Voiko Eric Zemmourista tulla Ranskan seuraava presidentti?

Uutisvirta
 

Edessämme on taatusti jännittävät ja mielenkiintoiset Ranskan presidentinvaalit ensi vuonna 2022, mikäli mukana kisassa on rakettimaista nousua tekevä, todellinen sananvapaustaistelija, ranskalainen esseisti, journalisti, poliittinen kommentaattori ja tv-asiantuntija Éric Zemmour.

Zemmour ei ole vielä virallinen ehdokas presidentinvaaleissa, mutta hän on kertonut, että hän ”tuottaisi pettymyksen monille ihmisille, jos ei asetu ehdokkaaksi”.

Ranskan presidentinvaalin 2022 ensimmäinen kierros järjestettäneen 8.–23. huhtikuuta 2022 välisenä aikana ja mahdollinen toinen kierros kaksi viikkoa sen jälkeen.

Presidentinvaalit järjestetään noin 200 päivän kuluttua, mutta viikkoakaan ei mene ilman gallupia, joka ei nostaisi Éric Zemmouria yhä korkeammalle vuoden 2022 äänestysennusteissa, kirjoittaa 25.10.2021 ranskalainen kirjailija ja kaksi vuosikymmentä toimittajana ranskalaisessa Le Monde -sanomalehdessä työskennellyt toimittaja Yves Mamou Gatestone -instituutin artikkelissaan ”Ranska: Éric Zemmour mahdollisesti seuraava presidentti? – Journalisti, joka sekoittaa Ranskan politiikan kortit uudelleen”.

Challenges-lehden 6. lokakuuta 2021 julkaiseman Harris Interactiven kyselyn mukaan Zemmour saa 17 % kannatuksen, ennen Kansallinen liittouma -puolueen ehdokasta Marine Le Peniä (15 %). Zemmour on vielä jäljessä nykyistä, virassa olevaa presidentti Emmanuel Macronia, jonka arvioidaan olevan 24 prosentissa, mutta kuinka kauan?

Ranskalainen toimittaja Yves Mamou huomauttaa, että ulkomailta katsottuna Zemmourin ennustettu 17 prosentin äänimäärä saattaa vaikuttaa alhaiselta.

”Ranskassa presidentinvaalit ovat kuitenkin kaksikierroksiset. 

Tässä lainatut gallupit koskevat vain ensimmäistä kierrosta, jossa kilpailemassa voi olla 25 ehdokasta. Näin ollen ensimmäisen kierroksen äänestysaikeet ovat ilman muuta hajallaan. Jos vaalit pidettäisiin ensi viikolla, ainoat kaksi ehdokasta toisella kierroksella olisivat Macron ja Zemmour”, Yves Mamou toteaa.

”Emme ole koskaan ennen nähneet tällaista rakettimaista nousua näin lyhyessä ajassa”, ihmettelee kyselytutkimuksia toteuttavan yrityksen Harris Interactiven apulaisjohtaja Jean-Daniel Lévy avoimesti. ”On havaittavissa Marine Le Penin äänestäjien ydinkysymysten romahtaminen.”

Kuka on Éric Zemmour? 

Financial Times kutsuu häntä ”äärioikeistolaiseksi”. New York Timesille hän on   ”oikeistolainen asiantuntija”, Die Zeitille ”mies, joka jakaa Ranskan”.

Ranskalainen toimittaja Yves Mamou luonnehtii Éric Zemmouria mieheksi, joka ”rikkoi lasikaton” lisätäkseen mediakeskusteluihin aiheita, kuten ”maahanmuutto” ja ”jihad” — joista kukaan ei ollut koskaan uskaltanut puhua julkisesti. 

Oikea Media on esitellyt Éric Zemmourin muun muassa 15.10.2019 julkaistussa artikkelissaan ”Ranska on varoittava esimerkki siitä, kuinka islam tappaa myös sananvapauden”.

Yves Mamoun mukaan Éric Zemmour ilmentää pelkoa siitä, miten perinteinen Ranska – kirkon tornit ja ”patonki” – hävitetään jihadin ja poliittisen korrektiuden iskuissa.

Zemmourin tuoreesta, 16. syyskuuta 2021 julkaisemasta kansallista identiteettiä käsittelevästä kirjasta ”Ranska ei ole vielä sanonut viimeistä sanaansa” (La France n’a pas dit son dernier mot, France Has Not Said Her Last Word) ”tulee välittömästi myyntimenestys”, arvioi 27 kirjaa Ranskasta ja Euroopasta kirjoittanut Pariisin yliopiston professori Guy Millière.

Ensimmäisellä viikolla sitä myytiin hurjat 100 000 kappaletta. 

Kahta hänen aikaisempaa kirjaansa, vuonna 2014 julkaistua ”Ranskan itsemurha” (The French Suicide, Le Suicide français ) ja vuonna 2016 julkaistua ”Viiden vuoden kausi turhaan: Sivilisaatioiden aikakirjat” (A Five-Year Term for Nothing: Chronicles of the Civilizations, Un quinquennat pour rien: ) myytiin yli 500 000 kappaletta, mikä on suuri määrä tietokirjallisuudesta Ranskassa. 

”Hän on poikkeus. Jo vuosia media on syrjäyttänyt kaikki kirjailijat, jotka kirjoittavat maahanmuutosta ja islamista ei-poliittisesti korrektisti. Ei Zemmouria. 

Joka kerta kun radio- ja televisioasemat irtisanoivat hänet, joku toinen palkkasi hänet. Viimeisenä poliittisesti epäkorrektina talk show-juontajana hänen yleisönsä koostui  poliittiseen korrektiuteen väsyneistä ihmisistä.

Hänet on vedetty oikeuteen lukemattomia kertoja ja määrätty maksamaan korkeita sakkoja, oletettavasti luullen, että hänet voisi näin pakottaa olemaan hiljaa. Hän on maksanut sakot, mutta ei ollakseen hiljaa”, kehuu Pariisin yliopiston professori Guy Millière vuolaasti tätä sananvapauden puolesta taistelevaa Éric Zemmouria 31.10.2021 Gatestone -instituutin artikkelissaan ”Ranska: Voiko tästä journalistista tulla presidentti ja pelastaa Ranska?”.

Hänen aikaisemmissa kirjoissaan, jotka olivat äärimmäisen pessimistisiä Ranskan tulevaisuuden suhteen, päädytään siihen, että maa tekee kuolemaa ja ahdistavan nopeasti. Kuolinsyynä olisi hallitsemattomasta maahanmuutosta ja sitä seuranneesta maan islamisoitumisesta johtuva väestönmuutos. 

Zemmour on kirjoittanut, että islam, joka on ollut 13 vuosisataa sodassa länsimaisen sivilisaation kanssa, on ristiriidassa sen kanssa. Hän on niin ikään korostanut, että Ranskassa asuva muslimiväestö ei sopeudu, vaan luo Ranskaan äärimmäisiä erillisalueita, joista ei-muslimit karkotetaan; ja nyt Ranska huomaa olevansa islamin siirtomaa. Hän on myös todennut, että Ranskan poliittiset johtajat harjoittavat tahallista sokeutta, kieltäytymällä näkemästä, mitä tapahtuu, ja ajautuu alistumaan. Éric Zemmourin mukaan tilanne on peruuttamaton.

Éric Zemmourin uusi kirja erottautuu Guy Millièren mukaan hänen aiemmasta pessimismistä ja ”osoittaa halukkuutta taistella”. Zemmourin kustantaja ei tahtonut julkaista kirjaa, joten Zemmour julkaisi sen itse. Kirjan julkaisuun liittyi julistekampanja ryhmältä ”Éric Zemmourin ystävät”, joka luotiin muutama viikko sitten. Julisteissa näkyy hänen kasvonsa ja sanat ”Zemmour President”. 

Zemmour ei siis ole edes virallisesti Ranskan presidenttiehdokas – vielä. Siitä huolimatta hän toimii kuin olisi kampanjakiertueella. Hän on pitänyt yleisökokouksia suurissa kaupungeissa ja houkutellut tuhansia kannattajia.

Kun Zemmour järjesti uusimman kirjansa mainostilaisuuden, tuhannet ihmiset ryntäsivät kättelemään häntä.

Ranskalainen toimittaja Yves Mamou näkee monia syitä, jotka selittävät Zemmourin poikkeuksellisen suosion. 

”Ensinnäkin Ranskan väestö on nykyään jakautunut erilaisiin ’yleisöihin’ tai kiinnostuskeskuksiin. Ranskassa poliittisella kentällä kaikkien näiden ’yleisöjen’ pääpiirre on      ’tuskan’ ja ’vihan’ tunne eliittiä kohtaan, joka edisti massamaahanmuuttoa kuulematta kantaväestöä. 

