertoi meille vuonna 1989, jolloin YK:n korkea-arvoinen ympäristövirkamies varoitti, että merenpinnan nousu voisi pyyhkiä kokonaisia kansakuntia maan päältä, jos ilmaston lämpenemissuuntausta ei käännetä vuoteen 2000 mennessä.

Watts huomauttaa, että väitetyllä 27 senttimetrin nousulla ei ole aikataulua (vaikka artikkelin kirjoittajat ehdottavatkin, että se voisi tapahtua nykyhetken ja vuoden 2100 välillä). Miten vertaisarvioitu ilmastotiede voi olla näin epätarkkaa? Hän toteaa, että 110 biljoonaa tonnia on ”pelottavaa” useimmille ihmisille, mutta kun viimeaikaista todellista jäähäviötä verrataan koko Grönlannin jääpeitteeseen, häviön sanotaan olevan niin pientä, ”että sitä on lähes mahdoton havaita”.

Aiheeseen liittyvässä artikkelissa Watts sanoo, että ilmastoaktivistit, mukaan lukien hallituksen byrokraatit, väittivät, että jääpeite sulaa kuusi kertaa nopeammin kuin 30 vuotta sitten. Tämän seitsemänkertaiseksi parannetun väitteen toistivat äskettäin Matt McGrath ja BBC. Mutta 30 vuotta sitten Grönlannin jääpeite ei sulanut juuri lainkaan. ”Kuusi kertaa lähes olematon jäähäviö on tuskin esimerkki ilmastonmuutoskriisistä”, Watts huomauttaa. Parin viime vuosikymmenen aikana väitteitä Grönlannin jään sulamisesta on käytetty vahvistamaan pelkoja merenpinnan rajusta noususta, Watts sanoo. Hän lisää, että satelliittikuvat ja tallenteet vuodesta 1993 lähtien osoittavat, että merenpinta nousee vain 1,2 senttimetriä vuosikymmenessä, eikä tämä poikkea merkittävästi tyypillisestä noususta, joka on havaittu 1800-luvun puolivälistä lähtien.

Kaikki nämä pelottelutarinat ovat tietysti politisoitua tiedettä, jolla edistetään käskyttävää ja valvovaa Net Zero -agendaa. Asettakaamme asia laajempaan paleoklimaattiseen viitekehykseen, jotta näemme, miten dramaattisia vaikutuksia luonnollinen vaihtelu joskus tuottaa. Kaksi amerikkalaista jäätiköntutkijaa, Laura Larocca ja Yarrow Axford, ovat juuri julkaisseet mielenkiintoisen artikkelin, jossa todetaan, että yli puolet arktisen alueen nykyisistä jäätiköistä ja jääpeitteistä ei ollut olemassa tai ne olivat pienempiä 10 000-3 400 vuotta sitten. Tuolloin ilmakehän hiilidioksidipitoisuus oli 260-270 miljoonasosaa, kun se nykyisin on 410 ppm.

No Tricks Zone -tiedesivusto esittää yhteenvedon tutkimuksesta ja toteaa, että 80 prosenttia tai useampi GIC-alueista oli nykyistä pienempiä tai puuttui 7 900-4 500 vuotta sitten. Tämän todettiin olevan jääkauden välisen arktisen lämpimyyden huippu, jolloin lämpötila oli monta astetta nykyistä lämpimämpi.

Arktisen alueen nykyjään laajuus on ”yksi suurimmista viimeisten 10 000 vuoden aikana”, kerrotaan. Holoseenin suurin GIC-laajuus on nähty viime vuosituhannella. Tämän sanotaan viittaavan siihen, että GIC:n pieneneminen viime vuosisatojen aikana ”on vain osittainen paluu aiempaan paljon lämpimämpään aikaan”.


Lähde: https://dailysceptic.org/2022/09/01/the-real-inconvenient-truth-arctic-sea-ice-has-grown-since-2012/

Visits: 704 Today: 4
Previous post Ihminen leikkii Jumalaa: Cambridgen tutkijat kasvattavat ’synteettisen’ alkion, jolla on aivot ja sykkivä sydän.
Next post Päivän kuva (3.9.2022)
Close