Globalistit ehdottavat “finanssishokkia” ja ilmastosääntöjä aloittaakseen suuren uudelleenkäynnistyksensä.

Kesäkuun lopussa hallitusten johtajat ja aivoriihien vaikuttajat eri puolilta maailmaa kokoontuivat Pariisissa uutta maailmanlaajuista rahoitussopimusta käsittelevään huippukokoukseen. Siihen osallistuivat muun muassa YK:n pääsihteeri Antonio Guterres, Yhdysvaltain valtiovarainministeri Janet Yellen, IMF:n pääjohtaja Kristalina Georgieva ja Maailmanpankin pääjohtaja Ajay Banga.

Huippukokouksen oletettu tarkoitus oli löytää rahoitusratkaisuja köyhyyden torjunnan tavoitteisiin ja samalla hillitä “planeettaa lämmittäviä päästöjä”. Kuten kaikissa ilmastonmuutokseen liittyvissä tapahtumissa, keskustelu Pariisissa kääntyi väistämättä kansainväliseen vallan keskittämiseen ja maailmanlaajuisen konsortion muodostamiseen korjaamaan ongelmia, joita itsenäiset kansakunnat eivät kuulemma pysty tai halua korjata.

Parin viime vuoden aikana olen kuitenkin havainnut yhä useammin narratiivien lähentymistä – keskuspankit ja kansainväliset pankit ovat nyt yhtäkkiä enemmän huolissaan hiilidioksidiverotuksesta ja ilmaston lämpenemisestä kuin ne näyttävät olevan huolissaan stagflaatiosta ja talouden romahduksesta. Todennäköisesti siksi, että tämä on ollut tavoite koko ajan ja että talouden romahdus on osa suunnitelmaa.

Globalistit yhdistävät nyt ilmastonmuutoskysymyksen kansainväliseen rahoitukseen ja rahapoliittiseen toimivaltaan. Toisin sanoen he eivät enää salaa sitä tosiasiaa, että ilmastonmuutosohjelma on osa “Great Reset” -agendaa. He jopa ehdottavat, että ilmastonmuutoksen uhkaa käytettäisiin ponnahduslautana, jonka avulla globaaleille pankeille annettaisiin enemmän valtaa sanella varallisuuden kiertoa ja purkaa nykyinen järjestelmä, jotta se voidaan korvata jollain muulla.

Ranskan presidentti Emmanuel Macron kertoi Pariisin huippukokouksen osanottajille, että “maailma tarvitsee julkisen talouden shokin” ilmaston lämpenemisen torjumiseksi ja samalla “oikeudenmukaisuuden” luomiseksi vähemmän varakkaille maille. Hän totesi myös, että nykyinen järjestelmä ei sovellu hyvin maailman haasteisiin vastaamiseen.

Tilaisuuden puhujat totesivat, että useat kriisit, kuten pandemia ja Ukrainan sota, ovat koetelleet kansainvälistä talouskehystä, mutta keskittyivät “ilmaston lämpenemisen voimistamien sääkatastrofien kustannusten nousuun” syynä rahoitusjärjestelmien jatkuvaan epävakauteen.

Tämä on tietenkin hölynpölyä, mutta se sopii siihen narratiiviseen ohjelmointiin, jota globalistit yrittävät luoda yhdistämällä talouden taantuman ilmastonmuutokseen. Todellisuudessa on NOLLA todistetta siitä, että maailmanlaajuiset sääilmiöt olisivat nykyään yhtään pahempia kuin yli sata vuotta sitten, ennen kuin hiilidioksidia tuottava teollisuus oli laajalle levinnyt. Hiilipäästöjen ja minkään tietyn sääilmiön välillä ei ole todistettua yhteyttä. Väite on petos. Ihmisen aiheuttamaa ilmastokriisiä ei ole olemassa, kuten olen esittänyt ja todistanut aiemmissa artikkeleissa.

Mutta kuinka monta ihmistä saadaan uskoteltua, että ilmastokriisi on olemassa, ja mihin tätä hysteeristä pelkoa voidaan käyttää hyväksi?