Pariisin poliittisten tutkimusten instituutin tutkimuskeskus Cevipofin vuosittain julkaisema kysely, Confidence Barometer, on hyvä indikaattori siitä ’uupumuksesta, nyreydestä, epäluottamuksesta’, jota suurin osa Ranskan väestöstä ilmeisesti tuntee poliittisia päättäjiä kohtaan”, Yves Mamou selventää.

Mamou nostaa esiin artikkelissaan myös 80-luvun puolivälistä tähän päivään jyllänneen median ja vasemmiston yhdessä keksimän ”raskaan sarjan häpeäkoneen”, jolla leimataan ”rasistiksi” ja ”natsiksi” kaikki, jotka uskaltavat korottaa äänensä maahanmuuttokysymyksissä.

Tämä ”häpeän politiikka” on ollut niin voimakasta, että äskettäin jopa Marine Le Pen yritti välttää ”natsileiman” sanomalla myönteisiä asioita muslimimaahanmuutosta eikä sulkenut pois maahanmuuton hyödyntämistä väitetyn työvoimapulan paikkaamiseen.

Zemmourin suhteen rasisminvastainen media on nyt kuitenkin kädetön. Mitä enemmän media yrittää leimata Zemmouria ”natsiksi”, sitä suuremmaksi hänen suosionsa äänestäjien keskuudessa on kasvanut.

Lisäksi Les Républicains -puolueen johtajat, jotka eivät ole uskaltaneet lausua sanaa ”maahanmuutto”, ehdottavat nyt ”leväperäisen” ja ”hallitsemattoman maahanmuuton”     lopettamista. Jopa Macron on yksityisesti myöntänyt, että Zemmour ”oli oikeassa” maahanmuuton suhteen.

Yves Mamou kuvailee Zemmourin edustavan menneiden vuosien Ranskaa: Napoleonin Ranskaa, Notre Dame de Parisia ja kenraali Charles de Gaullea — Ranskaa, joka ei halua tulla islamilaiseksi tasavallaksi. 

”Ranskan vaarana on muuttua toiseksi Libanoniksi”, Zemmour sanoo usein tarkoittaen maata, joka on pirstoutunut toisiaan vihaavien ja pelkäävien kiihkoilevien uskonlahkoyhteisöjen välillä.

Zemmour ei ole ammattipoliitikko. Hän aloitti poliittisena toimittajana Le Figaro -päivälehdessä 1990-luvulla, mutta koska hän oli loistava, ja hän osasi laajasti ja erinomaisesti arvostella ranskalaisia poliitikkoja ymmärtäen perinpohjaisesti poliittista ja historiallista kulttuuria, häntä alettiin kutsua radioon ja televisioon. Le Figarossa hänellä oli oma kolumni, ja vuonna 2006 hänestä tuli aito televisiotähti. Hänen osallistumisensa viiden vuoden ajan ”On n’est pas couché” (”Emme nuku”) -lauantai-illan keskusteluohjelmaan teki hänet tunnetuksi koko Ranskassa. Vuonna 2015 ohjelman isäntä Laurent Ruquier katui yhteistyötään Zemmourin kanssa. ”Emme uskoneet hirviön tulevan näkyviin”, Ruquier sadatteli.

Miksi Zemmour on ”hirviö”? kysyy Yves Mamou.

Siksi kun Éric Zemmour väittää, että ”maahanmuuttajataustaiset ranskalaiset ovat hallitsevampia kuin muut, koska suurin osa ihmiskauppiaista on mustia ja arabeja… Se on fakta.” 

Zemmour tuomittiin oikeudessa juuri tämän sanomisesta – ei siksi, että se olisi valhe, vaan koska tällaista väitettä on mahdotonta todistaa, Yves Mamou muotoilee ja lisää, että Ranskan lainsäädäntö on kieltäytynyt käyttämästä etnisiä tilastoja sellaisina kuin ne ovat olemassa Iso-Britanniassa tai Yhdysvalloissa.

Zemmour tuntuu tyrmistyttävän, sillä hänen mukaansa Ranska lakkasi olemasta Ranska sinä päivänä, jolloin se salli ulkomaalaista alkuperää olevien vanhempien antaa lapsilleen afrikkalaisia ​​tai islamilaisia etunimiä, Mamou jatkaa.

