Sulkutiloja ei määrätty maailman suojelemiseksi uudelta virukselta vaan siksi, että reaalitalous oli suljettava.

Kun valtiovarainministeri Jeremy Hunt ilmoittaa 54 miljardin punnan veronkorotuksista ja julkisten palvelujen leikkauksista julkisen talouden alijäämän pienentämiseksi, josta syytetään kaikkea pandemiasta Putiniin ja Brexitiin, tässä tarkastellaan inflaatiokierteen todellisia syitä, ei vain Yhdistyneessä kuningaskunnassa vaan kaikkialla maailmassa.

Kesäkuussa 2019 Kansainvälinen järjestelypankki (BIS), maailman keskuspankki, julkaisi vuotuisen talousraporttinsa. Se alkoi toteamuksella: “Se oli ehkä liian hyvää ollakseen totta” – “se” tarkoitti elpymistä vuosien 2007-2009 maailmanlaajuisesta finanssikriisistä. Raportissa kuvailtiin rahoitusmarkkinoita “hermostuneiksi” ja varoitettiin sijoittajia yhteiskunnallisista ja poliittisista vastareaktioista, jotka kohdistuvat “avoimeen kansainväliseen talousjärjestykseen”, jonka BIS ennusti heittävän edelleen “pitkän, joskin arvaamattoman varjon” maailmantalouden ylle:

Historiallisesta näkökulmasta katsottuna ei ole epätavallista, että tällaiset tunnepurkaukset tapahtuvat suurten taloudellisten järistysten jälkeen: Suuri lama merkitsi edellisen globalisaation aikakauden loppua. On liian aikaista sanoa, miten tämä nousu kehittyy, mutta se on selvästi voima, jonka kanssa on kamppailtava tulevina vuosina.

BIS kuvasi tässä yhteydessä paitsi kapitalistisen kasautumisen sisäisten ristiriitojen synnyttämän rahoituskriisin klassisia oireita – joiden mukaan työntekijöiden palkkatason laskiessa myös kuluttajien ostovoima laskee, mikä uhkaa kapitalistien voittoja ja johtaa paisuneeseen luottokuplaan – myös uhkaa, joka aiheutuu niiden aiheuttamista yhteiskunnallisista levottomuuksista yhteiskuntaelämässä. Rahapolitiikan korkeimpana valituspankkina BIS on enemmän kuin tietoinen uhasta, jonka tämä aiheuttaa maailmanlaajuiselle rahoitusjärjestelmälle. Seuraavassa kuussa, heinäkuussa 2019, BIS kehotti näin ollen “epätavanomaiseen politiikkaan”, jotta “eristetään reaalitaloutta” olosuhteiden heikkenemiseltä entisestään, ja kannatti erityisesti sitä, että tarjoamalla suoraa luottoa taloudelle keskuspankit voisivat “korvata liikepankit lainojen tarjoamisessa”.

Elokuuhun 2019 mennessä maailmanlaajuinen velka suhteessa bruttokansantuotteeseen oli noussut kaikkien aikojen ennätykselliseen 322 prosenttiin, ja kokonaisvelka oli lähes 253 biljoonaa dollaria. Saksa, Italia ja Japani olivat taantuman partaalla, ja Yhdistyneen kuningaskunnan ja Kiinan taloudet supistuivat. Samassa kuussa BlackRock, maailman suurin sijoitusrahasto, jonka hallinnoimat varat olivat tuolloin 6,5 biljoonaa dollaria (ja sittemmin ne ovat nousseet 10 biljoonaan dollariin), julkaisi valkoisen kirjan otsikolla “Dealing with the next downturn”. Valkoisessa kirjassa kehotettiin Yhdysvaltain keskuspankkijärjestelmää, Federal Reserveä, ruiskuttamaan likviditeettiä suoraan rahoitusjärjestelmään, jotta estettäisiin talouden dramaattinen laskusuhdanne, jonka se ennusti olevan vielä pahempi kuin vuosien 2007-2009 maailmanlaajuinen finanssikriisi.

