16.4.2024

Publication-X

"in tenebris moderni diei, solum bellum est"

Pepe Escobar: Maailmanloppua odotellessa

7 min read
Pepe Escobar: Maailmanloppua odotellessa

Pikalinkki tähän artikkeliin: https://publication-x.com/ppoo

Emme voi edes kuvitella, millaisia jatkuvia aaltovaikutuksia maailmaa ravistellut vuoden 2023 geopoliittinen maanjäristys aiheuttaa: Putin ja Xi Moskovassa, jotka tosiasiassa merkitsivät Pax Americanan lopun alkua.

Tämä on ollut yli vuosisadan ajan perimmäinen vastenmielisyys harvinaiselle angloamerikkalaiselle hegemoniselle eliitille: kahden tasavertaisen kilpailijan allekirjoitettu, sinetöity, kattava strateginen kumppanuus, jossa nivotaan yhteen massiivinen tuotantopohja ja ylivoimainen asema luonnonvarojen tarjonnassa – ja johon lisätään lisäarvoa Venäjän huippuluokan aseiden ja diplomaattisen osaamisen avulla.

Näiden eliittien näkökulmasta, joiden A-suunnitelma oli aina Rooman valtakunnan “hajota ja hallitse” -periaatteen heikennetty versio, tämän ei koskaan pitänyt tapahtua. Itse asiassa ylimielisyyden sokaisemina he eivät koskaan nähneet sitä tulevan. Historiallisesti tämä ei edes kelpaa varjojen turnauksen remixiksi; se on pikemminkin kuin varjoon jäänyt, “suu vaahdossa vaahtoava” (copyright Maria Zakharova).

Xi ja Putin lamauttivat yhdellä Sun Tzu -liikkeellä orientalismin, eurosentrismin, eksekseptionalismin ja viimeisenä mutta ei vähäisimpänä uuskolonialismin. Ei ihme, että globaali etelä oli lumoutunut siitä, mitä Moskovassa kehittyi.

Loukkaantumista pahentaa vielä se, että meillä on Kiina, joka on maailman ylivoimaisesti suurin talous ostovoimapariteetilla mitattuna ja myös suurin viejä. Lisäksi meillä on Venäjä, jonka talous on ostovoimapariteettipariteettina mitattuna yhtä suuri tai jopa suurempi kuin Saksan talous – ja sen lisäetuna on se, että se on maailman suurin energiantuoja eikä sen ole pakko vähentää teollisuuttaan.

Yhdessä ja synkronoidusti ne keskittyvät luomaan tarvittavat edellytykset Yhdysvaltain dollarin ohittamiseksi.

Yksi presidentti Putinin tärkeistä yksisäkeisistä lauseista: “Kannatamme Kiinan juanin käyttöä Venäjän ja Aasian, Afrikan ja Latinalaisen Amerikan maiden välisissä maksuissa.”

Tämän viime vuosien aikana huolellisesti suunnitellun geopoliittisen ja geotaloudellisen liiton keskeinen seuraus on jo käynnissä: globaalien kauppasuhteiden kannalta mahdollisen kolmikannan syntyminen ja monilta osin globaali kauppasota.

Euraasiaa johtaa – ja pitkälti organisoi – Venäjän ja Kiinan kumppanuus. Kiinalla on keskeinen rooli myös globaalissa etelässä, mutta myös Intiasta voi tulla varsin vaikutusvaltainen, ja se voi muodostaa liittoutumattomien maiden liikkeen (NAM), joka on kuin steroideja. Ja sitten on vielä entinen “korvaamaton kansakunta”, joka hallitsee EU:n vasalleja ja Five Eyes -ryhmään koottuja anglosfääriläisiä.

Mitä kiinalaiset todella haluavat

Hegemoni ei ole itse luodun “sääntöihin perustuvan kansainvälisen järjestyksen” mukaisesti koskaan harjoittanut diplomatiaa. Jaa ja hallitse -periaatteen määritelmän mukaan se sulkee pois diplomatian. Nyt heidän versionsa “diplomatiasta” on rappeutunut entisestään Yhdysvaltain, EU:n ja Yhdistyneen kuningaskunnan älyllisesti kyseenalaistettujen ja suoraan sanottuna ääliömäisten virkamiesten karkeiksi loukkauksiksi.