Barbadosin pääministeri Mia Mottley (kuten monet globalistit) kannatti Maailmanpankin ja Kansainvälisen valuuttarahaston roolin uudelleenarviointia ilmastouhkien aikakaudella. Hän väittää: “Meiltä vaaditaan nyt täydellistä muutosta eikä instituutioidemme uudistamista…”.

YK:n johtaja Antonio Guterres sanoi, että toisen maailmansodan lopussa Bretton Woodsin sopimuksen nojalla luotu maailmanlaajuinen rahoitusjärjestelmä ei pysty vastaamaan nykyajan haasteisiin, vaan “ylläpitää ja jopa pahentaa eriarvoisuutta”. Toisin sanoen hän tavoittelee uutta, herätettyä Bretton Woodsia.

“Voimme ryhtyä toimiin juuri nyt ja ottaa valtavan harppauksen kohti globaalia oikeudenmukaisuutta”, hän sanoi ja lisäsi, että hän on ehdottanut 500 miljardin dollarin vuosittaista kannustinta kestävään kehitykseen ja ilmastotoimiin tehtäviin investointeihin. Lisäksi esiteltiin suunnitelma IMF:n erityisnosto-oikeuskorin käyttämisestä mekanismina maailmanlaajuisen likviditeetin lisäämiseksi.

Muistakaa, että keskuspankkien keinotekoiset elvytystoimet ja maailmanlaajuisten pankkiirien korkopolitiikka ovat aiheuttaneet nykyisen talouskriisin alun perin. Se ei johtunutovidista, se ei johtunut Ukrainan sodasta eikä ainakaan ilmastonmuutoksesta. Pankit ja niiden käyttämä rahapoliittinen manipulointi laukaisivat 40 vuotta kestäneen inflaation, ja tämä on johtanut siihen, että keskuspankit ovat nostaneet korkoja talouden heikkouteen. Tämä strategia on aiemmin jatkuvasti aiheuttanut velkaantumista ja pörssikatastrofeja. Pankkiirit ja globalistit ovat ongelman aiheuttajia, eikä heitä pitäisi asettaa vastuuseen sen korjaamisesta.

Silti he ovat täällä ja yrittävät ottaa ohjat käsiinsä ja laatia laajamittaisen Reset-suunnitelman aiheuttamansa katastrofin korjaamiseksi. Mutta mihin tämä kaikki johtaa?

Viime vuonna YK ehdotti, että kehittyneiden ja nousevien talouksien, kuten Yhdysvaltojen ja Kiinan, olisi maksettava eräänlainen varallisuus- ja päästövero, joka olisi vähintään 2,4 biljoonaa dollaria vuodessa ilmastonmuutoksen kehitykseen tarkoitettuun rahastoon, ja tämä varallisuus jaettaisiin uudelleen köyhemmille maille. Kuka jakaisi uudelleen? No, globalistit tietysti.

Muita esillä olevia ideoita ovat muun muassa fossiilisten polttoaineiden voittojen ja rahoitustoimien verottaminen ilmastorahaston keräämiseksi. Tämä tarkoittaa, että he aikovat verottaa öljyä ja kaasua, kunnes hinnat nousevat niin korkeiksi, että suurella yleisöllä ei ole varaa niihin.

Erityisesti Macron kannatti ajatusta kansainvälisestä verosta merenkulun hiilidioksidipäästöille, jonka tarkoituksena on muka tehdä ulkomaisista rahdista kalliimpaa, jotta teollisuuden kysyntä vähenisi. Tämä laajentaa Euroopan maataloudessa jo käytössä olevia tiukkoja hiilidioksidisääntöjä.

Nämä kaikki vaikuttavat hajanaisilta suunnitelmilta, joiden tarkoituksena on yksinkertaisesti nostaa hintoja erilaisten verotusmuotojen avulla ja pakottaa kansalaiset kuluttamaan vähemmän tavaroita, mutta taustalla on paljon suurempi suunnitelma. On tärkeää ymmärtää, että ilmastonmuutos on pelkkä väline, jonka avulla luodaan täysin keskitetty maailmanlaajuinen talousjärjestelmä, joka on todennäköisesti IMF:n, BIS:n, Maailmanpankin ja YK:n valvonnassa.