BlackRock väitti, että koska rahapolitiikka (lainojen korot ja liikkeessä olevan rahan määrä) oli käytetty loppuun ja koska finanssipolitiikka (valtion verotus ja menot) ei riittäisi tällaisen kriisin kääntämiseen, tarvittiin “ennennäkemätön vastaus”. Siksi se suositteli “suoraa lähestymistapaa”. Tämä tarkoitti “keinojen etsimistä, joilla keskuspankin rahat saataisiin suoraan julkisen ja yksityisen sektorin rahankäyttäjien käsiin” ja samalla vältettäisiin hyperinflaatio. Merkittävää on, että BlackRock mainitsi esimerkkinä jälkimmäisen vaaroista Weimarin tasavallan 1920-luvun alussa juuri silloin, kun fasismi juurtui sekä Saksaan että Italiaan. Myöhemmin samassa kuussa, elokuussa 2019, G7-maiden (Yhdysvallat, Iso-Britannia, Saksa, Ranska, Italia, Japani ja Kanada) keskuspankkiirit kokoontuivat keskustelemaan BlackRockin “epätavanomaisista” ehdotuksista ja hyväksymään ne.

Vastauksena vuoden 2007 subprime-luottokriisiin ja maailmanlaajuiseen finanssikriisiin, jonka se laukaisi, Yhdysvaltain kongressi oli vuonna 2010 rajoittanut summan, johon asti Yhdysvaltain hallitus vakuuttaa tallettajat 250 000 dollariin. Tämä merkitsi sitä, että suurilla institutionaalisilla sijoittajilla, kuten eläkerahastoilla, sijoitusrahastoilla, hedge-rahastoilla ja valtion sijoitusrahastoilla, ei ollut paikkaa, johon ne voisivat sijoittaa miljoonia dollareita sijoitustensa välissä, joka olisi samalla turvallinen, josta ne saisivat jonkin verran korkoa ja josta varat voitaisiin nostaa nopeasti perinteisen talletustilin tavoin. Vastauksena tähän tarpeeseen kehittyivät yksityiset repomarkkinat. Repo on lyhenne sanoista repo-sopimus, ja se on sopimus, jossa sijoitusrahastot lainaavat rahaa vakuutena olevia omaisuuseriä vastaan, tyypillisesti valtion velkakirjoja tai asuntolainavakuudellisia arvopapereita vastaan, jotka olivat rahoittaneet Yhdysvaltojen asuntokuplan. Sopimusehtojen mukaan pankit sitoutuvat ostamaan varat takaisin korkeampaan hintaan, yleensä seuraavana päivänä tai kahden viikon kuluessa. Vakuudellisina lyhytaikaisina lainoina repot ovat kauppiaiden tärkein rahoituslähde, sillä ne korvaavat talletusvakuutuksen tarjoaman turvan erittäin likvidien vakuuksien tarjoamalla turvalla.

Vaikka repomarkkinat kehittyivät suurten institutionaalisten sijoittajien tarpeiden tyydyttämiseksi, ne antoivat pankeille myös mahdollisuuden kiertää pankkijärjestelmää koskevissa säännöksissä maailmanlaajuisen finanssikriisin jälkeen asetettuja pääomavaatimuksia. Tämän seurauksena vuoteen 2008 mennessä repomarkkinat tarjosivat puolet Yhdysvaltojen luotoista, ja vuoteen 2020 mennessä niiden päivittäinen liikevaihto oli 1 biljoona dollaria. Vaarana oli, että repomarkkinoiden likviditeetin puute voi vaikuttaa kaikkiin tärkeimpiin rahoitussektoreihin. Näin tapahtuu, kun pankit lainaavat tallettajiltaan pitkäaikaisia lainoja tai sijoituksia varten, ja tallettajat ja lainanottajat haluavat rahat samaan aikaan, jolloin pankkien on pakko lainata jostain muualta. Jos ne eivät löydä lainanantajia lyhyellä varoitusajalla tai jos lainanoton hinnasta tulee yhtäkkiä kohtuuttoman kallis, seurauksena on likviditeettikriisi.

Lue myös:   Mihin piikkiproteiini laskeutuu elimistössä COVIDin tai rokotteen jälkeen

