“Pandemia” massapsykologisesta näkökulmasta: kun ihmiset seuraavat kritiikittömästi jokaista johtajaa
4 min read
Pikalinkki tähän artikkeliin: https://publication-x.com/uwdi
Ns. pandemia – tarkemmin sanottuna: poliittiset toimenpiteet – ovat jakaneet yhteiskunnan syvästi. Kriittisten kansalaisten kunnianloukkausta, syrjäytymistä ja syrjintää voidaan tuskin antaa anteeksi. uudelleenarviointia ei vieläkään tehdä. Miten se on voinut tulla tähän? GGI -aloite viittaa psykologi Harald Haasin luokitukseen. Hän toteaa: Jos uhkaskenaario luodaan, ihmiset muodostavat massan, joka seuraa kritiikittömästi jokaista johtajaa, joka lupaa heille suojelua. Toisinajattelijat vaarantavat yhtenäisyyden: heille on annettava sanktio.
Lähde: Report24.news
“KATSO ITSEÄSI, PYSY KOTONA” – JOUKKOPSYKOLOGISEN ILMIÖN ALKU
GGI-aloitteen lehdistötiedote
Koronakriisi aloitti massapsykologisen ilmiön, joka muutti yhteiskuntaamme pysyvästi. Koronaviruksen uhka synnytti yhtenäisen massan, joka hyväksyi vapaaehtoisesti pakkokeinot ja luopui perusoikeuksista. Psykologi ja valtiotieteilijä Harald Haas varoitti seurauksista jo varhaisessa vaiheessa, mutta vallan kiihtyvä ylilyönti johti syvään yhteiskunnalliseen repeämiseen sekä demokratian ja oikeusvaltion tuhoon. Siitä huolimatta vallanpitäjiltä puuttuu edelleen todellinen näkemys.
” Pidä huolta itsestäsi, pysy kotona “. Tämä varhainen liittohallituksen kampanja loi perustan joukkopsykologiselle ilmiölle, jonka oli määrä muuttaa yhteiskuntamme ikuisesti. Kun sitä edeltävä aika oli yksilöllisen elämän ja arjen muovannut, kaikki muuttui äkillisesti 16.3.2020. Usein on vedottu “uuteen normaaliin”, johon meidän pitäisi nyt tottua. Yhdessä onnistuisimme voittamaan tuntemattoman, salaperäisen vihollisen Coronan – yhdessä ” Teamina Austria “. Jos vain kaikki osallistuisivat, niin hallitsisimme kriisin hyvin, siis tenori.
Varhain kuului kriittisiä ääniä, mutta niitä tuskin kuultiin. Psykologi ja valtiotieteilijä Harald Haas varoitti Addendumin haastattelussa 23.3.2020 yhteiskunnassa nousevasta massapsykologisesta kehityksestä.
Vähintään Le Bonista lähtien joukkopsykologia on opettanut meille, että ihmiset muodostavat yhtenäisen massan varsinkin kriisiaikoina uhan vaikutelman alla. Sillä ei ole väliä, onko uhka objektiivisesti olemassa, koetaanko se vain sellaisena vai kenties vain rakennettuna. Tämä valtavan vahva massapsykologinen mekanismi toimii erityisen hyvin tuntemattomana eli uutena koetun uhan kanssa. Esimerkiksi koronaviruksen kaltainen virus.”
Yhtenäisyys luo, että kaikki olisivat tasa-arvoisia ennen virusta. Pelko estää myös järkeä ja rationaalista toimintaa, alitajuinen ottaisi johdon. Kun tällainen massa muodostui, se seuraisi melkein ehdoitta kaikkia johtajia, jotka ehdottivat voivansa suojella heitä uhkaavalta vaaralta. Se on mekanismi, jota on vaikea hallita, koska joukkoon joutuvat eivät yleensä edes huomaa sitä. Syy siihen, miksi nyky-yhteiskunta on erityisen altis tällaisille ilmiöille, on lastenkasvatuksen luonteessa, joka tähtää liiaksi toimivien yhteiskunnan jäsenten luomiseen, jotka ensisijaisesti tottelevat ja alistuvat. Vapaudesta ja kriittisestä asenteesta luopuminen on aivan liian helppoa.
”Ensinnäkin minussa oleva valtiotieteilijä on äärimmäisen järkyttynyt siitä, kuinka vuosisatoja taisteltuja ja vuosikymmeniä vaalittuja perusoikeuksia pyyhittiin pois yhdellä iskulla. Nykyiset pakkokeinot muuttavat maatamme sosiaalisesti ja poliittisesti. Voimme luultavasti odottaa, että tällaisia valtuuksia käytetään jatkossa useammin.”
Määrätty eristys johtaa nopeasti ilmoittajiin.
” Massat joutuvat eristäytymään ulkomaailmasta säilyttääkseen joukko-identiteettinsä. Kaikenlainen poikkeaminen on siksi sanktioitu sisäisen logiikan perusteella. Massat etsivät syntipukkeja, joita he voivat pilailla varmistaakseen yhtenäisyyden.”
Haas näkee syyn tähän ensisijaisesti projektiomekanismissa.
“Kukaan ei halua olla lukittuna. Siitä huolimatta useimmat alistuvat tottelevaisesti, vaikkakin vastahakoisesti. Tämä luo dissonanssin, joka etsii ulostuloa. Projisoidaan omaa elämätöntä muihin, jossain määrin taistelee itseään toisissa, kun huomauttaa tai sanktioi muiden virheitä. (…) Kaiken kaikkiaan tämä ilmiö osoittaa (…), että enimmäkseen normaaleista ihmisistä, jotka on varustettu liiallisella teholla, tulee vaarallisia.”
Demokraattisen järjestelmän rajoituksiin ja vallanjaon poistamiseen toimeenpanovallan hyväksi sisältyy huomattava riski. Hätätilasta autoritaariseen hallitukseen on vain lyhyt matka. Masspsykologisessa dynamiikassa vallanpitäjille annettaisiin anteeksi epäonnistumiset, jotka olisivat normaalisti käsittämättömiä.
– Mitä tulee Itävallan tilanteeseen, mielestäni vastuullisen johtamisen lisäksi tarvitaan myös korkeatasoista parlamentaarista valvontaa vallan ja vallan ylilyöntien rajoittamiseksi.
Ilmiö jälkikäteen
Kolme vuotta myöhemmin on selvää – parlamentaarinen valvonta on epäonnistunut. Hallituksen liiallinen valta johti noin kahden miljoonan ihmisen laajaan syrjäytymiseen yhteiskunnallisesta elämästä, eikä edes pakollisia fyysisen koskemattomuuden toimenpiteitä ujostettu. Demokratia ja oikeusvaltio ovat vahingoittuneet vakavasti, ja yhteiskunta on syvästi jakautunut. Mutta todellista oivallusta ei vielä ole näköpiirissä.
Koronakriisi on lopullisesti ohi, kun se on käsitelty rehellisesti ja kattavasti. Kauniit valtionpäämiesten ja virkamiesten puheet festivaalin avajaisissa eivät riitä. Tietysti liittopresidentin havainto, että poissulkeva kielenkäyttö ja populismi ruokkivat sosiaalista kahtiajakoa, on oikea. Vain näkemys siitä, että hallitsijat itse olivat pääosin vastuussa tästä jakautumisesta koronakriisissä, puuttuu kokonaan . “Meidän on kiinnitettävä huomiota liberaaliin demokratiaan ja viljeltävä sen sisällä rakentavaa kritiikkiä ja rakentavaa keskustelua, muuten olemme menossa kohti itsevaltiutta”, valtionpäämies sanoi. Seuraakoon näitä sanoja vihdoin teot!