Politicians - the enemies of the people

Onko koskaan ollut aikaa, jolloin länsimaisten poliitikkojen ideologia ja toiminta ovat olleet niin kaukana äänestäjien toiveista? Sanoisin, että ei. Oikeudenmukaisen arvion mukaan hallitseva luokkamme ylitti demokraattisen Rubiconin jo kauan sitten ja on nyt todellinen kansan vihollinen, kirjoittaa Paul Weston.

Keskivertoäänestäjä haluaa yksinkertaisesti, että vaaleilla valittu hallitus ajaa hänen etujaan, ja (joskus) ripaus hyveellistä altruismia. Joka neljäs tai viides vuosi äänestämme yksittäisiä poliitikkoja niiden manifestien perusteella, joissa meille luvataan jotakin tämänsuuntaista. Joka kerta joudumme pettymään.

Ennen vaaleja poliitikot lupaavat vähemmän maahanmuuttoa, vähemmän rikollisuutta, vähemmän veroja, vähemmän laskuja jne. ja parempia terveydenhuolto-, koulutus- ja liikennepalveluja sekä kaikkia muita asioita, joita voimme kohtuudella odottaa saavamme äänemme vastineeksi.

Mutta heti kun nämä käärmeöljyn myyjät pääsevät valtaan, he unohtavat kaikki lupauksensa ja sen sijaan julistavat sodan omia kansalaisiaan vastaan. Laillinen ja laiton maahanmuutto lisääntyy, samoin rikollisuus. Laskut nousevat pilviin, vaikka palkkamme laimenevat inflaation ansiosta, joka johtuu yksinomaan valtion kestämättömästä lainanotosta.

Poliisimme, anteeksi, “palvelumme”, tehtävänä on pikemminkin puheiden valvominen kuin rikollisten kiinniottaminen. Hallitus päättää, millaista puhetta poliisin on valvottava. Valkoiset, kristityt heteroseksuaaliset miehet huomaavat nyt, että he voivat sanoa hyvin vähän sellaista, joka ei johda poliisin vierailuun viideltä aamulla, kun taas mustat, ruskeat, muslimit ja LGBTXYZ-tyypit voivat nukkua rauhassa suojatuissa sängyissään siitä huolimatta, että he sanovat ja tekevät asioita, joista meidät ja minut vangittaisiin.

Palaa niihin sumuisiin päiviin ennen maaliskuuta 2020. Se olisi vuosi 2020 eKr – ennen Covidia. Konservatiivipuolue oli juuri voittanut parlamenttivaalit murskavoitolla. He lupasivat meille, että utopia oli aivan nurkan takana. Mutta emme saaneet utopiaa, vai saimmeko? Sen sijaan saimme tyrannian, aivan kuten kaikki muutkin maailman maat.

Uusi normaalitilanne on puolidiktatuuri, ja meidän on vain totuttava siihen kysymättä liikaa röyhkeitä kysymyksiä demokratiasta, oikeusvaltion periaatteesta, ruumiillisesta itsemääräämisoikeudesta tai edes alkuperäiskansojen perusoikeudesta säilyttää muinainen kotiseutunsa, kulttuurinsa ja perintönsä.

Uusi normaalimme ei ole jotain sellaista, mitä meille luvattiin konservatiivien vuoden 2019 manifestissa. Emme äänestäneet globalistien johtaman Covid-tyrannian puolesta. Emme äänestäneet Black Lives Mattersin nousua tai instituutioidemme, kulttuurimme ja perintömme tuhoamista ja “dekolonisaatiota”. Emme äänestäneet sellaisten lasten ruumiiden silpomisesta, jotka haluavat maanantaina tulla koneistajiksi, tiistaina sairaanhoitajiksi ja keskiviikkona uusien, ei-toimivien sukupuolielinten haltijaksi.

Emme äänestäneet sen puolesta, että trans-prikaati ottaa haltuunsa toimielimemme ja antaa vaudeville-huoriksi pukeutuneille miehille pääsyn lasten tiloihin. Emme äänestäneet sen puolesta, että RNLI saattoi taisteluikäisiä muslimimiehiä veneistä luksusmajoitukseen, kun kodittomat entiset sotilaat elävät pimeillä ja kylmillä kaduilla.

Emme äänestäneet hallituksen rahoittamien väärän tiedon ja disinformaatioyksiköiden eli totuusministeriön perustamisen puolesta. Emme äänestäneet nettisensuurilakien puolesta, jotka ovat olemassa vain hiljentääkseen ne, jotka vastustavat petturiluokan ilkeää sivilisaatiomme tuhoamista.

Emme äänestäneet 15 minuutin kaupunkien, kohtuuttomien energialaskujen, Net Zeron, hiilihyvitysten ja ilmastonmuutoksen taustalla olevan miljardibisneksen puolesta. Emme äänestäneet maatalouden tuhoamisen puolesta – tai ainakaan niiden tilojen puolesta, joita William Gates II ei omista. Emme äänestäneet mRNA:n lisäämisestä elintarvikehuoltoon emmekä voimakkaasti mainostetusta houkutuksesta syödä hyönteisiä sen sijaan, että naamioituneet virkamiehet tarjoilisivat rutiininomaisesti paisuneille WEF:n tyranneille Davosissa paahteisia pihvejä.

Emme äänestäneet sen puolesta, että yliopistomme, tiedotusvälineemme ja virkamieskuntamme siirtyvät sellaisten sekopäisten marxistien haltuun, jotka eivät kunnioita perinteistä Englantia tai englantilaisia. Emme äänestäneet poliisin uusfasistisen politisoinnin ja para-militarisoinnin puolesta. Emme äänestäneet kaupunkiemme islamisoimisesta emmekä sisä- ja ulkoasiainministeriön islamisoimisesta.

Emme äänestäneet väärennetyn valtakirjasodan puolesta Venäjää vastaan. Emme äänestäneet siitä, että annamme miljardeja puntia yhdelle maailman korruptoituneimmista valtioista, jota hallitsee joukko uusnatseja ja rikollisia huijareita. Emme äänestäneet sen puolesta, että oma hallituksemme puhuu mahdollisesta kolmannesta maailmansodasta ja siitä johtuvasta asevelvollisuudesta.

Kaikki tämä herättää kysymyksen: miksi saamme tämän kylmäävän tyrannian, kun itse asiassa äänestimme ihmisiä, jotka lupasivat meille vapautta, demokratiaa, vaurautta ja rauhaa?

Vastaus on yksinkertainen. Poliitikkomme eivät enää edusta meitä. Emme yhtään. Kuin kuuluisat groupiet, he ovat päätyneet sänkyyn globaalien vallanpitäjien kanssa, ja nyt he tekevät mitä tahansa, mitä heille sanotaan. YK:n Agenda 2030; kestävän kehityksen tavoitteet; monimuotoisuus, tasa-arvo ja osallisuus. Nämä ovat poliitikkojemme uuden evankeliumin mantroja.

Petturiluokkamme istuu syvästi pahaenteisen Klaus Schwabin ja hänen psykopaattisen Davosin miljardöörikerhonsa, jota johtavat Bill Gates ja George Soros, jalkojen juuressa, ja he napsivat kultaisia murusia globalistisesta piirakastaan kiitollisina korruptoituneiden lemmikkipoliitikkojensa leukoihin.

Kun katson, missä olemme nyt, näen vain täydellisen tyrannian vuoteen 2030 mennessä. Globalistihirviöillä on paha halu saada aikaan tällainen tulevaisuus. Heillä on myös keinot siihen nukkepoliitikkojen, tulevien “pandemioiden” ja hallituksen valvomien keskuspankkien digitaalisten valuuttojen avulla. Haluatteko maksaa laskunne tulevaisuudessa? Sitten sinun on ensin hyväksyttävä tarjottu käsi ja lakattava arvostelemasta hallitusta.

Länsimaiset poliitikot ovat julistaneet kaikki länsimaiset kansalaiset vihollisikseen. Näin tehdessään heistä ei ole tullut vain meidän vihollisemme, vaan todellinen, uhkaava ja vaarallinen vihollinen itse länsimaiselle sivilisaatiolle. Jos olisimme hävinneet Hitlerille tai Stalinille 1900-luvulla, länsi olisi vielä nykyäänkin tunnistettavissa. Jos häviämme sodan, jonka länsimaiset petturiluokan poliitikot ovat meille julistaneet, länsimaista sivilisaatiota ei ole enää olemassa vuoteen 2050 mennessä.