Davosin “Suuren Nollauksen (Great Reset)” synkkä alkuperä

On tärkeää ymmärtää, että Klaus Schwabin niin sanotussa Great Reset -ohjelmassa ei ole yhtään uutta tai omaperäistä ajatusta. Myöskään hänen neljännen teollisen vallankumouksen agendansa tai hänen väitteensä siitä, että hän olisi keksinyt Stakeholder Capitalism -käsitteen, eivät ole Schwabin tuotetta. Klaus Schwab ei ole juuri muuta kuin liukas PR-agentti globaalille teknokraattiselle agendalle, korporatistiselle yritysvallan yhdistämiselle hallitusten kanssa, YK mukaan luettuna, agendalle, jonka juuret ulottuvat 1970-luvun alkupuolelle ja jopa sitäkin varhaisemmalle ajalle. Davosin suuri uudelleenjärjestely on vain päivitetty suunnitelma YK:n valvonnassa toimivalle globaalille dystopiselle diktatuurille, jota on kehitetty vuosikymmeniä. Keskeisiä toimijoita olivat David Rockefeller ja hänen suojattinsa Maurice Strong.

1970-luvun alussa maailmanpolitiikassa ei luultavasti ollut ketään vaikutusvaltaisempaa henkilöä kuin edesmennyt David Rockefeller, joka tuolloin tunnettiin lähinnä Chase Manhattan Bankin puheenjohtajana.

Uuden paradigman luominen

1960-luvun lopulla ja 1970-luvun alussa David Rockefelleriin suoraan sidoksissa olevat kansainväliset piirit käynnistivät häikäisevän joukon eliittijärjestöjä ja aivoriihiä. Näihin kuuluivat Rooman klubi, Maailman luonnonsäätiöön (WWF) sidoksissa oleva 1001: A Nature Trust, Tukholman YK:n Earth Day -konferenssi, MIT:n kirjoittama tutkimus Limits to Growth ja David Rockefellerin Trilateral Commission.

Rooman klubi

Vuonna 1968 David Rockefeller perusti yhdessä Aurelio Peccein ja Alexander Kingin kanssa uusmalthusilaisen ajatushautomon, Rooman klubin. Aurelio Peccei oli vaikutusvaltaisen italialaisen Agnellin perheen omistaman Fiat-autoyhtiön ylempi johtaja. Fiatin Gianni Agnelli oli David Rockefellerin läheinen ystävä ja Rockefellerin Chase Manhattan Bankin kansainvälisen neuvoa-antavan komitean jäsen. Agnelli ja David Rockefeller olivat olleet läheisiä ystäviä vuodesta 1957 lähtien. Agnellista tuli David Rockefellerin Trilateraalisen komission perustajajäsen vuonna 1973. OECD:n tiedeohjelman johtaja Alexander King oli myös Naton konsultti. Tämä oli alku sille, mistä tuli uusmalthusilainen “ihmiset saastuttavat” -liike.

Vuonna 1971 Rooman klubi julkaisi syvästi virheellisen raportin Limits to Growth (Kasvun rajat), jossa ennustettiin, että sivilisaatio, sellaisena kuin me sen tunnemme, loppuisi nopean väestönkasvun ja öljyn kaltaisten kiinteiden resurssien vuoksi. Raportissa todettiin, että ilman merkittäviä muutoksia luonnonvarojen kulutuksessa “todennäköisin tulos on sekä väestön että teollisen kapasiteetin melko äkillinen ja hallitsematon väheneminen”. Raportti perustui MIT:n tietojenkäsittelytieteilijöistä koostuvan ryhmän väärennettyihin tietokonesimulaatioihin. Siinä esitettiin rohkea ennuste: “Jos maailman väestönkasvun, teollistumisen, saastumisen, ruoantuotannon ja luonnonvarojen ehtymisen nykyiset kasvusuuntaukset jatkuvat ennallaan, kasvun rajat tällä planeetalla saavutetaan joskus seuraavan sadan vuoden aikana.” Tämä oli vuonna 1971. Vuonna 1973 Klaus Schwab kutsui kolmannessa vuosittaisessa Davosin yritysjohtajakokouksessaan Peccein Davosiin esittelemään Limits to Growth -teoksen kokoonnuneille yritysjohtajille.

