Uudet todisteet Nord Streamin vedenalaisesta tutkimusretkestä kumoavat viralliset väitteet

Tarkkailijat ovat tehneet useita johtopäätöksiä Nord Stream -putkilinjan rikkoutumispaikalle hiljattain tehtyjen drone-käyntien perusteella. On vain yksi ongelma: kaikki ne näyttivät jääneen räjähdyspaikalta paitsi.

Hiljattain tehdyn vedenalaisen tutkimusretken jälkeen The Grayzone voi nyt paljastaa, missä he erehtyivät, ja mitä todelliset räjähdyspaikat kertovat meille historian pahimmasta ekoterrorismista.

Kirjoittaneet Wyatt REED ja Max BLUMENTHAL

Syyskuun 26. päivänä 2022 ja kolme minuuttia yli puolenyön UTC Itämerta iski 1,8 magnitudin seisminen aalto. Suomalaiset ja norjalaiset tutkijat paikansivat epikeskuksen aivan Tanskan Bornholmin saaren kaakkoispuolelle. 17 tuntia myöhemmin tapahtui toinen 2,3 magnitudin järistys. Sveitsissä sijaitseva Nord Stream -putkistojen, jotka aikoinaan johtivat valtavia määriä venäläistä maakaasua Saksaan, ylläpitäjä ilmoitti, että paine laski äkillisesti 105 baarista 7 baariin yhdessä Nord Stream 2:n kahdesta offshore-linjasta.

Lentokoneet kuvasivat, kun Itämerestä pulppusi ylös arviolta 75 000-230 000 tonnia metaania. Maanjäristystutkijoiden mukaan ihmisen tekemän räjähdyksen voima vastasi 700 kiloa TNT:tä.

Mutta entä jos heidän havaitsemansa seismiset lukemat eivät johtuneetkaan itse räjähdyksestä vaan pikemminkin putkiston nopeasta paineentasauksesta aiheutuneesta voimasta?

Yhdeksän kuukautta myöhemmin useat Euroopan maat ovat tutkineet iskua. Yksikään niistä ei ole kuitenkaan julkaissut tuloksiaan, ja kysymys siitä, kuka määräsi Nord Stream -putkilinjojen tuhoamisen, on edelleen kiivaan julkisen keskustelun kohteena.

Pyrkiessään valottamaan episodia Grayzone on hankkinut ennen näkemätöntä kuvamateriaalia rikospaikalta.

Grayzone hankki vedenalaiset kuvat ja kuvamateriaalin Erik Anderssonilta, ruotsalaiselta insinööriltä, joka johti tutkimusretkeä Nordstreamin räjähdyspaikoille. Tämä kuvallinen todiste kumoaa laajalti pidetyn teorian, jonka mukaan Nord Streamin putkistojen tuhoamiseen käytettiin “satoja kiloja kiloja” räjähdysaineita viime syyskuussa.

Grayzonen kuulemien asiantuntijoiden mukaan kuvamateriaali osoittaa, että suurin osa putkistojen kärsimistä vaurioista ei johtunut itse räjähdyksistä vaan erittäin korkean paineen nopeasta vapautumisesta. Grayzone julkaisee nyt ensimmäistä kertaa nämä kuvat, joiden avulla voidaan selvittää räjähdyksessä käytetyn panoksen sijainti, koko ja tyyppi.

Korkeapaineinen räjähdys

Nord Stream -iskun tekijöiden tunnistamista on vaikeuttanut ensikäden todisteiden puute. Räjähdyksen jälkeen kului reilusti yli kuukausi, ennen kuin paikalle tehtiin ensimmäinen toimittajien tutkimusmatka. Marraskuussa 2022 norjalaisen Blueye-nimisen yrityksen käyttämä vedenalainen mönkijä sai ensimmäiset julkisesti saatavilla olevat kuvat paikasta, joista on tehty useita johtopäätöksiä. Vaikka kuvissa näkyy selvästi hajonnut putkisto, Grayzonen hankkimat uudet tallenteet viittaavat siihen, että Blueyen miehistö ei onnistunut dokumentoimaan itse räjähdyspaikkaa.

