WEF:n sidosryhmäkapitalismi on vain globaalia fasismia toisella nimellä.

Käsitteen “fasismi” kirjasi alun perin Italian Encyclopedia Italianaan italialainen filosofi Giovanni Gentile, joka totesi, että “fasismia olisi sopivampi kutsua korporatismiksi, koska se on valtion ja yritysten vallan sulautuminen”. Benito Mussolini otti myöhemmin kunnian lainauksesta ikään kuin hän olisi kirjoittanut sen itse, mutta se on tärkeä huomata, koska siinä hahmotellaan ideologian ensisijainen tarkoitus sen sijaan, että se olisi vain leima, jota heitetään ihmisille, joista emme pidä, epärehellisenä keinona heikentää heidän legitimiteettiään.

Huolimatta siitä, että vasemmistolaiset hyökkäävät nykyään usein konservatiivien kimppuun “fasisteina”, koska haluamme suojella kansallisia rajoja ja länsimaista perintöä, totuus on, että kaikki fasismi juontaa juurensa syvälle vasemmistolaisiin filosofioihin ja ajattelijoihin.

Mussolini oli pitkäaikainen sosialisti, puolueen jäsen, joka ihaili suuresti Karl Marxia. Hän erosi sosialisteista, koska nämä halusivat pysyä puolueettomina ensimmäisen maailmansodan aikana, ja jatkoi sosialismin ja kansallismielisyyden yhdistelmän puolustamista, jonka nykyään tunnemme nimellä fasismi. Adolf Hitler oli myös sosialisti ja Karl Marxin ihailija, aivan kuten Mussolini. On itse asiassa vaikea löytää, missä Marx, kommunistit ja fasistit eroavat toisistaan – syvempi kansallistunne näyttää olevan yksi harvoista kiistakohdista.

Vaikka Marx näki kansallisvaltioiden olemassaolon väliaikaisena proletariaatin ja hallitsevan luokan kannalta, hän totesi, että teollisuusmiehet hävittivät kansalliset rajat joka tapauksessa. Marx argumentoi Kommunistisessa manifestissa hieman optimistisesti:

“Kansalliset erot ja kansojen väliset vastakohtaisuudet ovat jo nyt yhä enemmän ja enemmän häviämässä porvariston kehityksen, vapaakaupan ja maailmanmarkkinoiden kasvun sekä teollisten prosessien ja vastaavien elinolojen lisääntyvän yhdenmukaisuuden vuoksi.”

Marx näki yritysvallan kehityksen hyödyllisenä ja seuraavana välttämättömänä askeleena kohti sosialismia ja totesi, että osakeyhtiöt (korporaatiot) ja luottojärjestelmä ovat:

“kapitalistisen tuotantotavan lakkauttaminen kapitalistisen tuotantotavan sisällä itsessään”.

Toisin sanoen yhtiöitä pidetään välineenä, jonka avulla voidaan lopulta siirtyä sosialistiseen “utopiaan” ja vapaiden markkinoiden kuolemaan. Jälleen kerran näemme, että poliittisen vasemmiston ja fasistien motiiveissa on hyvin vähän eroa. Marxismin, kommunismin, sosialismin, fasismin jne. kaikkien muotojen luonnollinen kehitys johtaa viime kädessä eräänlaiseen globalistiseen ideologiaan ja kulttuurierojen poistamiseen. Menetelmät saattavat vaihdella hieman, mutta lopputulos on sama. Jotkut luulevat, että tämä on hyvä asia, mutta itse asiassa se on varsin myrkyllistä.

Globalismi vaatii kaiken kattavaa sosiaalista dynamiikkaa, yhtä pesämielisyyttä, muuten se ei voi selviytyä. Jos ihmisillä on kyky valita tai luoda parempia (tai erilaisia) vaihtoehtoja elämiseen, globalismi menettää merkityksensä. Valinnanmahdollisuuksien olemassaolo on poistettava. Poliittinen vasemmisto on täysin hyväksynyt tämän käyttäytymisen, ja he työskentelevät mielellään käsi kädessä yritysten oligarkkien kanssa tehdäkseen ihanteellisesta järjestelmästään todellisuutta. Yritysten vastaisen edistysmielisyyden ajat ovat jo kauan sitten ohi – he RAKASTAVAT yritysten ylivaltaa, mutta vain jos nämä yritykset edistävät ja panevat täytäntöön vasemmistolaisia yhteiskuntamalleja.

Mussolinin fasismi on juuri sen yrityshallinnon perusta, jota vasemmistolaiset nykyään ylistävät ja himoitsevat. Heillä on paljon enemmän yhteistä fasistien kanssa kuin he tajuavatkaan.

Uusi fasismi on uudelleenbrändätty filosofia, jota edustaa parhaiten jokin nimeltä “sidosryhmäkapitalismi”. Sitä termiä käyttävät usein globalistit Maailman talousfoorumissa ja sen johtaja Klaus Schwab. Mediaystävällinen määritelmä sidosryhmäkapitalismista on:

Lue myös:   Onko WEF pahuuden päämaja?

Kapitalismin muoto, jossa yritykset eivät optimoi vain lyhyen aikavälin voittoja osakkeenomistajille vaan pyrkivät luomaan arvoa pitkällä aikavälillä ottamalla huomioon kaikkien sidosryhmiensä ja koko yhteiskunnan tarpeet.

Mutta keitä ovat “kaikki sidosryhmät” WEF:n mielestä?

No, Klaus Schwabin mukaan ne ovat koko ihmiskunnan sivilisaatio nyt ja tulevaisuudessa. Toisin sanoen SHC:n tavoitteena on, että yritysjohtajat ja globalistinen byrokratia ottaisivat vastuun koko maailmasta, eivät vain omista työntekijöistään, osakkeenomistajistaan ja voitoistaan. Eivätkä tällaiset johtajat toimisi yksilöinä, vaan kollektiivina. Toisin sanoen SHC edellyttää, että kaikki suuryritykset toimivat yhtenä yksikkönä, jolla on yksi tarkoitus ja yhtenäinen kollektivistinen ideologia – ideologinen monopoli.

Kuten Klaus Schwab toteaa:

“Sidosryhmämallin tärkein piirre on nykyään se, että järjestelmämme panokset ovat nyt entistä selvemmin maailmanlaajuisia. Taloudet, yhteiskunnat ja ympäristö ovat nyt tiiviimmin sidoksissa toisiinsa kuin 50 vuotta sitten. Tässä esittelemämme malli on siis luonteeltaan pohjimmiltaan globaali, ja niin ovat myös kaksi ensisijaista sidosryhmää.

…Se, mitä ennen pidettiin ulkoisvaikutuksina kansallisessa talouspolitiikassa ja yksittäisten yritysten päätöksenteossa, on nyt sisällytettävä tai sisäistettävä jokaisen hallituksen, yrityksen, yhteisön ja yksilön toimintaan. Planeetta on näin ollen globaalin talousjärjestelmän keskus, ja sen terveys olisi optimoitava kaikkien muiden sidosryhmien tekemissä päätöksissä.”

SHC-konsepti on jo lähtökohtaisesti harhaanjohtava, koska se teeskentelee, että yleisö pitää yritykset vastuullisina jonkinlaisen “yritysdemokratian” puitteissa, ikään kuin yleisö saisi äänestää siitä, mitä yritykset tekevät. Todellisuudessa yritykset kertovat yleisölle, mitä on hyväksyttävää ajatella ja tehdä, ja yritykset yhdessä hallitusten kanssa käyttävät valtaansa rangaistakseen ihmisiä, jotka eivät ole samaa mieltä.

Suuri taikatemppu on se, että nämä samat yhdistyneet yhtiöt käyttävät “yksityisomaisuuden” ja liiketoimintaoikeuksien suojaa keinona hallita yhteiskuntaa ilman seuraamuksia. Loppujen lopuksi konservatismin ja Yhdysvaltojen perustuslain ensisijainen periaate on yksityisomistusoikeus. Jos siis puuttuisimme yritysten hallintoon häiritsemällä sitä, rikkoisimme yhtä rakkaista ihanteistamme. Kuulostaa siltä, että kyseessä on ansa 22, mutta sitä se ei oikeastaan ole.

Kuten edellä mainittiin, yritykset ovat pohjimmiltaan sosialistinen käsite: Ne luodaan hallituksen peruskirjalla, niille annetaan oikeushenkilöllisyys ja erityissuojelu hallitukselta. Ne EIVÄT ole vapaita markkinayksiköitä, ja Adam Smith, useimpien vapaiden markkinoiden ihanteiden alullepanija, vastusti yhtiöitä, koska ne ovat tuhoisia ja alttiita monopoleille.

Niin kauan kuin ne saavat valtiolta suojaa, mukaan lukien rahapoliittiset elvytystoimet ja pelastuspaketit, yritysten ei pitäisi nauttia samasta yksityisomaisuuden suojasta kuin tavallisten yritysten. Ne ovat loismaisia luomuksia, jotka ovat vieraita luonnolliselle yritysmaailmalle. Vapauteen perustuvassa yhteiskunnassa ne purettaisiin autoritaaristen lopputulosten estämiseksi.

Osakkeenomistajakapitalismi on myös uskomattoman ylimielinen lähtökohta, koska siinä oletetaan, että yritysjohtajilla on viisautta tai objektiivista älykkyyttä laajentaa roolinsa liiketoiminnan ulkopuolelle ja yhteiskunnallisille ja poliittisille alueille. Näin on jo tapahtunut monessa suhteessa ja syntynyt paljon kaaosta, mutta avoin yritysjohtaminen on loppupeli, ja se on kaikkea muuta kuin objektiivista tai hyväntahtoista.

Lue myös:   Lohkoketjuyhteiskunta: Web 3.0, virtuaalitodellisuus ja verkostovaltio.

Mitkä ovat esimerkkejä tämänkaltaisesta yritys/politiikkahallinnosta (fasismista) toiminnassa?

Entä Big Techin sosiaalisen median sensuuri, joka kallistuu voimakkaasti konservatiiveja ja vapausaktivisteja vastaan? Entäpä todisteet Big Tech -yritysten ja hallituksen välisestä salaliitosta, kuten Bidenin hallinnon ja DHS:n tiivis yhteistyö Twitterin ja Facebookin kanssa, jotta ne poistaisivat aktiivisesti ääniä ja näkökulmia, joista ne eivät pidä? Entä yritysten johtajat, jotka tekevät yhteistyötä tuhoamaan konservatiivipohjaiset sosiaalisen median kilpailijat, kuten Parlerin?

Entä ESG-lainat, joita rahoittavat yritysten tukijat, kuten Blackrock, tai globalistiset voittoa tavoittelemattomat järjestöt, kuten Rockefeller Foundation?

Jos kaikki yritysten lainanantajat soveltaisivat ESG-periaatetta lainakäytännöissään, kaikkien yksityishenkilöiden ja yritysten olisi omaksuttava vasemmistolaisia yhteiskunnallisia ideologioita ja kyseenalaisia ympäristöä koskevia väitteitä saadakseen luottoa. ESG on yrityseliitin luoma rahallinen kannustin, jolla se pitää kaikki muut yritykset kurissa. Jos se jatkuu, ESG voi tuhota globalismin poliittisen vastustuksen yhden sukupolven aikana.

Entä Council for Inclusive Capitalism? Tämä on räikein näkemäni avoimen globaalin fasismin ilmaus, jossa rahaeliitti ja poliitikot toimivat yhdessä YK:n ja jopa paavi Franciscuksen kaltaisten uskonnollisten johtajien kanssa. Heidän tavoitteenaan on luoda yksi keskitetty maailmanhallintajärjestelmä, joka rakentuu samojen ESG:ssä ja SHC:ssä esitettyjen tavoitteiden ympärille, ja tehdä yrityksistä uuden maailmanlaajuisen neuvoston jäseniä, jota he kutsuvat “vartijoiksi”. He eivät enää edes yritä piilotella salaliittoa, vaan se on aivan avoimesti esillä.

Klaus Schwab huolehtii erityisesti siitä, että hän mainitsee usein, että globaalit kriisitapahtumat ovat “tilaisuus”, jota tarvitaan yleisön sysäämiseksi Stakeholder-kapitalismin syliin “The Great Reset” -nimisen yhteyspisteen kautta. Hän tarkoittaa, että hänen mielestään laajalle levinneen pelon ja epätoivon on oltava olemassa (tai se on luotava), jotta SHC-kehys saadaan nopeasti pysyväksi.

On selvää, että globalistit ovat lyhenevällä aikataululla, vaikka on vaikea sanoa miksi. He repivät naamion pois nopeammin viimeisten kahden vuoden aikana kuin edellisen vuosikymmenen aikana. Todennäköisesti he ymmärtävät jossain määrin, että jos he menevät liian hitaasti, yleisöllä on aikaa puolustautua heitä vastaan.

He loihtivat kaikenlaisia häiriötekijöitä ja syntipukkeja estääkseen vapaamielisiä ihmisiä iskemästä takaisin. He kohdistavat meidät Venäjään, he kohdistavat meidät Kiinaan, he kohdistavat meidät hyödyllisiin idiootteihin vasemmiston keskuudessa. He kohdistavat Venäjän, Kiinan ja vasemmistolaiset meitä vastaan. He yrittävät lähettää meidät sotaan, he kutsuvat meitä kapinallisiksi, he kutsuvat meitä terroristeiksi, he sanovat, että me aloitimme koko romahduksen ja että me olemme syyllisiä maailman epäkohtiin. Millään tästä ei ole merkitystä. Tärkeintä on, että huipulla olevat globalistit maksavat aiheuttamastaan vahingosta.

Kun käärmeen pää on poistettu, vasta sitten voimme selvittää, kuka on syyllinen; ketkä olivat sankareita, ketkä roistoja ja ketkä idiootteja. Vasta sitten voimme rakentaa uudelleen todellista vapautta silmällä pitäen.

Lähde: https://www.zerohedge.com/geopolitical/wefs-stakeholder-capitalism-just-global-fascism-another-name

Previous post NASA kutsuu koolle paneelin tutkimaan tunnistamattomia lentäviä esineitä. Mitä he toivovat löytävänsä?
Next post Pfizerilla on tähtäimessään syntymätön elämä: Erityisrokotus “immunisoimaan” kohdussa olevia vauvoja.
Close
%d bloggaajaa tykkää tästä: