Mitä WHO:ssa todella tapahtui?

Pandemiasopimusta EI voitettu. Neuvotteluja jatketaan 17.-18. heinäkuuta 2024. Kansainvälisen terveyssäännöstön muutokset hyväksyttiin. Big Pharma voitti. Meillä kansalla on töitä tehtävänä!

Hallitustenvälisen neuvotteluelimen kymmenes kokous pidetään hybridimuodossa 16.-17. heinäkuuta 2024. Ne toivovat pääsevänsä yhteisymmärrykseen pandemiasopimuksesta ennen vuoden 2024 loppua.

Kansainvälisen terveyssäännöstön muutokset ON hyväksytty.
Uusi WIPO-sopimus allekirjoitettiin.

Kun monet ihmiset ympäri maailmaa olivat hämmentyneitä ja hämmentyneitä siitä, että WHO ei ilmeisesti päässyt sopimukseen ennen 77. maailman terveyskokousta, tiesitkö, että perjantaina 24. toukokuuta 2024 pidettiin sopimuksen allekirjoitusseremonia Genevessä Maailman henkisen omaisuuden järjestössä (WIPO)?

WIPOn uudessa sopimuksessa edellytetään, että patenttihakemuksissa on ilmoitettava käytettyjen geenivarojen alkuperämaa. WIPO:n sopimus näytti ratkaisevan WHO:n neuvotteluissa vallinneen tukoksen, joka johti viime hetken sopimukseen kansainvälisen terveyssäännöstön muutosten hyväksymisestä.

Lauantaina 1. kesäkuuta 2024 pidetyssä 77. WHO:n yleiskokouksessa hyväksyttiin muutoksia kansainvälisiin terveyssääntöihin ja sovittiin myös, että uutta pandemiasopimusta koskevia neuvotteluja jatketaan vähintään vuodella, mutta samalla jätettiin avoimeksi mahdollisuus järjestää WHO:n yleiskokouksen erityisistunto, jos ehdotetusta pandemiasopimuksesta päästään yksimielisyyteen ennen vuoden 2024 loppua.

Kansainvälisen terveyssäännöstön (IHR) muutokset
WHO:n neuvottelujen aikana ei koskaan puhuttu tai kirjoitettu sanaakaan, jossa olisi kyseenalaistettu lukitusten epäonnistuminen ja niiden aiheuttamat vahingot, sosiaalinen etääntyminen, matkustusrajoitukset, maskimandaatit, RT-PCR:n vilpillinen käyttö diagnostisena testinä, Midatsolaamin ja Remdesivirin kaltaisten lääkkeiden aiheuttamat haittatapahtumat tai niin kutsuttujen COVID-19-“rokotteiden” aiheuttamat ilmeiset epäonnistumiset ja vahingot.

Jotta hyväksyttyjä tarkistuksia voitaisiin todella ymmärtää, on erittäin tärkeää ymmärtää termit “globaalit julkishyödykkeet” ja “rokotteiden apartheid”.

“Globaalit julkishyödykkeet” ovat tuotteita, joita on saatavilla käytännössä rajattomasti.

“Rokotteiden apartheid” kuvaa neuvottelujen ensisijaista tarkoitusta, joka oli varmistaa pandemiaan liittyvien tuotteiden tasapuolinen saatavuus pieni- ja keskituloisille maille, joilla ei ole valmistuskapasiteettia maskien, diagnostiikan, lääkkeiden ja rokotteiden rajoittamattomaan saatavuuteen. Lopullisissa neuvotteluissa solu- ja geenipohjaiset hoidot ja muu terveysteknologia lisättiin “terveyteen liittyvien tuotteiden” luetteloon.

Keskeinen opetus, jonka neuvottelujen osallistujat saivat, oli se, että “Big Pharma” EI ollut tarpeeksi suuri. Heidän tavoitteenaan on saada lääkkeitä saataville rajattomasti kaikkialla maailmassa.

Sovittu ratkaisu oli luoda “koordinoiva rahoitusmekanismi”, jonka avulla helpotettaisiin massiivista varallisuuden siirtoa valmistus- ja jakelukapasiteetin rakentamiseksi maantieteellisesti hajautetusti. 13, 44, 44 a ja 54 a artiklassa luotiin perusta järjestelmälle, jolla siirrettäisiin rajattomasti taloudellisia resursseja määrittelemättä kuitenkaan yksityiskohtia siitä, mistä rahat tulisivat, kenelle ne annettaisiin tai mitkä olisivat ensisijaiset tavoitteet. Tarkistuksissa ei myöskään lainkaan aseteta minkäänlaisia vaatimuksia tämän massiivisen varallisuudensiirron tarkastamiseksi, mikä mahdollistaa massiiviset eturistiriidat ja korruption.

Lyhyesti sanottuna voimme odottaa, että lääkesairaaloiden hätätilateollisuuskompleksin infrastruktuuria rakennetaan massiivisesti, mukaan lukien mRNA:n valmistus, biologiset laboratoriot geneettistä sekvensointia varten ja massiiviset ponnistelut “ennaltaehkäisevän valvonnan” (liite 1) laajentamiseksi, jotta voidaan paikantaa pandemiapotentiaalia omaavia patogeenejä ja saada niistä hyötyä.

Lisäksi 24 artiklaan, 27 artiklaan ja liitteeseen 4 tehdyillä muutoksilla toteutettiin muutoksia, joiden ansiosta valtiot voisivat ottaa “kuljetusoperaattorit” (matkailuyritykset) mukaan helpottamaan kansanterveyspolitiikkansa täytäntöönpanoa “aluksella sekä alukseen nousun ja sieltä poistumisen aikana”. Tämä laajentaa 31 artiklan nojalla jo olemassa olevia valtuuksia, joiden nojalla jokainen valtio voi “pakottaa matkustajan… lääketieteelliseen tutkimukseen… rokotuksiin tai muihin ennaltaehkäiseviin toimenpiteisiin… eristämiseen, karanteeniin tai kansanterveydelliseen tarkkailuun”.

Jokaisen jäsenmaan valtionpäämies voi vedota kansainvälisen terveyssäännöstön 61 artiklaan ja HÄVITTÄÄ kansainvälisen terveyssäännöstön vuoden 2024 muutokset ilmoittamalla siitä virallisesti WHO:lle ennen huhtikuuta 2024 toimitettavalla hylkäävällä kirjeellä. Esimerkkinä voidaan mainita, että Iran, Alankomaat, Slovakia ja Uusi-Seelanti hylkäsivät IHR:n vuoden 2022 muutokset.

Tarvitaan yhteisiä ponnisteluja kaikkialla maailmassa, jotta tällainen hylkääminen toteutuisi.

Toisin kuin monissa vaihtoehtoisissa tiedotusvälineissä liikkuneissa liian optimistisissa raporteissa on kerrottu, “pandemiasopimusta” EI lyöty lukkoon. Maailman terveyskokouksen 77. kokous “päätti… jatkaa hallitustenvälisen neuvotteluelimen toimeksiantoa… saattaa työnsä päätökseen mahdollisimman pian ja toimittaa sen tulokset seitsemänkymmentäkahdeksannen maailman terveyskokouksen käsiteltäväksi vuonna 2025 tai aikaisemmin, jos mahdollista, maailman terveyskokouksen erityisistunnossa vuonna 2024”.

“Pandemiasopimuksella” pyritään kannustamaan ja palkitsemaan sellaisten patogeenien etsimistä, joilla on pandemiapotentiaalia, perustamalla WHO:n koordinoitu laboratorioverkosto, jonka tehtävänä on toimittaa geneettistä tietoa patogeenien saatavuutta ja hyötyjen jakamista koskevaan järjestelmään (Pathogen Access and Benefit Sharing System, PABS), mikä johtaa erittäin kannattavien tuotteiden kehittämiseen, jotka toimitetaan WHO:n maailmanlaajuisen jakelu- ja logistiikkaverkoston kautta.

Huolestuttavaa on se, että “pandemiasopimus” on rakennettu puitesopimukseksi, aivan kuten ilmastonmuutosta koskeva puitesopimus. Tällaisen puitesopimuksen hyväksymisellä perustettaisiin jatkuva sopimuspuolten konferenssi, joka kokoontuisi vuosittain hyväksymään pöytäkirjoja tavalla, joka tapahtuisi suurelta osin ilman julkista osallistumista ja julkisen valvonnan ulkopuolella.

Lähde