Vedenalaisten dronien myöhemmät matkat tapahtumapaikalle ovat toistaneet tämän epäonnistumisen, mikä on saanut länsimaiset tiedotusvälineet tekemään useita nopeita johtopäätöksiä, jotka eivät näytä pitävän paikkaansa tarkastelun jälkeen.

Tänä kesäkuussa tanskalainen TV2 oli viimeisin, joka otti kantaa asiaan ja siteerasi ranskalaista vedenalaisten ammusten sotilasasiantuntijaa, jonka kerrottiin sanoneen ranskalaiselle Libérationille, että putken epämuodostumat “näyttävät siltä kuin ne olisivat peräisin suunnatusta räjähdyksestä”.

Jo maaliskuussa, BlueEyen ensimmäisten vedenalaisten kuvien jälkeen, Chuck Pfarrer, Yhdysvaltain laivaston SEAL-joukkojen SEAL Team Six -ryhmän johtaja, esitti teorian, jonka mukaan tekijät käyttivät valtion toimijan etukäteen valmistamia hahmoteltuja panoksia, jotka kiinnitettiin putkistoon sukellusveneestä käsin.

Insinööritaustainen avoimen lähteen tutkija Michael Kobs oli kuitenkin eri mieltä Pfarrerin päätelmistä. Kobs väitti Twitterissä, että koska eristysmateriaali oli säilynyt suorien reunojen varrella, mikään leikkaava panos (sulaa metallia suurella nopeudella) ei olisi voinut tunkeutua alla olevaan teräkseen, jossa eriste oli teräksen reunan päällä, eikä lämpöaltistumisesta ollut näkyvissä jälkiä. Kob väittää, että BlueEye-videolla näkyvät murtumat olivat sen sijaan seurausta mekaanisesta jännityksestä ja valtavan paineen alaisena olleiden putkien nopeasta purkautumisesta.

Vasemmalla oleva grafiikka ja anaglyf-3D: Michael Kobs. Kaikki kuvat ovat Blueyen. Huomio: alarivin pienet kuvat ovat kameran liikkeestä syntyneitä anaglyf-3D-kuvia, ja niitä on katsottava punaisten/sinisten silmälasien kanssa.

Erik Andersson, joka johti retkikuntaa kaikkiin neljään räjähdyspaikkaan tämän vuoden toukokuussa, on samaa mieltä Kobsin päätelmistä. Molemmat asiantuntijat totesivat, ettei yhdessäkään BlueEye Roboticsin videossa näkynyt räjähdysten todellisia vaurioita. Sen sijaan he tulivat vakuuttuneiksi siitä, että varsinaiset pommitukset tapahtuivat suunnilleen keskellä noin 250 metrin pituisia täysin tuhoutuneita putkiosuuksia. Suorana seurauksena äärimmäinen ylipaine repi putkilinjan kappaleiksi segmentti segmentiltä, ja massiivisen voiman vaikutuksesta monitonniset putkilohkot syöksyivät kymmeniä metrejä veden läpi.

Grayzonen uusi kuvamateriaali näyttää myös olevan ristiriidassa sekä aiempien länsimaisen median väitteiden kanssa, joiden mukaan räjähteitä käytettiin “satoja kiloja kiloja”, että uudempien ehdotusten kanssa, joiden mukaan suunnitelma olisi voitu toteuttaa vain muutamalla kilolla muottipanoksia.

Kuten Kobs selittää, “seisminen tapahtuma näytti johtuvan täysin kaasun äkillisestä laajenemisesta” eikä niinkään panosten räjähtämisestä, “sillä varsinaiset räjähdykset eivät todennäköisesti jättäneet jälkiä seismiseen dataan”.

Mitä johtopäätöksiä uusista tiedoista voidaan siis tehdä?

Räjähdyspanosten sijoituksen ja koon ymmärtäminen.