Juuri näin tapahtui syyskuussa 2019, jolloin repomarkkinoiden lainanottajapuolen olivat vallanneet aggressiiviset ja korkean riskin hedge-rahastot, jotka käyttivät niitä useisiin lainoihin kerralla. Tämän seurauksena monet suuret institutionaaliset lainanantajat vetäytyivät markkinoilta, mikä aiheutti repolainojen korkojen äkillisen nousun 2,43 prosentista 10,5 prosenttiin muutamassa tunnissa. Sen sijaan, että keskuspankkien olisi annettu kaatua ja velkojien varoja olisi jouduttu pelastamaan, Federal Reserve System aloitti BlackRockin neuvoja noudattaen hätärahoitusohjelman, jossa Wall Streetille ruiskutettiin joka viikko satoja miljardeja dollareita, jotta korkojen huomattavat nousut voitaisiin estää. Seuraavien kuuden kuukauden aikana Yhdysvaltain keskuspankki ruiskutti pankkijärjestelmään yli 9 biljoonaa dollaria, mikä vastaa yli 40 prosenttia Yhdysvaltain bruttokansantuotteesta Maaliskuuhun 2020 mennessä keskuspankki myönsi päivittäin 1 biljoona dollaria yön yli -lainoja, mikä käytännössä tarjosi vararahoitusta koko repomarkkinoille, myös hedge-rahastoille. Mutta lisää tarvittiin.

Syyskuussa 2019, samassa kuussa, jolloin repomarkkinoiden korot nousivat piikkiin, Yhdysvaltain presidentti Donald Trump päätti perustaa kansallisen influenssatyöryhmän (National Influenza Task Force), joka on viisivuotinen suunnitelma rokotekehityksen nopeuttamiseksi ja rokoteteknologioiden edistämiseksi tulevaa pandemiaa varten. Sitä odotellessa lokakuussa 2019 Bill & Melinda Gates -säätiön, Johns Hopkinsin terveyskeskuksen ja Maailman terveysjärjestön järjestämässä Event 201 -tapahtumassa simuloitiin uuden zoonoottisen koronaviruksen puhkeamista, joka SARSin mallin mukaan tarttui paremmin “lievistä oireista kärsiviin ihmisiin”. Ja joulukuussa 2019 Maailman terveysjärjestö järjesti maailmanlaajuisen rokoteturvallisuushuippukokouksen rokotteiden “sidosryhmille” eri puolilta maailmaa. Mukana oli rokoteturvallisuuden maailmanlaajuisen neuvoa-antavan komitean (GACVS) nykyisiä ja entisiä jäseniä, rokotusohjelmien johtajia, kansallisia sääntelyviranomaisia, lääkevalvontahenkilöstöä kaikilta WHO:n alueilta sekä YK:n virastojen, akateemisten laitosten, lääkeyritysten kattojärjestöjen, teknisten kumppaneiden, teollisuuden edustajien ja rahoituslaitosten edustajia.

Tammikuun 17. päivänä 2020, jolloin Covid-19:n aiheuttamien kuolemantapausten kokonaismäärä maailmassa oli vain kuusi, Maailman terveysjärjestö hyväksyi SARS-CoV-2:n havaitsemista ja tunnistamista koskevat protokollat, jotka esitettiin Corman-Drostenin asiakirjassa “Diagnostic detection of 2019-nCoV by real-time RT-PCR”. Lukuisista puutteistaan mainittakoon, että tässä protokollassa RT-PCR-testejä tehdään 45 syklin ajan, ja “vahvistetut positiiviset tulokset” saadaan 40 syklin ajan (1 099 511 627 776 lämpövahvistussykliä), mikä on paljon enemmän kuin 28 sykliä (16 777 216 sykliä), joilla tartuntakykyinen virus voidaan havaita. Tämä antoi mallin sille, miten virus, jonka tartuntakuolleisuus on kausi-influenssan luokkaa, voidaan muuttaa maailmanlaajuiseksi pandemiaksi.

Maailmanlaajuisen koneiston ollessa valmiina Maailman terveysjärjestö käynnisti 11. maaliskuuta 2020 yhdessä Maailman talousfoorumin kanssa “Covid-19 Action Platformin”, maailman vaikutusvaltaisimpien yritysten yhteenliittymän, johon kuului kahdessa kuukaudessa yli 1 100 yritystä, pankkia ja muuta rahoituslaitosta. Samana päivänä Maailman terveysjärjestö julisti SARS-CoV-2:n “pandemiaksi”, eikä ottanut huomioon omia aiempia määritelmiään ja kriteerejään, ja länsimaisen kapitalismin uusliberalistisissa demokratioissa määrättiin lukituksia.

