Bretton Woods -instituutiot ja elintarviketeollisuuden kiihtyvä dystooppinen muutosprosessi

Maailmanlaajuinen elintarviketeollisuus on parhaillaan ”ilmastonmuutoksen” torjumisen nimissä suuressa muutoksessa, joka edellyttää uusien teknologioiden käyttöönottoa tuotantoprosessissa ja vaihtoehtoisten elintarviketuotteiden luomista kulutusta varten.

Tämän muutoksen helpottamisesta on tullut monien kansainvälisten järjestöjen ja instituutioiden, kuten Maailman talousfoorumin (WEF), Yhdistyneiden Kansakuntien ja Bretton Woods -instituutioiden, joihin kuuluvat Maailmanpankki, Kansainvälinen valuuttarahasto (IMF) ja Maailman kauppajärjestö (WTO), ensisijainen tavoite.

Vaikka WEF:n rooli ”suuressa elintarvikemuutoksessa” on viime kuukausina saanut enemmän huomiota, IMF:n, Maailmanpankin ja WTO:n rooli on jäänyt suhteellisen vähälle huomiolle. WEF:n tavoin nämä instituutiot ovat viime vuosina korostaneet maataloussektorin kielteisiä vaikutuksia ilmastoon, lähinnä ”kasvinviljelyyn ja kotieläintuotantoon”. Ne väittävät myös, että sen lisäksi, että liha- ja maitotuotteet ovat haitallisia ympäristölle, ne ovat ”epäterveellisiä” elintarvikkeita. Kansainvälisen valuuttarahaston mukaan ”kotieläinpäästöjen vähentäminen” on yksi tärkeimmistä toimista, joita tarvitaan, jotta voidaan saavuttaa ”ilmastoneutraaliustavoite [joka tunnetaan myös nimellä nollapäästöt] vuoteen 2050 mennessä”, johon kuuluu myös ”saastuttavan hiili-, kaasu- ja öljyvoiman korvaaminen uusiutuvista lähteistä peräisin olevalla energialla, kuten tuuli- ja aurinkoenergialla” yli 120 maassa. Maatalouden osalta IMF neuvoo ”monipuolistamaan naudanlihantuotantoa” soveltamalla ”tehostettuja maatalouskäytäntöjä ja uutta teknologiaa”.

Itse asiassa IMF julkaisi vuonna 2019 artikkelin, jossa kehotetaan tekemään radikaaleja muutoksia elintarviketuotannon tarjontapuolella, jotta ”maatalouden päästöjä” voitaisiin vähentää. Erityisesti tässä artikkelissa todettiin, että

punaisen lihan (erityisesti naudanlihan) ja maitotuotteiden maailmanlaajuista tuotantoa ja kulutusta on vähennettävä noin 50 prosenttia korvaamalla ne kasvien tuottamilla proteiineilla. Kiireelliset toimet kolmessa suurimmassa naudanlihan (Yhdysvallat, Brasilia, Euroopan unioni) ja maitotuotteiden (Yhdysvallat, Intia, Kiina) tuottajamaassa ovat avainasemassa. Toiseksi on siirryttävä laajamittaisesti pois tavanomaisesta monokulttuurisesta maataloudesta kohti biologista monimuotoisuutta tukevia käytäntöjä, kuten luonnonmukaista viljelyä ja sekaviljelyä, kestävää maaperänhoitoa ja ekosysteemien ennallistamista. Tanska ja Alankomaat olivat ensimmäisiä maita, jotka ilmoittivat kunnianhimoisista suunnitelmista luonnonmukaiseen tuotantoon siirtymiseksi.

Myöhemmin, vuonna 2020, IMF korosti, että on tärkeää nostaa ”maaintensiivisten elintarvikkeiden (esimerkiksi naudanlihan) hintoja”. Tämä auttaisi vähentämään eläintuotteiden kulutusta siirtämällä ”kuluttajien mieltymyksiä pois” sellaisista tuotteista kuin liha, maito ja munatuotteet. Pohjimmiltaan IMF kannattaa ”lihasta, maitotuotteista ja erittäin pitkälle jalostetuista elintarvikkeista” perittäviä veroja, jotta ”niiden ylikulutusta voitaisiin vähentää”. IMF:n mukaan:

Esimerkiksi Big Macin keskimääräinen vähittäismyyntihinta Yhdysvalloissa on noin 5,60 dollaria. Mutta kun otetaan huomioon kaikki lihantuotannon piilevät kulut (mukaan lukien terveydenhuolto, tuet ja ympäristötuhot), yhteiskunnan koko taakka on muhkeat 12 dollaria voileipää kohden – hinta, joka todellisuudessa laskettuna voisi yli puolittaa hampurilaisten kysynnän Yhdysvalloissa….. Vastaavasti gallona maitoa maksaisi 3,50 dollarin sijasta 9 dollaria, ja kaupasta ostettu kahden kilon paketti porsaankylkeä nousisi 12 dollarista 32 dollariin.

Vaikuttaa siltä, että WEF:n tavoin IMF on niin sitoutunut ”suuren elintarvikemuutoksen” saavuttamiseen, että se kannattaa avoimesti keskitetysti suunnitellun järjestelmän käyttämistä myytävien elintarvikkeiden määrien ja hintojen määrittämiseksi sen sijaan, että ne voitaisiin määrittää vapaaehtoisen vaihdon kautta markkinoilla, vaikka tämä johtaisi taloudellisen vapauden tuhoon. IMF tukee myös toimenpiteitä, joiden tarkoituksena on estää ihmisiä syömästä ”eläintuotteita aamiaiseksi tai lounaaksi”. Kannustaakseen ihmisiä hyväksymään nämä ajatukset ja muutokset IMF on kehottanut edistämään ajatusta, että tällaiset ”ruokavaliomuutokset toisivat mukanaan terveyshyötyjä sekä säästöjä julkisissa menoissa”.

IMF:n mukaan ”suuren ruokamuutoksen” aikaansaaminen edellyttää myös valtion tukien ja lainojen suuntaamista uudelleen ”kestäville maatiloille, jotka tuottavat kasvipohjaista proteiinia ihmisravinnoksi, sekä kannustimiin vaihtoehtoisia proteiineja ja älykkäitä viljelytekniikoita koskeville innovaatioille”. Se edellyttäisi myös, että ”poistettaisiin veromenot, jotka suosivat päästöjä aiheuttavia tuotteita”, kuten ”maito- ja lihatuotteita”, ja ”myönnettäisiin taloudellista tukea T&K-aloitteille, jotka koskevat päästöjen vähentämistä ja hiilidioksidin talteenottoa maataloudessa”. Lisäksi IMF katsoo, että jos rahoituslaitoksilta poistettaisiin mahdollisuus antaa lainaa kestämättömille maatalous- ja elintarvikealan yrityksille, se ”tukisi olennaisesti suurta elintarvikemuutosta”.

Maailmanlaajuinen elintarvikekriisi oli yksi tärkeimmistä keskustelunaiheista WTO:n 12. ministerikokouksessa, joka pidettiin Genevessä Sveitsissä 13.-15. kesäkuuta ja johon osallistuivat WTO:n 164 jäsenvaltion kauppaministerit. On huomionarvoista, että WTO:n nykyinen pääjohtaja Ngozi Okonjo-Iweala on myös WEF:n asialistalla. Lisäksi hän on rokoteallianssi Gavi:n hallituksen entinen puheenjohtaja. Gavi perustettiin vuonna 2000 suurelta osin Bill ja Melinda Gatesin säätiön lahjoitusten ansiosta. Maailman terveysjärjestö, UNICEF ja Maailmanpankki tukevat Gavin pyrkimyksiä varmistaa uusien ja vähän käytettyjen rokotteiden saatavuus miljoonille kaikkein haavoittuvimmassa asemassa oleville lapsille. Okonjo-Iweala kertoi hiljattain BBC:lle, että ”Ukrainan sodan käynnistämä elintarvikekriisi voi kestää vuosia ilman väliintuloa”. Tästä huolimatta hän uskoo, että ”WTO voi olla osa ratkaisua” ”uhkaavaan elintarvikekriisiin”, jonka vuoksi ”alhaisen tulotason maat” ovat ”katastrofaalisen tilanteen edessä, jos toimiin ei ryhdytä sekä kansallisella että kansainvälisellä tasolla”. Konferenssin päätteeksi WTO hyväksyi julistuksen elintarviketurvan puutteeseen liittyvästä hätätilanteesta, jonka mukaan WTO reagoi elintarviketurvan puutteeseen missä tahansa jäsenmaassa tarjoamalla sille ”teknistä ja taloudellista apua”, jota se tarvitsee elintarviketeollisuuden muuttamiseksi tavalla, joka auttaa ratkaisemaan kriisin ja tekee maasta samalla kestävämmän jatkossa. Todennäköisesti WTO käyttää tätä ”julistusta” pakottaakseen jäsenmaitaan ruokkimaan nälkää näkevää väestöään uusilla vaihtoehtoisilla elintarvikkeilla, kuten valvotuissa laboratorioympäristöissä kasvatetulla lihalla ja hyönteisproteiineilla.