Andersson ja Kobs sanovat tulleensa uskomaan, että iskun tekijöiden tarkoituksena oli sijoittaa pommi jokaiseen neljästä putkilinjan säikeestä.

Tämä teoria herättää kuitenkin kysymyksen: miksi Nord Stream 2 -putkilinjan A-säie räjäytettiin kahdesti, 72 kilometrin ja 17 tunnin välein, kun taas saman putkilinjan B-säie jäi vahingoittumattomaksi?

Yksi mahdollinen selitys on räjähdyspaikan lähellä merenpohjassa olevat massiiviset sähkökaapelit, jotka vääristävät maan magneettikenttää niin voimakkaasti, että kompassi voi antaa vääriä lukemia jopa 180°, minkä Andersson havaitsi tapahtumapaikalla.

Siitä huolimatta Nord Stream 2:n samassa A-johdossa 17 tunnin välein tapahtuneet räjähdykset varmistivat, että putki oli toisen räjähdyksen aikana vain vähän tai ei lainkaan paineen alaisena. Tämä tarkoittaa, että paikka toimii tehokkaasti tieteellisenä tarkastuskohteena, sillä se on ainoa paikka, jossa tarkkailija voi nähdä pelkän räjähdysaineen aiheuttamat vauriot – toisin kuin muissa räjähdyskohdissa, joissa putki näennäisesti deformoitui massiivisen paineenmuutoksen vuoksi.

Tutkijat nimesivät tämän paineeton putkiston kohdan “NS2SA”, mikä tarkoittaa “Nord Stream 2 – Ruotsin talousvyöhyke – String-A”.

Videokuvaaminen vedenalaisella lennokilla osoittautui vaikeaksi. Läheinen magneettikenttä aiheutti vakavia häiriöitä kompassille, mikä aiheutti suunnistusvaikeuksia. Ja se, että putkilinja oli yli puoleen sen korkeudesta asti kevyen mudan peitossa, tarkoitti, että jokainen lennokin liike nostatti lietepilven, joka teki näkyvyyden vaikeaksi ja ajoittain mahdottomaksi.

Kobs kartoitti kameran kuvat ja käytti kameran liikettä anaglyfisten 3D-kuvien tuottamiseen kahdesta hieman erilaisesta näkökulmasta. Tämä epätavallinen menetelmä vaatii lastenlehdistä tuttuja puna-sinisiä laseja, jotta kuvia voi katsella 3D-efektillä. Tutkijat voivat muuttaa tällä tavoin kartoitetut kuvat 3D-malleiksi, jotta räjähdeasiantuntijat voivat helpommin luoda ne uudelleen.

Tuho osoittaa joitakin paljastavia erityispiirteitä. Kobsin mukaan mallin piirtämä karkea muotokuva saa sen näyttämään siltä, että “jättimäinen romutuspallo on osunut putken kylkeen”. Betoni on tuhoutunut 2,5 metrin matkalta symmetrisesti kahden putkisegmentin liitoskohtaan, jota kutsutaan “kenttähaavaksi”, hän selittää.

Silmämääräinen analyysi osoittaa, että teräsputki on työntynyt 30-40 cm sisäänpäin ja murtunut auki. Erityisen kiinnostavaa on hänen mukaansa se, että betoniteräs on katkennut merenpohjan tasolla.

“Tämä merenpohja on nyt kraatterissa, joka on aiheutunut räjähdyksestä ja myöhemmin putken sisään imeytyneestä vedestä ja mudasta”, Kobs toteaa. “Tästä vauriosta voidaan päätellä, että lähellä mudan alla betoni on vielä säilynyt tai se tuhoutui viiveellä ja näin ollen betoniteräs leikkautui näin syntyneen reunan yli ja painui putkea vasten.” Ilmiöllä voi hänen mukaansa olla kolme pääsyytä.

Ensinnäkin räjähdyspanokset näyttävät hautautuneen mutaan kraatterin lattian tasolle, mikä on useiden asiantuntijoiden toistama väite. Toiseksi putki näyttää lepäävän kiinteämmän maakerroksen päällä, mikä on saattanut osittain suojata sen alapuolta tuhoutumiselta. Kolmas osatekijä oli todennäköisesti panoksen muoto.

Viimeinen merkittävä piirre vaurioissa on suorakaiteen muotoinen ulompi metallikerros, joka alun perin ympäröi putkilohkojen välistä liitosta, jonka paineaallon paine puhkaisi. Erityisesti tämä osa antaa meille toistaiseksi tarkimman kuvan siitä, miten räjähdykset toteutettiin, sillä irrotetun metallikerroksen ulkorajat osoittavat tarkan kulman, jossa paineaalto osui levyyn.

Kobs ja Andersson pitävät näitä datapisteitä merkkeinä siitä, että irtolataus upotettiin maahan putken viereen kahden putkilohkon liitoskohtaan, joka olisi rakenteen heikoin kohta. Jos räjähdyspanos olisi täysin upotettu, se olisi käytännössä näkymätön tarkkailijoille.

Erik Andersson arvioi, että tällaiseen tuhoon tarvittaisiin 60 kiloa TNT:tä. Räjähdeasiantuntijoiden kanssa käytyjen lukuisien keskustelujen jälkeen tätä lukua jouduttiin korjaamaan vain hieman alaspäin, joten meidän on oletettava, että räjähdyspanoksen määrä olisi 50 kg TNT:tä tai 40 kg HMX:ää. Lisäksi on kohtuudella oletettava, että kaikissa räjähdyksissä käytettiin samaa menetelmää.

“Jos jätämme huomiotta ylipaineen aiheuttaman ketjureaktion kaikilla muilla rikospaikoilla, tuhon laajuus vaikuttaa varmasti laskelmoidulta, mutta ei missään nimessä liioitellulta”, Kobs sanoo. “Nämä eivät siis olleet amatöörejä työssään.”

Vielä ei kuitenkaan tiedetä, mitä laukaisumekanismia käytettiin. Vaikka teoriassa olisi voitu käyttää ajastettua sytytyslankaa, on olemassa useita syitä, joiden vuoksi rikoksentekijät eivät todennäköisesti olisi käyttäneet sellaista laitetta – etenkin, kun ajastin on kerran asetettu, ainoa tapa pysäyttää se on palata rikospaikalle.

Kun otetaan huomioon, että panokset sijoitettiin vain 80 metriä aaltojen alapuolelle yhteen maailman tarkimmin vartioituihin vesistöihin, tämä mahdollisuus vaikuttaa melko kaukaiselta.

Viralliset peittelyt ja epäilyttävät tarinat

Ruotsin ja Tanskan yhteisessä kirjeessä YK:n turvallisuusneuvostolle 29. syyskuuta 2022 kuvattiin “ainakin kahta räjähdystä” ja todettiin, että maanjäristys vastasi “useita satoja kiloja” räjähteitä. Nato lupasi tiukan vastatoimen siihen, minkä se julisti tahalliseksi sabotaasiksi. Venäjä vaati tutkimuksia, mutta sen sijaan, että olisi perustettu kansainvälinen tutkintakomissio, johon Venäjä osallistuisi, Saksa, Tanska ja Ruotsi aloittivat omat tutkimuksensa, mutta estivät putken operaattoria Gazpromia kartoittamasta vahinkoja.

Vaikka Ruotsi keräsi todisteita merenpohjasta, se on toistaiseksi kieltäytynyt jakamasta tutkimustuloksia muiden valtioiden kanssa vedoten “kansalliseen turvallisuuteen”. Saksan hallitus torjui erään lainsäätäjän selvityspyynnön räjähdyksistä väittäen, että on “yleisen edun mukaista” olla paljastamatta tietoja, jotka ovat peräisin ulkomaiselta tiedustelupalvelulta.

Yhdysvaltain presidentti Biden ja Saksan liittokansleri Scholz tapasivat maaliskuussa suljettujen ovien takana. Seuraavien kolmen päivän aikana New York Times ja useat saksalaiset lehdet julkaisivat nimettömiin Yhdysvaltain tiedustelulähteisiin vedoten raportteja, joissa väitettiin, että tekijät olivat todennäköisesti “ukrainalaismielinen ryhmä”, joka käytti vuokrattua purjevenettä.

Kun länsimaat olivat kuukausia syyttäneet Venäjää siitä, että se teki hyökkäyksen itseään vastaan, kertomus venäläisistä “haamulaivoista” alkoi murentua. Ruotsalainen Expressen-lehti kirjoitti 21. toukokuuta, että “venäläiset alukset on voitu sulkea tutkinnan ulkopuolelle”, koska “niiden sijainnit on kartoitettu ja johtopäätöksenä on oltava, että ne eivät ole olleet sellaisessa paikassa, että ne olisivat voineet suorittaa teon”.

Useita päiviä myöhemmin Washington Post kertoi, että mikään käytettävissä olevista todisteista ei viitannut Venäjän osallisuuteen.

Tässä vaiheessa saksalaiset tutkijat olivat valikoiduissa tiedotusvälineissä levittäneet uutta kertomusta selittämään iskuja. Sen mukaan Ukrainan kansallismielisten kansallismielisten kuusihenkinen ryhmä vuokrasi Andromeda-nimisen purjeveneen räjäyttääkseen Nordstreamin putkistot Ukrainan entisen presidentin Petro Poroshenkon syntymäpäivänä.

Andromeda-vene, jota oletettavasti käytettiin Nord Streamin putkistojen sabotoimiseen.

Pieni ryhmä sai jotenkin mahdutettua 15 metriä pitkään purjeveneeseen raskaat happisäiliöt, asianmukaiset varusteet ja räjähteet ja suoritettua operaation ilman dekompressiokammiota. Ja he pystyivät itse kuljettamaan ainakin 40-50 kiloa eli noin 100 kiloa räjähteitä putkistoihin.

Saksalaiset tutkijat väittivät jäljittäneensä Andromedan kuukausia iskujen jälkeen ja löytäneensä paitsi jälkiä HMX-räjähteistä myös väärennettyjä passeja. Se, kuka antoi tutkijoille vihjeen jahdista, on edelleen epäselvää.

Kuuden ukrainalaismielisen sukeltajan tarina sai yllättävän käänteen, kun niin sanotut Discord Files -asiakirjat, eli ne huippusalaiset asiakirjat, joita vangittu ilmavoimien tiedustelutiedustelun vuotaja Jack Teixera jakoi valitulle kaveriporukalle Discord-keskusteluryhmässä, julkaistiin. Teixeran pidätyksen jälkeen Washington Post sai yksinoikeudella tutustua tiedostoihin.

Kesäkuun 7. päivänä julkaistussa artikkelissaan Washington Post siteerasi Discord-tiedostoista saatuja tiedustelutietoja väittäessään, että Ukrainan armeija oli salaa järjestänyt Nord Streamin sabotaasin. “Kaikki osalliset raportoivat suoraan kenraali Valeri Zaluzhnylle, Ukrainan korkeimmalle sotilasarvolle”, Post väitti, “joka asetettiin johtoon, jotta maan presidentti Volodymyr Zelensky ei tietäisi operaatiosta, tiedusteluraportin mukaan.”

Lehden viittaus siihen, että Zaluzhny “asetettiin vastuuseen” operaatiosta, herättää ilmeisen kysymyksen siitä, kuka tai mikä asetti Ukrainan ylipäällikön johtamaan näin vaarallista operaatiota ilman Zelenskyn tietoa. Olisiko se voinut olla jonkin Ukrainan suojelijan, kuten Yhdysvaltojen tai Yhdistyneen kuningaskunnan, kolmikirjaiminen virasto? Myöhemmin länsimaiset tiedotusvälineet eivät ole juurikaan käsitelleet tätä kysymystä.

Washington Postin ja New York Timesin kaltaisissa lehdissä esiintyneiden nimettömien amerikkalaisten tiedusteluvirkailijoiden uusimman kertomuksen mukaan Yhdysvallat varoitti Ukrainaa suoraan hyökkäämästä Nord Streamiin kuukausia ennen hyökkäystä. Saksalaiset virkamiehet sanovat uskovansa, että Ukraina toteutti operaation kuitenkin muutettuaan muutamia yksityiskohtia suunnitelmastaan – muutokset, joiden oletetaan selittävän, miksi CIA:n oletettu varoitus ei estänyt hyökkäystä.

Vuotaja Jack Teixeran väitetyn julkaisun jälkeen ei kuitenkaan ole tullut esiin mitään, mikä tukisi olettamusta, jonka mukaan CIA olisi puuttunut asiaan estääkseen juonen toteuttamisen. Ja koska Teixeraa pidetään eristyksissä, kukaan, jolla on suoraa tietoa asiakirjoista, ei ole käytettävissä kiistämään Washington Postin kaltaisia julkaisuja.

Andromedan tarinassa on muitakin aukkoja, joita valtavirran kommentaattorit eivät ole toistaiseksi suostuneet käsittelemään.

Kadonneen sukeltajan tapaus

Ehkä merkittävin Andromeda-tarinaan liittyvistä ongelmista on yhden oletetun sukeltajan täydellinen katoaminen internetistä vuosien 2017 ja 2022 välillä. Ruotsalaisen Expressenin mukaan “vuoden 2017 jälkeen emme ole pystyneet jäljittämään yhtään viestiä tai kuvaa miehestä, emmekä hänen sukulaistensa joukosta”.

Huolimatta siitä, että digijälki puuttuu kokonaan, epäillyn kuvaa käytettiin tilillä, joka oli perustettu vain kuukausi Nord Streamin räjähdysten jälkeen. Tämä tili kuuluu yksinkertaiselle venäjänkieliselle Stay-Friendsin kaltaiselle sivustolle, joka avattiin vasta elokuussa 2022.

The Grayzone havaitsi, että lähes kaikilla tällä sivustolla luoduilla tileillä ei enää koskaan käyty luomisen jälkeen. Tämä tarkoittaa, että digitaaliset käyttäjätunnukset, jotka annetaan automaattisesti, kun tili luodaan, noudattavat samaa kronologiaa kuin “viimeksi vierailtu” -aikaleimat 95 prosentissa kaikista tileistä.

Kysymys jää siis avoimeksi: halusiko väitetty Nord Stream -sukeltaja hankkia uusia ystäviä venäjänkielisellä sosiaalisen median sivustolla vai käyttikö joku kadonneen henkilön henkilöllisyyttä luodakseen väärän digitaalisen leivänmurupolun?

Kuten Kobs asian ilmaisi, kun otetaan huomioon, että “tämän verkkosivun ilmeinen tarkoitus on ottaa yhteyttä ystäviin, ei ole mitään järkeä luoda tiliä eikä käydä siellä enää koskaan”.

“Jos hän olisi käynyt siellä, hänen “viimeisimmän käyntinsä” päivämäärä putoaisi automaattisesti annettujen käyttäjätunnusten kronologiasta”. Nämä “viimeisen käynnin” päivämäärät vastaavat kuitenkin lähes kaikkien tilien käyttäjätunnusten kronologiaa.”

“Minulle tämä on osoitus siitä, että tänne on luotu paljon väärennettyjä henkilöitä, mitä tarkoitusta varten tahansa. Mutta kun väitetyn Nord Stream -sukeltajan kuva ilmestyy tänne kuukausi räjähdyksen jälkeen, se haiskahtaa vahvasti keinotekoisesti luodulta jäljeltä”, Kobs totesi ja lisäsi: “Mielestäni olisi varmasti syytä etsiä täältä myös muiden “sukeltajien” kuvia.”

thegrayzone.com