Varakkaampien maiden vuosittaiset maksut maailmanlaajuisten instituutioiden kassaan ovat kunnianosoitus, osoitus uskollisuudesta. Se on myös IMF:n kaltaisten ryhmien keino luoda järjestelmä, jossa keskinäinen riippuvuus lisääntyy. Jos valtavat rahasummat virtaavat globalististen instituutioiden kautta ja niistä tulee sen päättäjiä, miten tämä vauraus jaetaan uudelleen, ne voivat myös rakentaa palkitsemis- ja rankaisujärjestelmän. Ne voivat rangaista maita, jotka eivät noudata niiden saneluja, ja ne voivat antaa etuja maille, jotka noudattavat linjaa.

Uuden Bretton Woodsin osalta epäilen, että tämä kaikki huipentuu valuuttakriisiin, jota globalistit käyttävät tilaisuutena ottaa vihdoin käyttöön CBDC-mallinsa (Central Bank Digital Currency). Ja kun CBDC:t on otettu käyttöön, heidän kykynsä hallita kansaa on täydellinen. Käteisvapaa järjestelmä, jossa ei ole yksityisyyttä liiketoimissa ja jossa yksilöiden ja ryhmien ostovoima voidaan sulkea mielensä mukaan? Se on totalitaristien unelma-skenaario.

Ei ole mikään virhe, että yleisöä pommitetaan nykyään jatkuvasti ilmaston lämpenemistä koskevalla propagandalla – valtaapitävät tarvitsevat eksistentiaalisen kriisin pelon herättäjäksi. Kun ihmiset pelkäävät, he eivät ajattele rationaalisesti ja kääntyvät usein pahimpien mahdollisten johtajien puoleen saadakseen helpotusta. Ja maailmanlaajuinen uhka edellyttää maailmanlaajuista vastausta, eikö niin?

Ilmastonmuutoksen katastrofin narratiivit (jos yleisö hyväksyy propagandan) mahdollistavat monenlaisia järjestelmämuutoksia, joilla ei ole mitään tekemistä ympäristön kanssa ja jotka liittyvät yksinomaan taloudelliseen ylivaltaan.

Kansallisen varallisuuden verotus ja uudelleenjako. IMF:n ja Maailmanpankin asettaminen globaalien varojen välittäjiksi. Kansainvälisen valuuttarahaston SDR-korin käyttö tosiasiallisena globaalina valuuttasateenvarjona. CBDC:n ja käteisrahattoman yhteiskunnan käyttöönotto. Millään näistä asioista ei olisi mitään vaikutusta ilmastonmuutokseen, vaikka se olisikin oikeutettu uhka.

Mutta entä poltetun maan malli? Jos perimmäisenä tarkoituksena on tuhota talous siinä määrin, että suurin osa teollisuudesta kuolee, kauppa vetäytyy ja väkiluku romahtaa, koska selviytymisestä tulee kestämätöntä, voidaan väittää, että globalistit “pelastavat planeettaa” hankkiutumalla eroon ihmisistä. Oletan, että jos luulet, että väestön pitäminen ikuisessa kolmannen maailman asemassa pelastaa meidät ilmaston lämpenemiseltä, voit tukea tällaista ohjelmaa.

Riippumatta siitä, onko tavoitteena yksinkertaisesti taloudellinen mikrotason hallinta vai tuotannon pakollinen lakkauttaminen, lopputuloksena olisi enemmän valtaa internationalisteille ja vähemmän vapautta ja hyvinvointia kaikille muille.

He voivat pyöritellä asiaa miten haluavat, mutta kun eliitti vaatii “taloudellista shokkia”, he vaativat todellisuudessa järjestelmän dramaattista kuristamista niin, että se ei enää pysty ylläpitämään nykyistä väestöä. Kun he vaativat globaalia verotusta ja veronmaksua “tasa-arvon” nimissä, he eivät yritä tehdä kaikista yhtä rikkaita, vaan he haluavat kaikkien olevan yhtä köyhiä. Ja kun he vaativat kansakuntien keskitettyä valvontaa planeetan pelastamisen vuoksi, he todella haluavat globaalia hallintoa.

Lähde: ActivistPost.com