Lähes 800 tutkijan kyselytutkimus paljastaa, että vihreän kasvun ajatus menettää vetoaan ilmastopolitiikan tutkijoiden keskuudessa.

Euroopan komission puheenjohtaja Ursula von der Leyen korosti unionin tilaa koskevassa puheessaan vihreän kasvun merkitystä ilmastonmuutoksen aikakaudella. Vihreän kasvun käsite on edelleen Maailmanpankin ja Taloudellisen yhteistyön ja kehityksen järjestön (OECD) kaltaisten suurten instituutioiden yhteinen taloudellinen ortodoksinen näkemys. Lähes 800 ilmastopolitiikan tutkijalle eri puolilta maailmaa tehty kyselytutkimus paljastaa kuitenkin, että käsitteeseen suhtaudutaan laajalti epäilevästi korkean tulotason maissa. Vaihtoehtoiset kasvun jälkeiset paradigmat, kuten “degrowth” ja “agrowth”, ovat saamassa kannatusta.

Degrowth-ajattelutavassa ehdotetaan aineellisen kulutuksen suunnitelmallista vähentämistä vauraissa maissa kestävämpien ja oikeudenmukaisempien yhteiskuntien aikaansaamiseksi. Agrowthin kannattajat suhtautuvat talouskasvuun neutraalisti ja keskittyvät kestävyyden saavuttamiseen BKT:n vaihteluista riippumatta. Molemmat kannat suhtautuvat epäilevästi vallitsevaan “vihreän kasvun” paradigmaan.

Suuri osa keskustelusta keskittyy käsitteeseen “decoupling”, joka tarkoittaa BKT:n kasvun ja sen kielteisten ympäristövaikutusten välisen historiallisen yhteyden katkaisemista. Vihreän kasvun kannattajat väittävät, että absoluuttinen irrottautuminen on mahdollista maailmanlaajuisessa mittakaavassa ja että se voidaan saavuttaa niin nopeasti, että Pariisin ilmastotavoitteet voidaan saavuttaa.

Hiljattain 789 globaalin tutkijan keskuudessa tehdyssä tutkimuksessa havaittiin, että 73 prosenttia kaikista vastaajista ilmaisi näkemyksensä, jotka olivat “agrowth”- tai “degrowth”-näkemysten mukaisia, joista ensin mainittu oli suosituin. Tieteenaloittainen jako on olemassa: ympäristö- ja yhteiskuntatieteilijät suhtautuivat epäilevimmin vihreään kasvuun, kun taas taloustieteilijät ja insinöörit kannattivat eniten vihreää kasvua.

Maailmassa, jossa kamppaillaan ilmastonmuutoksen ja sosioekonomisten erojen kanssa, näitä tuloksia ei pidä sivuuttaa, vaan korostaa tarvetta käydä kokonaisvaltaisempaa vuoropuhelua kestävästä kehityksestä, joka ulottuu perinteisen vihreän kasvun paradigman ulkopuolelle.

Lähde: The Conversation