Grönlannin jäätikkö käännekohdassa? Uusi paniikkitutkimus aiheuttaa kiistaa

Epätarkkojen ääri-ilmastomallien perusteella Grönlannissa yritetään saada paniikkia jäästä tutkimuksella. Siellä oleva jääpeite on selvinnyt merkittävästi korkeammista lämpötiloista vahingoittumattomana läpi historian. Globaali ilmastojärjestelmä on yksinkertaisesti liian monimutkainen pakattavaksi yksinkertaisiin malleihin.

Uusi tutkimus herättää kohua ilmastotutkimuksessa, sillä se väittää löytäneensä mahdollisen “käännekohdan” Grönlannin jääpeitteen täydelliselle sulamiselle. Petrinin et al.:n työ, julkaistu The Cryosphere -lehdessä, ” Topografisesti kontrolloitu käännepiste Grönlannin täydelliselle jääpeitteelle ” ennustaa dramaattisia seurauksia, jos ilmaston lämpeneminen saavuttaa 3,4 celsiusastetta esiteollisen tason yläpuolelle.

Tutkijat perustavat havaintonsa tietokonesimulaatioihin käyttäen Community Ice Sheet Model (CISM2) ja Community Earth System Model (CESM2) -mallia. Heidän laskelmiensa mukaan pienikin muutos pintamassataseessa (SMB) 255 gigatonista 230 gigatonniin vuodessa voisi riittää käynnistämään prosessin, joka johtaisi jäätikön lähes täydelliseen sulamiseen. Mutta kuinka luotettavia nämä ennusteet todella ovat? Tutkimus herättää kriittistä pohdintaa vaativia perustavanlaatuisia kysymyksiä ilmastomallien metodologiasta ja tulkinnasta.

Mallipohjaiset ennusteet mikroskoopin alla

Tutkimuksen ydin perustuu tietokonemalleihin, jotka toimivat “korkeiden CO₂-päästöjen” oletuksena. Tarkka päästökäyrä, johon simulaatiot perustuvat, on edelleen epäselvä. Tämä on huomionarvoista, koska monet ilmastotutkimukset perustuvat äärimmäisiin skenaarioihin, kuten RCP8.5, jotka kriitikot pitävät epärealistisina, koska niissä oletetaan hiilidioksidipäästöjen lähes eksponentiaalista kasvua.

Kirjoittajat kuvaavat mekanismia, jossa sulaminen pinnalla johtaa korkeuden laskuun, mikä puolestaan ​​nostaa lämpötilaa ja edistää sulamista. Tämän “SMB-korkeuspalautena” tunnetun prosessin uskotaan ylittävän jääkauden isostaattisen säädön (GIA) vastavaikutuksen – maanalaisen pinnan kohoamisen jään sulamisen jälkeen – ja käynnistävän näin noidankehän.

Erityisen mielenkiintoinen on tutkijoiden havainto, että Keski-Länsi-Grönlannin topografialla on ratkaiseva rooli. He epäilevät, että juuri tämä alue esti jääpeitteen kokonaan häviämisen viimeisen lämpimän ajanjakson aikana noin 130 000-115 000 vuotta sitten – vaikka lämpötila oli silloin korkeampi kuin nykyään.

Tieteen ja alarmismin välillä

Tutkimus liittyy kasvavaan joukkoon julkaisuja, jotka varoittavat ilmastojärjestelmän dramaattisista “käännekohdista”. Tällaiset skenaariot sopivat ihanteellisesti otsikoiksi, mutta niiden tieteellinen perusta jää usein jälkeen median vastauksesta.

Myös aikakehys on merkittävä: simulaatiot ulottuvat vuosituhansien yli – ajanjakson aikana, jolloin lukemattomat arvaamattomat tekijät voivat vaikuttaa kehitykseen. Ilmastomallien tarkkuus heikkenee nopeasti ennusteen keston pidentyessä, mikä kyseenalaistaa tällaisten pitkän aikavälin skenaarioiden luotettavuuden.

Historialliset tiedot osoittavat myös, että Grönlannin jääpeite kesti huomattavasti nykyistä korkeampia lämpötiloja holoseenin ilmasto-optimin aikana noin 8 000–5 000 vuotta sitten. Tämä osoittaa korkeampaa joustavuutta kuin nykyiset mallit antavat ymmärtää.

Tieteellinen rahoitus ja mediahuomio

Ei ole mikään salaisuus, että dramaattiset tutkimustulokset herättävät enemmän huomiota kuin maltilliset ennusteet. Tämä herättää kysymyksen siitä, missä määrin tutkimusrahoitus ja mediaraportointi vaikuttavat tieteellisen tutkimuksen suuntaan.

Kirjoittajat itse myöntävät, että heidän tuloksensa riippuvat käytetyistä malleista ja että lisätutkimusta tarvitaan. Nämä rajoitukset otetaan kuitenkin harvoin huomioon julkisessa keskustelussa, jossa monimutkaiset tieteelliset kontekstit rajoittuvat usein yksinkertaistettuihin viesteihin.

Todelliset havainnot versus malliennusteet

Vaikka Grönlanti on todellakin menettänyt jäämassaa viime vuosikymmeninä, satelliittimittaukset osoittavat erilaistuneempaa kuvaa kuin malliennusteet. Jäämassan luonnollisia vaihteluja sulamis- ja kasvujaksoineen ei ehkä ole otettu riittävästi huomioon malleissa.

Lisäksi paleoklimaattiset tiedot osoittavat, että Grönlannin jääpeite ei hävinnyt kokonaan edes aikaisempien lämpimien kausien aikana. Keski-Länsi-Grönlannin topografian suojaava vaikutus, jonka tutkijat itse korostavat, puhuu katastrofaalista skenaariota vastaan ​​jopa äärimmäisissä lämpenemisolosuhteissa.

Johtopäätös: Tieteellinen uutteruus hälytyksen sijaan

Petrinin et al. tarjoaa arvokkaita näkemyksiä mahdollisista jään sulamismekanismeista Grönlannissa. Samalla se havainnollistaa mallipohjaisten ilmastoennusteiden rajoituksia erityisesti useiden vuosituhansien ajalta.

Vastuullisen ilmastopolitiikan tulee perustua vankkaan tieteelliseen näyttöön, ei äärimmäisiin skenaarioihin, joiden esiintymistodennäköisyys on pieni. Ilmastojärjestelmän monimutkaisuus edellyttää eriytettyä lähestymistapaa, jossa otetaan riittävästi huomioon sekä ilmastonmuutoksen riskit että ennustemallien epävarmuustekijät.

Lähde