Joulukuussa 2021 Maailmanpankin kestävän kehityksen varapuheenjohtaja Jürgen Voegele totesi, että ”maailman luonnonvarat eivät kestä maatalouden nykyistä jalanjälkeä, varsinkaan kun on kyse eläinten rehusta. Jotta voimme kääntää nykyiset suuntaukset, tarvitsemme voimakkaasti häiritsevän ja joustavan ruoantuotantomallin.” Hän tukee voimakkaasti hyönteisviljelyä mahdollisena ratkaisuna. Maailmanpankin mukaan hyönteisviljely voi ”säästää maanviljelijöiden rahaa ja valtioiden kovan valuutan varantoja vähentämällä elintarvikkeiden, rehun ja lannoitteiden tuontia ja ostoja. Pienimuotoisia toimintoja voidaan perustaa edullisesti, mikä avaa mahdollisuuksia ilmastokestäville työpaikoille.” Tätä silmällä pitäen Maailmanpankki todennäköisesti tukee yhä enemmän sellaisten rahastojen perustamista, joilla rahoitetaan investointeja maataloushankkeisiin, joiden tavoitteena on ”ilmastonmuutoksen torjuminen”, ja joissa keskitytään uusien ruokatuotteiden käyttöönottoon ja edistämiseen sekä eläintuotteiden vähentämiseen.

Kun otetaan huomioon niiden saavutukset, ei olisi kohtuutonta kysyä, miksi IMF:n, Maailmanpankin ja WTO:n kaltaiset instituutiot osallistuvat ympäristöongelmien käsittelyyn millään merkittävällä tavalla. Bretton Woods -instituutioiden toiminta on koko niiden historian ajan vaikuttanut ympäristön tilan heikkenemiseen, monikansallisten yhtiöiden autoritaarisen vallan kasvattamiseen sekä sosiaalisen ja taloudellisen eriarvoisuuden, konkurssin, velkaantumisen, elintarviketurvan puutteen, aliravitsemuksen ja nälän pahenemiseen monissa köyhissä maissa ympäri maailmaa. Ne ovat tehneet tämän käyttämällä ”huomattavaa vaikutusvaltaansa helpottaakseen” talousuudistusten, politiikkojen ja kauppasopimusten hyväksymistä ”kaikkien maanosien maissa, mikä on antanut ylikansallisille yhtiöille mahdollisuuden saada merkittävää määräysvaltaa maailmantaloudessa” (ks. Birsen Filip, The Rise of Neo-liberalism and the Decline of Freedom [Cham, Switzerland: Palgrave Macmillan, 2020], s. 230).

1990-luvun puolivälistä lähtien monet Bretton Woods -instituutioiden edistämistä kansainvälisistä sopimuksista ja talousuudistuksista ovat suoraan vaikuttaneet pienten ja keskisuurten maanviljelijöiden tulojen leikkaamiseen kaikkialla maailmassa, mikä on johtanut monien maanviljelijöiden konkurssiin. Intian tapauksessa tämä on johtanut siihen, että noin 182 936 maanviljelijää teki itsemurhan ”vuosien 1997 ja 2007 välillä”. Lisäksi vuonna 2020 tehdyssä Centers for Disease Control and Prevention -tutkimuksessa kävi ilmi, että ”maanviljelijät kuolevat muihin ammatteihin verrattuna todennäköisimmin itsemurhaan” ja että ”itsemurhaluvut olivat nousseet 40 prosenttia alle kahdessa vuosikymmenessä” yhdysvaltalaisten maanviljelijöiden keskuudessa. Erityisesti vuonna 1994 allekirjoitetun WTO:n teollis- ja tekijänoikeuksien kauppaan liittyviä näkökohtia koskevan TRIPS-sopimuksen (Trade-Related Aspects of Intellectual Property Rights) nojalla sallittu siementen ja kasvien patentointi on tuhonnut monien maanviljelijöiden toimeentulon ja hyödyttänyt samalla suurten yhtiöiden ja yritysten etuja.

Kenenkään ei pitäisi uskoa, että IMF:n, Maailmanpankin ja WTO:n ehdottamat toimenpiteet ”ilmastonmuutoksen” torjumiseksi tähtäävät jaloihin päämääriin. Tästä ovat osoituksena niiden aiempien politiikkojen ja sääntöjen haitalliset vaikutukset, joita nämä samat instituutiot ovat suunnitelleet ja edistäneet elintarvikkeiden tuotantoa ja kauppaa säätelemään. Ne eivät ole massojen pelastajia, joita ne väittävät olevansa. Pikemminkin ne ovat arvokkaita toimijoita ”suuren uudelleenkäynnistyksen” toteuttamisessa. Pohjimmiltaan he haluavat poistaa spontaanin järjestyksen keinotekoisesti järjestetyn yhteiskunnan hyväksi, jossa eristettyjen ja maattomien massojen, jotka eivät omista mitään omaisuutta, odotetaan elävän orjuudessa globaalin hallinnon alaisuudessa.


Lähde: https://www.infowars.com/posts/the-bretton-woods-institutions-and-the-accelerated-dystopian-transformation-of-the-food-industry/

Visits: 57 Today: 1
Previous post Covid-sovellus, joka havaitsee viruksen äänestäsi, ”tarkempi kuin sivuvirtaustestit”.
Next post Orpolla nyt ”kosteikkoviljelmä” housuissaan? ”En minä tiedä mistä rahat tuli!
Close