Muutama Sana Minusta
Aloitetaas kuitenkin yhdestä, ihan turhan usein eteen nousseesta – ikää minulla on jo kuudetta vuosikymmentä, joten monenlaista on tullut tähän ikään nähtyä – ja sitten eikun muuhun…..
Tuossa on noussut esiin, lähinnä twätterissä, että olisin heidän mukaansa joku nenäkäs kollipoika jolla ei ole ns oikeasta elämästä mitään hajua. No jaa.. eipä nuokaan voisi enää pahemmin pieleen osua. Olen moneen aktiivi-twätteristiin verrattuna wanha mies, nähnyt niin Kekkosen ajan suomettumisen kuin Koiviston konklaavin rötöstelyt. Olen seurannut Berliinin muurin murtumista suorassa lähetyksessä ja nähnyt lentokoneiden osumisen kaksoistorneihin, suorana. Olen kironnut hartaasti Lipposen ja Niinistön Suomen kepulikonstein EU:hin viemistä ja euroon liittämistä, Sota-Sannan ja Suali-Saulin huijaamasta Suomen NATO-liittymishakemuksesta puhumattakaan…. moniko “kollipoika” voisi sanoa nähneensä elämää yhtä laajalla kirjolla, aidan kummaltakin puolelta?
Seuraava, mihin saa jatkuvasti olla vastaamassa on julkaisujen aika ajoin hieman erikoinen kieliasu. Se ei TODELLAKAAN johdu siitä että olisin venäläinen joka yrittää kirjoittaa suomea, vaan tämän aiheuttaa käyttämäni DeepL -kääntäjä. Usein korjailen käännöksiä luontevammalle kieliasulle, mutta monesti korjaukset jäävät syystä tai neljännestä tekemättä – kuitenkin, ainakin omasta mielestäni, sisältö on tärkeämpää kuin se ovatko kaikki pilkut ja pisteet oikeissa paikoissa.
No joo, jatkuvia kysymyksiä kun tuntuu riittävän siitä, miksi pysyttelen mieluumin varjoissa kun esim twätterissä olisin omalla nimelläni ja kasvoillani.
Syy on itse asiassa varsin suoraviivainen, ja johtaa muutaman vuoden taakse – silloin olin twätterissä omalla nimelläni ja kasvoillani ja ilmeisesti silloinenkin kärkäs kommentointi sai aikaan sen että jollain vasurilla naksahti pahemman kerran päässä… tämä johti uhkailuun silloista perhettäni kohti, ja koska en salannut silloista asuinpaikkaani mitenkään niin tietysti tämä onneksi yksittäinen hörhö ilmestyi öyhöttämään ja uhkailemaan ovemme taakse. Onneksi silloinen asuinpaikkamme oli suht lyhyen matkan päässä poliisiasemasta, ja maija tuli nopeasti rauhoittelemaan ja hätistelemään sekopään muualle.
Silloin päätin, että jos joskus twätteriin palaan kommentoimaan milloin mitäkin niin en todellakaan enää omilla tiedoillani – yhteyttä on mahdollista ottaa, tiedot löytyvät tuolta alareunasta, ja asiallisiin kommentteihin voi odottaa myös asiallisia vastauksia.
Pysytään terveinä ja pidetään omistamme huolta!
Ugala Bunga