Ei ole ihme, että todellinen herrasmies, ulkoministeri Sergei Lavrov, on joutunut myöntämään: “Venäjä ei ole enää EU:n kumppani… Euroopan unioni “menetti” Venäjän. Mutta unioni itse on syyllinen. Loppujen lopuksi EU:n jäsenvaltiot… julistavat avoimesti, että Venäjälle pitäisi tehdä strateginen tappio. Siksi pidämme EU:ta vihollisjärjestönä.”

Silti Putinin 31. maaliskuuta julkistama Venäjän uusi ulkopoliittinen konsepti tekee asian varsin selväksi: Venäjä ei pidä itseään “lännen vihollisena” eikä pyri eristykseen.

Ongelma on se, että toisella puolella ei ole käytännössä yhtään aikuista, jolle puhua, pikemminkin joukko hyeenoja. Tämä on saanut Lavrovin jälleen kerran korostamaan, että “symmetrisiä ja epäsymmetrisiä” toimenpiteitä voidaan käyttää niitä vastaan, jotka osallistuvat Moskovaa vastaan suunnattuihin “vihamielisiin” toimiin.

Kun kyse on Exceptionalistanista, se on itsestään selvää: Moskova nimeää Yhdysvallat tärkeimmäksi Venäjän vastaiseksi yllyttäjäksi, ja kollektiivisen lännen yleistä politiikkaa kuvataan “uudenlaiseksi hybridisodaksi”.

Moskovalle ovat kuitenkin tärkeämpiä myönteiset seikat, jotka ulottuvat pidemmälle: Euraasian jatkuva yhdentyminen, läheisemmät suhteet “ystävällismielisiin globaaleihin keskuksiin” Kiinaan ja Intiaan, lisääntynyt apu Afrikalle, strategisemman yhteistyön lisääminen Latinalaisen Amerikan ja Karibianmeren, islamin maiden – Turkin, Iranin, Saudi-Arabian, Syyrian, Egyptin – ja ASEANin kanssa.

Tästä pääsemmekin erääseen olennaiseen seikkaan, jonka länsimainen media – odotetusti – jätti kokonaan huomiotta: Boaon Aasian foorumiin, joka pidettiin lähes samanaikaisesti Venäjän uuden ulkopoliittisen konseptin julkistamisen kanssa.

Boaon foorumi, joka aloitettiin vuoden 2001 alussa, eli vielä ennen 11. syyskuuta 2001, on saanut esikuvakseen Davosin foorumin, mutta se on läpikotaisin Kiinan huippukokous, jonka sihteeristö sijaitsee Pekingissä. Boao sijaitsee Hainanin maakunnassa, joka on yksi Tonkininlahden saarista ja nykyään turistiparatiisi.

Yksi tämänvuotisen foorumin keskeisistä istunnoista oli kehitystä ja turvallisuutta käsittelevä, ja sen puheenjohtajana toimi YK:n entinen pääsihteeri Ban Ki-moon, joka on tällä hetkellä Boaon presidentti.

Siellä viitattiin melko usein Xin maailmanlaajuiseen kehitysaloitteeseen sekä maailmanlaajuiseen turvallisuusaloitteeseen – joka muuten käynnistettiin Boaossa vuonna 2022.

Ongelmana on se, että nämä kaksi aloitetta liittyvät suoraan YK:n rauhan ja turvallisuuden käsitteeseen ja erittäin arveluttavaan Agenda 2030:een “kestävästä kehityksestä” – joka ei varsinaisesti liity kehitykseen eikä varsinkaan “kestävään” kehitykseen: se on Davosin ylikorporatiivinen sepustus. YK puolestaan on pohjimmiltaan Washingtonin päähänpistojen panttivanki. Peking on toistaiseksi mukana.

Pääministeri Li Qiang oli tarkempi. Hän korosti “ihmiskunnan yhteisen tulevaisuuden yhteisöä” rauhan ja kehityksen perustana ja yhdisti rauhanomaisen rinnakkaiselon “Bandungin henkeen” – joka on suoraa jatkumoa NAM:n perustamiselle vuonna 1955: sen pitäisi olla keskinäisen kunnioituksen ja yhteisymmärryksen rakentamisen “aasialainen tie” – vastakohtana “yksipuolisten pakotteiden ja pitkälle menevän lainkäyttövallan umpimähkäiselle käytölle” ja “uuden kylmän sodan” torjumiselle.

Tämä johti siihen, että Li Qiang korosti Kiinan pyrkimystä syventää Itä-Aasian RCEP-kauppasopimusta ja edistää neuvotteluja Kiinan ja ASEANin välisestä vapaakauppasopimuksesta. Kaikki tämä on integroitu Belt and Road Initiative (BRI) -aloitteen uuteen laajentamiseen, joka on vastakohta kaupan protektionismille.

Kiinalaisille on siis tärkeää, että liike-elämän ohella kulttuurinen vuorovaikutus, osallisuus, keskinäinen luottamus ja “sivilisaatioiden yhteentörmäyksen” ja ideologisen vastakkainasettelun jyrkkä torjuminen.

Vaikka Moskova helposti hyväksyykin kaikki edellä mainitut seikat – ja itse asiassa harjoittaa niitä diplomaattisen hienovaraisuuden avulla – Washington on kauhuissaan siitä, miten kiehtova tämä kiinalainen narratiivi on koko globaalin etelän kannalta. Loppujen lopuksi Exceptionalistanin ainoa tarjous ideoiden markkinoilla on yksipuolinen herruus, “Jaa ja hallitse” ja “olet joko meidän kanssamme tai meitä vastaan”. Ja jälkimmäisessä tapauksessa sinua rangaistaan, ahdistellaan, pommitetaan ja/tai vaihdetaan hallintoa.

Onko vuosi 1848 taas edessä?

Samaan aikaan vasallialueilla on mahdollista, että vuosi 1848, jolloin suuri vallankumousaalto iski koko Eurooppaan, herää henkiin.
Vuonna 1848 nämä olivat liberaaleja vallankumouksia; nykyään meillä on pääasiassa kansanomaisia antiliberaaleja (ja sodanvastaisia) vallankumouksia – maanviljelijöistä Alankomaissa ja Belgiassa, rakentamattomista populisteista Italiassa ja vasemmisto- ja oikeistopopulisteista yhdessä Ranskassa.
On ehkä liian aikaista pitää tätä Euroopan keväänä. Varmaa on kuitenkin se, että Euroopan keskivertokansalaiset tuntevat yhä enemmän halua irrottautua uusliberalistisen teknokratian ikeestä ja sen pääoman ja valvonnan diktatuurista. Puhumattakaan Naton sodanlietsonnasta.
Koska lähes kaikki eurooppalaiset tiedotusvälineet ovat teknokraattien hallinnassa, ihmiset eivät näe tätä keskustelua MSM:ssä. Silti ilmassa on tunne, että tämä saattaa enteillä kiinalaistyyppistä dynastian loppua.
Kiinalaisessa kalenterissa asia on aina näin: heidän historiallis-yhteiskunnallinen kellonsa kulkee aina 200-400 vuoden jaksoissa dynastiaa kohti.

On todellakin viitteitä siitä, että Eurooppa saattaa olla todistamassa uudelleensyntymää.
Murroskaudesta tulee pitkä ja vaivalloinen – johtuen anarkoliberaalien laumoista, jotka ovat niin hyödyllisiä idiootteja länsimaiselle oligarkialle – tai kaikki voi päättyä yhdessä päivässä. Kohde on melko selvä: uusliberalistisen teknokratian kuolema.

Näin Xi-Putinin näkemys voisi tehdä läpimurron koko kollektiivisessa lännessä: osoittaa, että tämä korvaava “nykyaikaisuus” (joka sisältää raivokkaan peruutuskulttuurin) on pohjimmiltaan mitätön verrattuna perinteisiin, syvään juurtuneisiin kulttuurisiin arvoihin – olipa kyse sitten konfutselaisuudesta, taolaisuudesta tai itäisestä ortodoksisuudesta. Kiinalaiset ja venäläiset sivistysvaltion käsitteet ovat paljon houkuttelevampia kuin miltä ne näyttävät.

No, (kulttuuri)vallankumousta ei televisioida; mutta se saattaa vaikuttaa viehätyksensä lukemattomien Telegram-kanavien kautta. Ranska, joka on koko historiansa ajan ollut hullaantunut kapinaan, saattaa hyvinkin hypätä etujoukkoon – jälleen kerran.

Mikään ei kuitenkaan muutu, ellei maailmanlaajuista finanssikasinoa horjuteta. Venäjä antoi maailmalle oppitunnin: se valmistautui kaikessa hiljaisuudessa pitkäaikaiseen totaaliseen sotaan. Niin paljon, että sen kalibroitu vastaisku käänsi rahoitussodan ylösalaisin – ja horjutti kasinon täydellisesti. Kiina puolestaan tasapainottelee parhaillaan uudelleen ja on valmistautumassa myös totaaliseen sotaan, hybridisotaan ja muuhun sotaan.

Korvaamaton Michael Hudson, joka on juuri julkaissut viimeisimmän kirjansa The Collapse of Antiquity, jossa hän analysoi taitavasti velan roolia Kreikassa ja Roomassa, länsimaisen sivilisaation juurilla, selittää ytimekkäästi nykyisen tilanteemme:

“Amerikka on vetänyt värivallankumouksen huipulla, Saksassa, Hollannissa, Englannissa ja Ranskassa, pohjimmiltaan siellä, missä Euroopan ulkopolitiikka ei edusta heidän omia taloudellisia etujaan (…) Amerikka yksinkertaisesti sanoi: – Olemme sitoutuneet tukemaan sotaa (mitä he kutsuvat demokratiaksi) (jolla he tarkoittavat oligarkiaa, mukaan lukien Ukrainan natsismi) autokratiaa vastaan (…) Autokratia on mikä tahansa maa, joka on tarpeeksi vahva estääkseen velkojaoligarkian syntymisen, kuten Kiina on estänyt velkojaoligarkian.”

“Velkojien oligarkia” voidaan siis itse asiassa selittää totaalista hallintaa ja militarisoitua täyden spektrin dominanssia koskevien globalistien märkien unelmien myrkyllisenä risteymänä.

Erona on nyt se, että Venäjä ja Kiina osoittavat globaalille etelälle, että se, mitä amerikkalaiset strategit pitivät heille silmällä – “jäätte pimeässä”, jos poikkeatte siitä, mitä me sanomme – ei ole enää sovellettavissa. Suurin osa globaalista etelästä on nyt avoimessa geotaloudellisessa kapinassa.

Globalistinen uusliberalistinen totalitarismi ei tietenkään katoa hiekkamyrskyn alle. Ei ainakaan vielä. Edessä on vielä myrkyllisyyden myrsky: perustuslaillisten oikeuksien lakkauttaminen; orwellilainen propaganda; goon squadit; sensuuri; peruutuskulttuuri; ideologinen yhdenmukaisuus; liikkumisvapauden järjettömät rajoitukset; – slaavilaisten – ali-ihmisten viha ja jopa vainoaminen; segregaatio; toisinajattelun kriminalisointi; kirjojen polttaminen, näytösoikeudenkäynnit; kenguruoikeudellisen kansainvälisen rikostuomioistuimen väärennetyt pidätysmääräykset; ISIS:n tyylinen terrori.

Tärkein vektori on kuitenkin se, että sekä Kiina että Venäjä, joilla kummallakin on omat monimutkaiset erityispiirteensä – ja jotka länsi on hylännyt sopeutumattomina toisina – panostavat voimakkaasti sellaisten toimivien talousmallien rakentamiseen, jotka eivät ole eriasteisesti kytköksissä länsimaiseen finanssikasinoon ja/tai toimitusketjuverkostoihin. Ja juuri se saa poikkeusihmiset raivostumaan – vielä enemmän kuin he jo ovat.