Vuonna 1974 Rooman klubi julisti rohkeasti: “Maapallolla on syöpä, ja syöpä on ihminen.” Sitten: “maailma on kohtaamassa ennennäkemättömän määrän toisiinsa liittyviä maailmanlaajuisia ongelmia, kuten ylikansoitus, elintarvikepula, uusiutumattomien luonnonvarojen [öljyn ja muiden luonnonvarojen] ehtyminen, ympäristön pilaantuminen ja huono hallinto.” He väittivät, että,

tarvitaan maailmanjärjestelmän “horisontaalista” uudelleenjärjestelyä… energia-, elintarvike- ja muiden kriisien ratkaisemiseksi tarvitaan rajuja muutoksia normikerroksessa – eli ihmisen arvojärjestelmässä ja päämäärissä – eli tarvitaan yhteiskunnallisia muutoksia ja muutoksia yksilöiden asenteissa, jos halutaan siirtyä orgaaniseen kasvuun.

Vuonna 1974 julkaistussa raportissaan Mankind at the Turning Point (Ihmiskunta käännekohdassa) Rooman klubi väitti lisäksi seuraavaa:

Kansakuntien ja alueiden välisen keskinäisen riippuvuuden lisääntymisen on siis johdettava itsenäisyyden vähenemiseen. Kansakunnat eivät voi olla toisistaan riippuvaisia ilman, että kukin niistä luopuu osittain omasta itsenäisyydestään tai ainakin tunnustaa sen rajoitukset. Nyt on aika laatia yleissuunnitelma orgaanista kestävää kasvua ja maailman kehitystä varten, joka perustuu kaikkien rajallisten resurssien maailmanlaajuiseen jakamiseen ja uuteen maailmanlaajuiseen talousjärjestelmään.

Lue myös:   Valheiden verkko ja digitaalinen vankila

Tämä oli YK:n Agenda 21:n, Agenda2030:n ja vuoden 2020 Davosin suuren uudelleensuunnittelun varhainen muotoilu.

David Rockefeller ja Maurice Strong

Rockefellerin “nollakasvun” agendan ylivoimaisesti vaikutusvaltaisin järjestäjä 1970-luvun alussa oli David Rockefellerin pitkäaikainen ystävä, miljardööri-öljymies Maurice Strong. Kanadalainen Maurice Strong oli yksi tärkeimmistä varhaisista levittäjistä, jotka levittivät tieteellisesti vilpillistä teoriaa, jonka mukaan ihmisen aiheuttamat hiilidioksidipäästöt liikennevälineistä, hiilivoimaloista ja maataloudesta aiheuttavat dramaattisen ja kiihtyvän maailmanlaajuisen lämpötilan nousun, joka uhkaa “maapalloa”, niin sanottua ilmaston lämpenemistä.

Vuonna 1972 pidetyn YK:n Tukholman Earth Day -konferenssin puheenjohtajana Strong ajoi väestön vähentämistä ja elintason alentamista kaikkialla maailmassa “ympäristön pelastamiseksi”. Strong esitti radikaalin ekologisen agendansa: “Eikö ainoa toivo planeetalle ole se, että teollistuneet sivilisaatiot romahtavat?”. Eikö meidän velvollisuutemme ole saada se aikaan?” Juuri tämä on nyt tapahtumassa teeskennellyn maailmanlaajuisen pandemian varjolla.

Strong oli outo valinta johtamaan suurta YK:n aloitetta, jonka tarkoituksena on mobilisoida ympäristötoimia, sillä hänen uransa ja huomattava omaisuutensa oli rakennettu öljyn hyödyntämisen varaan, kuten harvinaisen monien uusien “ekologisen puhtauden” puolestapuhujien, kuten David Rockefellerin tai Aspen-instituutin Robert O. Andersonin tai Shellin John Loudonin, tavoin.

Strong oli tavannut David Rockefellerin vuonna 1947 nuorena kanadalaisena kahdeksantoista vuotiaana lukion keskeyttäneenä, ja siitä lähtien hänen uransa oli sidoksissa Rockefellerin perheen verkostoon. Uuden ystävyyssuhteensa David Rockefelleriin ansiosta Strong sai 18-vuotiaana YK:n avainaseman YK:n rahastonhoitajan Noah Monodin alaisuudessa. YK:n varoja hoiti kätevästi Rockefellerin Chase Bank. Tämä oli tyypillistä Strongin käyttämälle “julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuusmallille” – yksityinen hyötyi julkisesta hallinnosta.

Strongista oli tullut 1960-luvulla Montrealin valtavan energiakonglomeraatin ja öljy-yhtiön Power Corporationin johtaja, jonka tuolloin omisti vaikutusvaltainen Paul Desmarais. Kanadalaisen tutkijan Elaine Dewarin mukaan Power Corporationia käytettiin myös poliittisena huuhtelurahastona, josta rahoitettiin valikoitujen kanadalaisten poliitikkojen, kuten Pierre Trudeaun, Davosin suojatin Justin Trudeaun isän, kampanjoita (Elaine Dewar, op cit. s. 269-271).

Maapallon I huippukokous ja Rion huippukokous

Vuonna 1971 Strong nimitettiin Yhdistyneiden Kansakuntien New Yorkin alivaltiosihteeriksi ja Tukholmassa, Ruotsissa pidettävän tulevan maapallokonferenssin, Yhdistyneiden Kansakuntien ihmiskunnan ympäristöä käsittelevän konferenssin (Earth Summit I) pääsihteeriksi. Hänet nimitettiin samana vuonna myös Rockefeller-säätiön edunvalvojaksi, joka rahoitti Tukholman Earth Day -hankkeen käynnistämistä (Elaine Dewar, op cit. s. 277). Tukholmassa perustettiin Yhdistyneiden Kansakuntien ympäristöohjelma (UNEP), jonka johtajana toimi Strong.

Vuonna 1989 YK:n pääsihteeri nimitti Strongin johtamaan vuoden 1992 YK:n ympäristö- ja kehityskonferenssia eli UNCED:iä (“Rio Earth Summit II”). Hän johti siellä YK:n kestävän ympäristön tavoitteiden ja Klaus Schwabin Great Reset -hankkeen perustana olevan kestävän kehityksen Agenda 21:n laatimista sekä YK:n hallitustenvälisen ilmastonmuutospaneelin (IPCC) perustamista. Strong, joka oli myös Davosin WEF:n hallituksen jäsen, oli järjestänyt Schwabin toimimaan keskeisenä neuvonantajana Rion ympäristöhuippukokouksessa.

YK:n Rion konferenssin pääsihteerinä Strong myös tilasi Rooman klubilta Alexander Kingin laatiman raportin The First Global Revolution, jossa myönnettiin, että hiilidioksidipäästöjen aiheuttamaa ilmaston lämpenemistä koskeva väite oli pelkkä keksitty juoni muutoksen pakottamiseksi:

“Ihmiskunnan yhteinen vihollinen on ihminen. Etsiessämme uutta vihollista, joka yhdistäisi meidät, päädyimme ajatukseen, että saastuminen, ilmaston lämpenemisen uhka, vesipula, nälänhätä ja muut vastaavat sopisivat tähän tarkoitukseen. Kaikki nämä vaarat johtuvat ihmisen toiminnasta, ja vain muuttuneiden asenteiden ja käyttäytymisen avulla ne voidaan voittaa. Todellinen vihollinen on siis ihmiskunta itse.”

Lue myös:   Tilinteko on tulossa. Voivatko he paeta sitä?

Presidentti Clintonin Rioon lähettämä valtuutettu Tim Wirth myönsi saman toteamalla: “Meidän on ratsastettava ilmaston lämpenemisongelman kanssa. Vaikka teoria ilmaston lämpenemisestä olisi väärä, teemme oikean asian talous- ja ympäristöpolitiikan kannalta.” (Elaine Dewar, Cloak of Green: The Links between key environmental groups, government and big business, Toronto, James Lorimer & Co., 1995, s. 259-265). )

Rion kokouksessa Strong esitteli ensimmäisen kerran manipuloivan ajatuksen “kestävästä yhteiskunnasta”, joka määriteltiin suhteessa tähän mielivaltaiseen tavoitteeseen hiilidioksidin ja muiden niin sanottujen kasvihuonekaasujen poistamisesta. Agenda 21:stä tuli Roomassa syyskuussa 2015 paavin siunauksella Agenda 2030, jossa on 17 “kestävää” tavoitetta. Siinä julistettiin muun muassa,

“Maata ei voida sen ainutlaatuisen luonteen ja sen ratkaisevan roolin vuoksi, joka sillä on ihmisen asumisessa, kohdella tavanomaisena omaisuutena, jota yksityishenkilöt hallitsevat ja johon kohdistuu markkinoiden paineita ja tehottomuutta. Yksityinen maanomistus on myös pääasiallinen varallisuuden kasautumisen ja keskittymisen väline ja edistää siten sosiaalista epäoikeudenmukaisuutta… Sosiaalinen oikeudenmukaisuus, kaupunkien uudistaminen ja kehitys, kunnollisten asuntojen ja terveellisten olosuhteiden tarjoaminen ihmisille voidaan saavuttaa vain, jos maata käytetään koko yhteiskunnan etujen mukaisesti.”.”

 

Lyhyesti sanottuna yksityinen maanomistus on sosialisoitava “koko yhteiskunnan hyväksi”, ajatus, joka oli tuttu Neuvostoliiton aikoina ja keskeinen osa Davosin Suurta uudelleenkäynnistystä.

Rion kokouksessa vuonna 1992, jossa hän toimi puheenjohtajana ja pääsihteerinä, Strong julisti:

“On selvää, että varakkaan keskiluokan nykyiset elämäntavat ja kulutustottumukset – joihin kuuluu runsas lihansyönti, pakasteiden ja valmisruokien runsas kulutus, fossiilisten polttoaineiden käyttö, kodinkoneet, kodin ja työpaikan ilmastointi ja esikaupunkiasuminen – eivät ole kestäviä.” (korostus lisätty)

Strong ei noudattanut omaa kehotustaan. Strong ei kertonut Rion ympäristöliittolaisilleen, että hän oli myös tehnyt valtavan ostoksen Colorado Land and Cattle Company -yrityksestä saudiarabialaiselta asekauppiaalta ja CIA:n agentilta Adnan Khashoggilta.

Siihen mennessä Strong oli jo keskellä YK:n muuttamista välineeksi, jonka avulla uusi maailmanlaajuinen teknokraattinen fasismi voitiin salakavalasti tyrkyttää, käyttäen apuna kauhistuttavia varoituksia planeetan sukupuuttoon kuolemisesta ja ilmaston lämpenemisestä, yhdistämällä valtion virastoja ja yritysvaltaa ja valvomalla valittujen tahojen toimesta lähes kaikkea “kestävyyden” petollisella verukkeella. Vuonna 1997 Strong valvoi maapallon huippukokouksen jälkeisen toimintasuunnitelman, The Global Diversity Assessmentin, luomista, joka oli suunnitelma neljännen teollisen vallankumouksen käynnistämiseksi, inventaario kaikista planeetan resursseista, miten niitä valvottaisiin ja miten tämä vallankumous saavutettaisiin.

Strong oli tuolloin Klaus Schwabin Davosin maailman talousfoorumin toinen puheenjohtaja. Vuonna 2015 Strongin kuoleman yhteydessä Davosin perustaja Klaus Schwab kirjoitti: “Hän oli mentorini foorumin perustamisesta lähtien: suuri ystävä, korvaamaton neuvonantaja ja monien vuosien ajan säätiömme hallituksen jäsen.”

Ennen kuin hän joutui jättämään YK:n häpeällisesti Irakin Food-for-Oil -korruptioskandaalin vuoksi, Strong oli Rooman klubin jäsen, Aspen-instituutin luottamushenkilö, Rockefeller-säätiön ja Rothschild-säätiön luottamushenkilö. Strong oli myös johtaja okkulttisessa Lucifer Trust of the Understanding Temple of the Lucifer Trustissa (alias Lucis Trust), joka sijaitsee Pyhän Johanneksen katedraalissa New Yorkissa, “jossa pakanallisiin rituaaleihin kuuluu lampaiden ja karjan saattaminen alttarille siunausta varten. Täällä varapresidentti Al Gore piti saarnan, kun palvojat marssivat alttarille kompostikulhojen ja matojen kanssa…” xvi

Tämä on Schwabin Great Reset -agendan synkkä alkuperä, jossa meidän pitäisi syödä matoja ja olla omistamatta yksityisomaisuutta “pelastaaksemme planeetan”. Tämä agenda on synkkä, dystooppinen ja sen tarkoituksena on eliminoida miljardeja meitä “tavallisia ihmisiä”.

Lähde: https://truthunmuted.org/the-dark-origins-of-the-davos-great-reset/

Previous post “Asiantuntijat” myöntävät nyt, ettet koskaan voi olla “täysin rokotettu”.
Next post Uusi tiedonsiirron nopeusennätys
Close
%d bloggaajaa tykkää tästä: