Miten vihreät miljardöörit saivat yleisön hyväksymään toimimattomia Net Zero -politiikoita?

Yhdistyneen kuningaskunnan vuoden 2019 parlamenttivaaleissa vihreät menettivät 465 paikkaa ja saivat vaivaiset 2,7 prosenttia äänistä. Tämä tapahtui siitä huolimatta, että useimmat tiedotusvälineet ja poliittiset toimijat saarnasivat vuosikausia säälimättömästi ilmaston maailmanlopusta. Tutkivan toimittajan Ben Pilen uusin raportti tarjoaa selkeää näyttöä siitä, miksi vihreä liike pärjää usein huonosti kaikissa merkittävissä demokraattisissa äänestyksissä. “Vihreä liike on olemassa melkein vain siksi, että se saa tukea pieneltä määrältä hyväntekeväisyyssäätiöitä”, hän toteaa. Alle 10 säätiön myöntämät avustukset vastaavat selvästi yli miljardin dollarin suuruisesta ilmastotukimäärästä vuodessa, hän lisää.

Aktivistit väittävät usein, että heidän kollektivistinen Net Zero -fantasiaansa tuetaan laajalti, mutta tämä johtuu siitä, että he kysyvät esimerkiksi seuraavia kysymyksiä: “Kannatatteko Net Zeroa pelastaaksenne planeetan?”. Kysymyksiä muotoillaan harvoin samansuuntaisesti: “Pitäisikö meidän mielestänne poistaa 85 prosenttia nykyisestä energiasta alle 30 vuoden kuluessa ja kohdata laajamittainen yhteiskunnallinen ja taloudellinen romahdus sen todistamattoman hypoteesin perusteella, että ihminen hallitsee ilmastoa?” On kuitenkin yhä enemmän merkkejä siitä, että kansalaiset alkavat ymmärtää, miten heille yritetään tyrkyttää toimimatonta Net Zero -politiikkaa. Viime vuonna IPSOS-tutkimuksessa, johon osallistui kaksi kolmasosaa maailman väestöstä, todettiin, että neljä ihmistä kymmenestä uskoi ilmastonmuutoksen johtuvan pääasiassa luonnollisista syistä. Chicagon yliopistossa hiljattain tehdyssä kyselyssä todettiin, että 70 prosenttia amerikkalaisista oli haluttomia käyttämään paljon enemmän kuin kaksi senttiä viikossa ilmastonmuutoksen torjumiseen. Huolimatta vuosikymmeniä jatkuneesta vihreästä vaalimisesta useimmat amerikkalaiset eivät ole halukkaita antamaan takataskustaan pikkurahaa Net Zeron tukemiseen.

Erinomaisessa raportissaan ”Clean’ Air, Dirty Money, Filthy Politics” Pile kertoo, miten vihreät eliitit hoitelevat suurelta osin pahaa-aavistamatonta yleisöä. Ilmansaastepolitiikat, kuten Lontoon erittäin vähäpäästöinen vyöhyke (Ulez), ovat ilmastosodan “valtakirjataisteluita”. Hän huomauttaa, että ilmansaastepolitiikassa mukana olevat järjestöt “ovat täysin ilmastonmuutosintressien rahoittamia”. Näennäisesti paikalliselta vaikuttavia kansalaisyhteiskunnan järjestöjä, kuten C40 Cities, Global Covenant of Mayors ja UK100, jotka ovat lobanneet autojen ja ilmansaasteiden vastaista politiikkaa, rahoitetaan säätiöistä, jotka jakavat rahaa Michael Bloombergin ja Extinction Rebellion -rahoittajan Sir Christopher Hohnin kaltaisten varakkaiden yksityishenkilöiden rahoja. Clean Air Fund, joka tukee erilaisia kampanjoivia järjestöjä ja ajatushautomoita, perustettiin Hohnin välineestä, Children’s Investment Fund Foundationista, 21,4 miljoonan dollarin avustuksella. “Ei ole olemassa merkittäviä ruohonjuuritason ilmansaastekampanjoita”, Pile raportoi.

Kampanjoidensa tueksi Pile väittää, että säätiöt muokkaavat akateemisen tutkimuksen painopisteitä. Yliopistot korostavat riippumattomuuttaan, mutta niiden saamat summat ovat valtavia. Imperial College, joka on ollut Covidia ja ilmansaastepolitiikkaa koskevien kiistojen keskipisteessä, sai Gates-säätiöltä 320 miljoonaa dollaria. Vaikka College väittää, ettei se ota vastaan rahoitusta fossiilisten polttoaineiden intressitahoilta, koska se näyttäisi heikentävän sen tutkimusta, Pile huomauttaa, että miljardööri ja vihreä sijoittaja Jeremy Grantham on saanut 60 miljoonaa dollaria rahoittaakseen Grantham Institutes -instituutteja Imperialissa ja LSE:ssä, jotka molemmat ovat erittäin vahvasti mukana Yhdistyneen kuningaskunnan ilmastopolitiikassa.

Voidaan väittää, että kaikki Imperialille Covid-, puhdasta ilmaa tai ilmastotutkimusta varten myönnetyt rahat eivät ole olleet täysin hyvin käytettyjä. Harva epäilee enää, että yhteiskunta olisi ollut parempi ilman professori Neil Fergusonin mielikuvituksellista malliennustetta, jonka mukaan Covid-epidemian alkaessa Yhdistyneessä kuningaskunnassa olisi kuollut 500 000 ihmistä. Imperialin mallinnus on Lontoon pormestarin Sadiq Khanin Ulez-ohjelman edistämisen ytimessä, sillä hän siteerasi yliopistolta tilattua tutkimusta, jonka mukaan 4 000 ennenaikaista kuolemantapausta voitaisiin säästää. Kävi ilmi, että kuolemantapaukset olivat “tilastollinen konstruktio”, joka perustui väestön kuviteltuihin menetettyihin elinpäiviin. Pile toteaa ULEZ:n käyttöönotosta, että “parasta, mitä tästä kiireellisestä poliittisesta päätöksenteosta voidaan sanoa, on se, että se meni tieteen edelle, joka oli vain vähän yhteydessä tosiasioihin”.

Ilmastorintamalla Imperial on etualalla, kun yksittäisiä sääilmiöitä liitetään pseudotieteellisesti ilmaston pitkän aikavälin muutoksiin. Grantham-säätiön rahoilla rahoitetaan World Weather Attribution -järjestöä, joka on erikoistunut tähän (arvaus)työhön. Valitettavasti kaikki tulokset ovat tieteen perusperiaatteen vastaisia, sillä niitä ei voida väärentää. Tunnettu tiedekirjailija Roger Pielke Jnr. suhtautuu erityisen jyrkästi attribuutiotyöhön: “En voi kuvitella mitään muuta tutkimusalaa, jossa tutkijat ovat rohkaisseet löysäämään tiukkuutta ja standardeja, jotta voidaan tuottaa väitteitä, jotka sopivat paremmin otsikoihin, poliittiseen puolustukseen ja jopa oikeusjuttuihin”, hän sanoi.

Pile-tutkimuksen aikana samat henkilöt ilmaantuvat säännöllisesti. Mitä uutisia Mark Carneysta, kanadalaisesta vihreästä aktivistista, joka laskuvarjolla siirrettiin Englannin keskuspankkiin vuonna 2013 valvomaan brittiläisiä rahoituslaitoksia? Käytettyään suuren osan ajastaan pääjohtajana painamalla rahaa tukeakseen jo ennestään rikkaiden omaisuutta hän on hiljattain siirtynyt Vihreään Blobiin. Pile kuvailee Carneyn ja Michael Bloombergin välistä suhdetta “ilmeisen läheiseksi”. Se näyttää alkaneen vuonna 2015, kun Bloomberg nimitettiin puheenjohtajaksi Task Force on Climate-Related Financial Disclosure -ryhmään, joka suosittelee ilmastoon liittyvien varojen, kuten poliittisista syistä “vastuullisiksi” katsottuihin elintärkeisiin energiayhtiöihin tehtyjen sijoitusten, julkistamista. Pile kirjoittaa, että pohjimmiltaan tämä on ilmastopolitiikan tekemistä takaoven kautta. Siinä käytetään rahoitusjärjestelmää lisäämään Net Zero -vaatimusten noudattamatta jättämisestä aiheutuvia kustannuksia ilman, että näitä politiikkoja tarvitsee kirjata lakiin.

Pile jatkaa, että “vihreä lobbaus on vaikuttanut merkittävästi energiakriisiin, hintojen nousuun ja inflaatioon, joita on nähty Covid-lukituksen päättymisen jälkeen, vaikka lukitukset itsessään ja rahan painaminen ovatkin merkittävästi lisänneet ongelmaa”, koska se on lisännyt pääomakustannuksia ja pakottanut investointivarojen vääränlaiseen kohdentamiseen. Sillä välin Carney on kerännyt erilaisia työpaikkoja sen jälkeen, kun hän lähti Englannin keskuspankista, muun muassa YK:n ilmastotoimien ja -rahoituksen erityislähettiläänä, COP26-konferenssin ilmastorahoitusneuvonantajana ja Bloombergin kanssa Glasgow’n nettonollapäästöjen rahoitusallianssin toisena puheenjohtajana. Viimeksi mainitun instituution sanotaan hallinnoivan 130 biljoonaa dollaria muiden ihmisten rahaa, ja se on sitoutunut vauhdittamaan siirtymistä Net Zero -maailmantalouteen.

Tämän vuoden elokuussa Carney nimitettiin Bloombergin hallituksen puheenjohtajaksi.