Lopuksi 15. maaliskuuta 2020 Federal Reserve laski keinotekoisen “kriisin” varjolla korot 0,25 prosenttiin, poisti varantovelvoitteen, höllensi pääomavaatimusta ja tarjosi etuoikeutetuille pankeilleen (JP Morgan, Goldman Sachs, Barclays, BNP Paribas, Nomura, Deutsche Bank, Bank of America, Citibank jne.) jopa 90 päivän diskonttolainoja, joita uusittiin päivittäin ja jotka jatkettiin jatkuvasti. Käytännössä ei kuitenkaan ollut mitään velvoitteita, joiden perusteella nämä käytännössä korottomat rahat olisi pitänyt antaa kansalaisten käyttöön esimerkiksi pienyrityksille myönnettävien lainojen, kotitalouksille myönnettävien luottokorttien korkojen alentamisen tai asuntolainojen maksusuunnitelmien keskeyttämisen kautta. Heinäkuuhun 2020 mennessä näiden lainojen kumulatiivinen arvo oli 11,23 biljoonaa dollaria.

Tässä kohtaa useimmat meistä tulivat mukaan. Useimmat meistä eivät kuitenkaan tienneet, että maailmanlaajuisen rahoitusjärjestelmän “pandemian” oletettavasti oikeuttama ja jopa pakottama Great Reset -operaatio käynnistettiin kuusi kuukautta ennen sen virallista julistamista, eikä se ollut vastaus virukseen.

Huhtikuuhun 2022 mennessä Yhdysvaltain keskuspankin (8,9 biljoonaa dollaria), Euroopan keskuspankin (9,6 biljoonaa dollaria), Japanin keskuspankin (6,2 biljoonaa dollaria) ja Kiinan keskuspankin (6,3 biljoonaa dollaria) yhteenlasketut saamiset olivat nousseet 31 biljoonaan dollariin, mikä on poikkeuksellinen ja ennennäkemätön kasvu syyskuun 2019 19 biljoonasta dollarista, ja vastaavasti velat (liikkeessä oleva valuutta, liikepankkien varannot, keskuspankkien arvopaperit ja osakepääoma) olivat kasvaneet ja näin ollen myös talouden reaali- ja rahoitussektoriin kohdistuvat riskit. Maailmanlaajuisesti keskuspankkien hallussa on nyt yli 41 biljoonan dollarin saamiset eli lähes puolet maailman BKT:stä. Ja kun talletuksia tehtiin Yhdysvaltain keskuspankkiin, niin raha kulkeutui liikepankkeihin, ja talletukset, jotka jälkimmäisissä olivat pysyneet tasaisessa nousussa vuosien 2007-2009 maailmanlaajuisen finanssikriisin aikana, korreloivat suoraan varojen piikin kanssa syyskuun 2019 jälkeen.

Lue myös:   Valheiden verkko ja digitaalinen vankila

Ja siinä piilee ongelma. Jos keskuspankkien romahtavaan rahoitussektoriin pumppaama 12 biljoonan dollarin helikopteriraha olisi päässyt reaalitalouden transaktioihin, se olisi laukaissut hyperinflaation, josta BlackRock oli varoittanut keskuspankkia, että sitä on vältettävä. Tätä BlackRock varmaan tarkoitti, kun se elokuussa 2019 antamassaan raportissa “From unconventional monetary policy to unprecedented policy coordination” (Epätavanomaisesta rahapolitiikasta ennennäkemättömään politiikan koordinointiin) vaati, että käytännön keino “siirtyä suoraan” olisi määriteltävä “epätavalliset olosuhteet, jotka vaativat tällaista epätavallista koordinointia”. Näillä sanoilla on merkitystä.

Lukitusta ei määrätty maailman suojelemiseksi “sivilisaatiota uhkaavalta” uudelta virukselta vaan siksi, että reaalitalous oli suljettava – useimmat liiketoimet ja kulutus keskeytettiin – jotta se voitaisiin “eristää” romahtavaan rahoitusalaan pumpatuilta valtavilta summilta.

Mutta siinä ei ole vielä kaikki. Samaan aikaan kun pankit loivat biljoonia sähköisiä dollareita, kansalliset hallitukset asettivat satoja miljoonia työntekijöitä väkisin lomille kuukausiksi ja vuosiksi, ja ne käytännössä kiinnittivät etukäteen väestönsä tulevan työvoiman. Marraskuuhun 2020 mennessä Englannin keskuspankki on lisännyt määrällisen elvytysohjelmansa 895 miljardiin puntaan, kuten se väitti, “auttaakseen taloutta pandemian aikana”. Kansallinen tilintarkastusvirasto on arvioinut, että helmikuun 2020 ja 31. maaliskuuta 2022 välisenä aikana, jolloin koronaviruksen aiheuttamat rajoitukset poistettiin, Yhdistyneen kuningaskunnan hallitus käytti 376 miljardia puntaa lukitukseen. Näin tehdessään hallitus varmisti, että niiden kansallisvaltioiden väestöt, joille se oli antanut itselleen vallan “lukita” loputtomiin, joutuivat nyt velkaantumaan tulevien sukupolvien ajan samoille rahoituslaitoksille, joita keskuspankit olivat juuri pelastaneet heidän rahoillaan.

Aivan kuten viimeisimmän maailmanlaajuisen finanssikriisin jälkeen käyttöön otetussa julkisen talouden säästöohjelmassa rangaistiin työntekijöitä rahoitusalan keinottelusta vähentämällä julkisia menoja taloudellisesti valheellisella perusteella “talousarvion tasapainottamisesta”, niin myös lockdown-ohjelmassa varmistettiin, että pankkien pelastamisen maksaisivat ne työntekijät ja pienyrittäjät, joiden työpaikat ja yritykset ovat menettäneet, menneet konkurssiin tai velkaantuneet lockdown-ohjelman toimeenpanevien hallitusten toimesta vielä valheellisemmalla perusteella, jonka mukaan hallituksia olisi suojeltava kansanterveydeltä uhalta, jollaista uhkaa ei koskaan ollutkaan.

Ja aivan kuten ei ollut mitään pelastuspakettia niille, jotka jäivät työttömiksi, köyhtyivät, tuhoutuivat tai kuolivat valtion menojen leikkausten vuoksi, niin ei myöskään tule mitään pelastuspakettia nykyiseltä liittokanslerilta niille, joiden työpaikat, säästöt, yritykset ja elämät ovat tuhoutuneet lukitusrajoitusten vuoksi. Kuten säästötoimet, myös työsulku on siis taloudellinen luokkasota, jota rahoitus- ja poliittinen hallitseva luokka käy työväenluokkaa ja yhä useammin myös keskiluokkaa vastaan, jotka osoittivat tarpeettomuutensa tekemällä kuuliaisesti “töitä kotoa käsin” työsulun aikana, ja toimihenkilöiden työpaikat, jotka neljännen teollisen vallankumouksen uudet teknologiat ovat tehneet tarpeettomiksi.

Kun Jeremy Hunt ja hänen WEF:n kollegansa eri puolilla länsimaita kertovat, että inflaatiokierre, energian hinnan nousu ja elintasomme romahdus johtuvat Covid-19:stä, Ukrainaan tunkeutuvasta “hullusta Vladista” tai ilmaston lämpenemisestä, Jeremy Hunt ja hänen kollegansa antavat väärän selityksen ja helpon syntipukin, jota voi syyttää toisesta maailmanlaajuisesta rahoituskriisistä 12 vuoden sisällä.

Maailmanlaajuisesti olemme 50 vuotta kestäneen velkasyklin lopussa, joka alkoi, kun Yhdysvaltain presidentti Nixon poisti dollarin kultakannasta vuonna 1971, minkä seurauksena korot ovat nyt 0 prosenttia. Kuten maailman suurimman hedge-rahaston perustaja, miljardööri Ray Dalio on hiljattain huomauttanut, viimeksi näin tapahtui vuonna 1932. Nämä ovat taloudelliset edellytykset fasismin paluulle lännen politiikkaan, lakeihin ja ideologiaan, jota todistamme tänään. Jos olet kiinnostunut siitä, kuka hyötyy tästä hallitusta talouksiemme purkamisesta ja siitä uljaasta uudesta maailmasta, jonka he haluavat rakentaa raunioille, sinua saattaa kiinnostaa The Road to Fascism: For a Critique of the Global Biosecurity State..

 

Lähde: https://expose-news.com/2022/11/19/lockdown-was-imposed-to-shut-down-the-economy/

Previous post 0-14-vuotiaiden lasten kuolemantapaukset euroopassa ovat lisääntyneet 552 prosenttia sen jälkeen, kun EMA hyväksyi COVID-rokotteen lapsille.
Next post Syynä mRNA-injektiot? Yhä useampi RSV-tautia sairastava lapsi sairaalaan!
Close
%d bloggaajaa tykkää tästä: