The Vax-Gene Files: Vahingossa tehty löytö

Vuonna 1928 tiedemies Alexander Fleming palasi laboratorioonsa kahden viikon loman jälkeen. Laboratoriopöydälle vahingossa jätetty petrimalja bakteereja oli jotenkin saastunut Penicillium notatum -homeen kanssa. Fleming huomasi homeen estävän bakteerien kasvua. Tämä sattumanvarainen löytö merkitsi antibioottikauden alkua ja käännekohtaa lääketieteen ja ehkä ihmiskunnan historiassa.

Hiljattain eräs toinen sattumanvarainen löytö on saanut tutkijat pohtimaan, olemmeko kääntäneet historian uuden kulman.

Tarina alkaa Kevin McKernanista, tutkijasta, jolla on 25 vuoden kokemus genomiikan alalta ja joka on johtava asiantuntija DNA:n ja RNA:n sekvensointimenetelmissä. Hän on työskennellyt ihmisen genomiprojektissa ja viime aikoina lääketieteellisessä genomitutkimuksessa, johon liittyy DNA:n sekvensointi.

Yrittäessään selvittää sekvensointiongelmaa McKernan käytti nimettömänä lähetettyjä, Pfizerin ja Moderna Covid-19:n kaksiarvoisia rokotteita mRNA-kontrollina.

“Joku lähetti minulle nämä ja ajatteli, että tämä on täydellinen kontrolli… Sen pitäisi olla puhdasta”. Joten jos saat tämän toimimaan, voit ratkaista mRNA:n sekvensointiongelmasi”, McKernan selittää tuoreessa haastattelussa. “He olivat oikeassa. Se ratkaisi ongelmamme. Huomasimme kuitenkin prosessin aikana, että ne eivät olleet puhdasta mRNA:ta. Niiden taustalla oli itse asiassa paljon DNA:ta.

McKernan oli järkyttynyt: ‘Se ei ollut sitä, mitä etsimme… Minulla oli sellainen aavistus, että uusilla muunnetuilla nukleotideilla, joita heillä on mRNA:ssa, saattaa olla korkeampi virhetaso, ja siksi näkisimme enemmän virheitä mRNA:ssa. Tiesin siis, että meidän olisi sekvensoitava miljoona kertaa syvemmälle… yhä uudelleen ja uudelleen löytääksemme nämä virheet. Kun teimme sen, DNA tuli esiin, ja ajattelin, että se on suurempi ongelma. Meidän on keskityttävä siihen.” … Menin tavallaan paniikkitilaan tajutessani, että minulla ei ollut varattu aikaa tämän tutkimiseen, ja maailman on saatava tietää siitä.

Pysähdytään tähän ja katsotaan, mitä meille kerrotaan Covid-19 mRNA-injektioista. Meille vakuutetaan:

• Injektiot ovat turvallisia. Samaan aikaan haittavaikutusraportointijärjestelmiin ympäri maailmaa kirjataan ennen näkemättömiä määriä haittavaikutuksia ja vammoja;
• Injektiot ovat tehokkaita. Kysyisimme: Mihin ne ovat tehokkaita? Ei tartuntojen pysäyttämiseen. Emme ole varmoja myöskään vakavien sairauksien ehkäisemisestä, mikä käy ilmi viimeaikaisista tiedoista ja Uuden Etelä-Walesin terveydenhuoltoraporteista, joiden mukaan rokotettujen keskuudessa on suhteettoman paljon sairaalahoitoa ja tehohoitoa.
• Injektionesteet pysyvät injektiokohdassa. Äskettäin julkaistut FOI:n kautta saadut asiakirjat osoittavat, että lipidin nanohiukkaset leviävät laajalle – erityisesti maksaan, pernaan, lisämunuaisiin, munasarjoihin ja kiveksiin;
• Injektiot eivät muuta DNA:tasi.

Australian TGA:n mukaan Covid-19-rokotteita koskevia luotettavia tietoja on saatavissa niiden verkkosivuston “Is it true” -osiossa. Se on tutustumisen arvoinen. Vastauksena kysymykseen “Voivatko COVID-19-rokotteet muuttaa DNA:tani?” TGA vastaa selvästi: “Ei, COVID-19-rokotteet eivät muuta DNA:ta.”.

He selittävät: “mRNA-rokotteissa käytetään synteettistä geneettistä koodia, jota kutsutaan RNA:ksi, antamaan soluillemme ohjeet siitä, miten coronaviruksen ainutlaatuista piikkiproteiinia valmistetaan. Kun elimistömme on valmistanut mRNA-rokotteen koodaaman proteiinin, se tunnistaa piikkiproteiinin vieraaksi ja käynnistää immuunivasteen sitä vastaan. Rokotteen RNA ei muuta DNA:tamme eikä ole millään tavoin vuorovaikutuksessa sen kanssa.

Puh. No, se on sitten ok, eikö?

Mahdolliset reitit, joilla mRNA voi muuttua DNA:ksi (mukaan lukien käänteiseksi transkriptioksi kutsuttu prosessi), jätettiin pois. Kunnes vuonna 2022 julkaistiin Alden et al. ärsyttävä pieni julkaisu, in vitro -tutkimus, jossa käytettiin ihmisen maksasoluja ja jossa osoitettiin, että Pfizerin mRNA:ta ilmentyi DNA:ksi kuudessa tunnissa.

Tuolloin tämän oletettiin johtuvan mRNA:n käänteisestä transkriptiosta. McKernanin löydön valossa on kuitenkin aivan uusi mahdollisuus, jota on syytä harkita. Entä jos rokotteet sisälsivätkin jo DNA:ta? Silloin väitteet siitä, voiko mRNA kääntää transkriptiota DNA:ksi, eivät ole enää merkityksellisiä.

Palataanpa McKernaniin ja tarkastellaan tarkemmin, mitä hän löysi. Odotetun mRNA:n lisäksi hän löysi myös mRNA:n fragmentteja, muita RNA:n osia ja kaksi DNA:n muotoa: linearisoitunutta ja ympyränmuotoista DNA:ta. Pyöreän eli plasmidi-DNA:n merkitys on tärkeä. Plasmidi-DNA on “täydellinen resepti”, jolla bakteerisolut ohjelmoidaan tuottamaan mRNA:ta massatuotantona. Tätä DNA:ta ei pitäisi olla siellä. McKernanin lisätutkimukset osoittivat, että rokotteiden sisältämä plasmidi-DNA oli todellakin elinkelpoinen ja kykeni muuntumaan bakteerisoluissa.

McKernanin testaamat Pfizerin ja Modernan kaksiarvoisen rokotteen injektiopullot olivat siis saastuneet DNA:lla. DNA:lla, joka koodasi piikkigeeniä ja joka mahdollisesti pystyi siirtymään organismin genomiin.

Kysymys kuuluukin, voiko tästä DNA:sta tulla osa ihmisorganismin genomia, ja jos voi, niin mitä seurauksia siitä voisi olla? Tämä olisi edellyttänyt “genotoksisuuden” tutkimista, mitä Australian TGA:n mukaan (Pfizerin) injektioita ei testattu, eikä TGA pyytänyt sitä.

Jos ihmettelette, mRNA-tuotteiden DNA-kontaminaatiotasoista on olemassa tiukat ohjeet. Euroopan lääkeviraston (EMA) ja FDA:n asettamat rajat ovat 330 nanogrammaa DNA:ta milligrammaa RNA:ta kohti. Australiassa TGA:n mukaan se saa olla enintään 10 nanogrammaa annosta kohti.

(On epäselvää, miten näistä rajoista on päätetty. Itse toivoisimme, että mRNA-injektioissamme ei olisi lainkaan DNA:ta).

Tämä tarkoittaa, että DNA:ta ei saisi olla yli 0,033 prosenttia annoksen sisältämien nukleiinihappojen kokonaismäärästä. McKernanin analyysi osoitti kuitenkin, että DNA-kontaminaatio oli jopa 35 prosenttia kaksiarvoisissa injektionäytteissä. Tämä on jopa 1 000 kertaa enemmän kuin sääntelyviranomaiset pitävät “hyväksyttävänä”.

Seuraavaksi McKernan analysoi monovalenttiset (aikaisemmat) injektiot. Myös Pfizerin monovalenttisissa injektioissa havaittiin DNA:ta, joskaan ei yhtä paljon. Pfizerin monovalenttisten injektioiden DNA-pitoisuudet olivat 18-70 kertaa korkeammat kuin EMA:n raja-arvo.

Mitä nyt tapahtuu?

Tiedeyhteisö on parhaillaan varmistamassa näitä tuloksia. Nopeuden nimissä McKernan julkaisi havaintonsa ja menetelmänsä julkisesti Substackissa ja verkossa. Hän selittää: “Pandemian aikana julkaisujärjestelmä on politisoitunut. Se ei siis todennäköisesti levitä sanaa kovin nopeasti. Minun oli tehtävä parhaani dokumentoidakseni tämän kaiken ja julkistaakseni tiedot.

Jos McKernanin havainnot varmistuvat, vaikutukset ovat vakavia. Laajalle levinnyt DNA-kontaminaatio kyseenalaistaisi koko mRNA-injektioiden valmistusprosessin, turvallisuusjärjestelmien ja viranomaisvalvonnan laadun. Lisäksi DNA ei välttämättä ole ainoa saastuttaja.

Tämä kontaminaatiolöydös herättää kysymyksen. Mitä Australian geenitekniikan sääntelyvirasto (Office of the Gene Technology Regulator, OGTR) tietää näiden mRNA-injektioiden turvallisuudesta? Ja mitä keskusteluja TGA:n ja OGTR:n välillä on käyty näiden injektioiden turvallisuudesta?

Joitakin näistä kysymyksistä on esitetty, ja toivottavasti niihin saadaan vastauksia. Toivottavasti pian.

Toinen kysymys painaa raskaasti. Mitä tämä “vahingossa tehty löytö” merkitsee mRNA-injektioita saaneiden henkilöiden terveydelle, heidän jälkeläisilleen ja ihmisen perimän tulevaisuudelle?

Tutkijat ja genomiikan asiantuntijat ovat järkyttyneitä löydöstä. Myös McKernan: “En odottanut, että Pfizerin koko suunnitelma siitä, miten se valmistaa tätä ainetta, olisi ollut injektiopullossa.

Emme mekään odottaneet.

Lähde: Brownstone.org