Mohammed on yleisin nimi Pariisin esikaupunkialueilla. Zemmour sanoo haluavansa palauttaa 1800-luvun lain, joka velvoitti kaikki Ranskan kansalaiset ”antamaan ranskalaiset etunimet” lapsilleen. 

Zemmour vaatii myös, että Ranska lakkaa olemasta Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen ja Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen tuomareiden määräysvallassa. He ovat niitä, jotka estävät ulkomaisten rikollisten karkottamisen, Zemmour sanoo.

Hän on myös tinkimätön yhteiskunnallisissa kysymyksissä ja vastustaa: hedelmöityshoitoja    ​​(”Haluan, että lapsilla on isä ja äiti”), koulujen transsukupuolista propagandaa (gender-ideologiaa), samaa sukupuolta olevien avioliittoja ja kouluissa tapahtuvaa LGBT-aktivismia. Zemmour ei ole homoseksuaaleja vastaan, hän vain sanoo, että ”LGBT-lobbaajat” ja ”vähemmistöt” ovat sodassa Ranskaa vastaan, kuten muslimit käyvät sotaa kaikkia länsimaita vastaan.

Zemmour ei ole pidetty siksi, että hän esittää provosoivia huomautuksia maahanmuutosta tai LGBT-oikeuksista. Hän on suosittu, koska hän nostaa mediaan huolenaiheita, jotka aiemmin ilmaistiin vain perheessä tai ystävien keskuudessa. Zemmourin suosio kasvaa nyt kyselyissä, koska hän vie keskustelua median vaikutuspiiristä politiikan areenalle, Yves Mamou arvioi.

Syyskuun 13. päivänä 2021 hänen televisio-ohjelmansa CNewsissa peruutettiin sen jälkeen, kun Ranskan audiovisuaalisen median sääntelystä vastaava toimielin, CSA (Superior Audiovisual Council), totesi, että oli ”mahdotonta, että oletetulla presidenttiehdokkaalla olisi televisio-ohjelma”. Välittömästi Zemmour kutsuttiin lähes jokaiselle radio- ja televisioasemalle. 

Syyskuun alussa mielipidemittaukset antoivat hänelle 5–7 % vuoden 2022 vaalien äänistä. Viimeaikaiset mielipidemittaukset osoittavat, että hän voisi ensimmäisellä kierroksella saada 16–18 prosenttia äänistä, sijoittaen siten hänet toiselle kierrokselle vastakkain Ranskan nykyisen presidentin Emmanuel Macronin kanssa. 

”Koskaan viidennen tasavallan historiassa mahdollisella presidenttiehdokkaalla ei ole ollut näin hätkähdyttävää nousua”, Pariisin yliopiston professori Guy Millière huomauttaa.

Ranskan johtavan maltillisen oikeistopuolueen republikaanien johtajat havaitsevat, että monet äänestäjistä harkitsevat Zemmourin äänestämistä, joten he eivät ole vieläkään valinneet presidenttiehdokasta. Kun he näkivät, että Zemmourilla olisi kaikki mahdollisuudet saada enemmän ääniä kuin kenelläkään muulla puolueessa osallistumatta edes esivaaleihin, he ilmoittivat, että Zemmourin ääniä ei laskettaisi. 

Kansallisen liittouman puheenjohtaja Marine Le Pen on huomioinut myös, että monet hänen äänestäjistä ovat kääntymässä Zemmourin puoleen. Presidentti Macron puolestaan ​​luuli viime aikoihin asti luultavasti kohtaavansa toisella kierroksella Marine Le Penin ja voivan jälleen käyttää ”fasismin” ja ”tasavallan puolustamisen” pelkoa muistuttamalla yleisöä, että hän on taantumuksellisen antisemitistin, Jean-Marie Le Penin tytär, ja siksi hänet valittaisiin helposti uudelleen.

Macron näyttää nyt silminnähtävän huolestuneelta ja on alkanut hyökätä Zemmourin näkemyksiä vastaan ​​sanomalla, että Ranskan on oltava ”avoin monimuotoisuudelle” ja että ”Ranskan identiteettiä ei koskaan rakennettu maan perääntymiselle”. Hänen neuvonantajansa tietävät, että Zemmouria ei voida syyttää antisemitismistä: hän on juutalainen. 

Macronia tukevat Ranskan juutalaiset kuvailevat nyt Zemmouria äärioikeistolaiseksi juutalaiseksi, joka pettää juutalaisuuden arvot. Zemmour on sanonut, että Vichyn Ranska pelasti Ranskan juutalaisia ​​toisen maailmansodan aikana estämällä heidän lähettämisen kuolemanleireille, joten jotkut ovat syyttäneet häntä Vichyn Ranskan (natsi-Saksan ohjaaman nukkehallituksen hallitsema Ranskan valtio vuosina 1940–1944) puolustamisesta ja sen yhteistyöstä natsien kanssa. 

Macronin ja muiden kannattajat pitävät Zemmouria ”rasistina” ja ”fasistina”. Vihasta täynnä olevia artikkeleita julkaistaan ​​päivittäin valtamediassa, ja häntä radiossa ja televisiossa haastattelevat toimittajat jauhavat aina, että hän on vaarallinen mies, ennen kuin esittävät kysymyksiä hänelle. Ovatpa jotkut kommentaattorit kehdanneet halpamaisesti luonnehtia    häntä peräti ”taudinaiheuttajaksi” ja ”virukseksi, joka on haitallisempi kuin Wuhanin koronavirus”.

Häneen kohdistunut kunnianloukkaus on tullut esiin jopa kansainvälisessä lehdistössä. Wall Street Journalissa 24. lokakuuta 2021 julkaistussa artikkelissa todetaan, että Zemmour ”on saanut vaikutteita presidentti Donald Trumpilta, ja käyttää hyväksi kuuluisuuttaan ​​tutkaillakseen mahdollsuuksia edetä presidentiksi”. Lisäksi siinä todetaan Zemmourin ”puolustaneen Vichyn Ranskan johtajia, hallintoa, joka toimi yhteistyössä natsi-Saksan kanssa toisen maailmansodan aikana”:

”Herra Zemmour sanoi, että he suojelivat Ranskan juutalaisia ​​luovuttaessaan ulkomailla syntyneitä juutalaisia ​​saksalaisille välttämättömänä kompromissina miehitykselle… Herra Zemmour kirjoitti, että vuonna 2012 Toulousen lähellä olevassa juutalaisessa koulussa surmattujen lasten perheet käyttäytyivät kuin ulkomaalaiset haudatessaan lapsensa Israeliin.”

Wall Street Journal lisäsi, että Zemmour ”on omaksunut valkoisten nationalistien näkemyksen, jota kutsutaan ”suureksi korvaamiseksi”, jossa katsotaan, että globaalit eliitit vehkeilevät saadakseen ei-eurooppalaisia ​​maahanmuuttajia.

”Koskaan todennäköistä Ranskan presidenttiehdokasta vastaan ei ole hyökätty näin yksimielisesti, ilkeästi ja tällaisella julmuudella. Vastaavien hyökkäysten todentamiseksi olisi tarpeen palata 1930-luvulle, ja tuolloin tällaisia hyökkäyksiä saatiin kuulla vain antisemitistisestä äärioikeistolaisesta lehdistöstä”, Guy Millière hämmästelee.

Zemmour vastaa aina kaikkeen kritiikkiin ja kunniaa loukkaaviin huomautuksiin. Hän kertoo republikaanien johtajille, että hänen ehdotuksensa ovat täsmälleen niitä, jotka sisältyivät  heidän puolueensa ohjelmaan vuodesta 1990, jolloin se Rally for the Republic -puolueena (RPR) ehdotti rajojen sulkemista, maahanmuuton keskeyttämistä, sosiaalietuuksien myöntämistä vain ranskalaisille ja taistelemista maan kasvavaa islamisoitumista vastaan. Hän huomauttaa, että republikaanit pettivät oman puolueensa luopumalla vanhasta ohjelmastaan.

Zemmour sanoo Marine Le Penille, ettei hän voi voittaa ja hän tietää sen, ja Macronille, että ”avautuminen monimuotoisuudelle” johtaa Ranskan hajoamiseen. Hän painottaa, että hän ei halua maan perääntymistä, vaan pelastaa sen tuholta ja ettei hän kieltäydy näkemästä, mitä islam on tai voi tehdä. 

Hän lainaa usein algerialaista kirjailijaa Boualem Sansalia, joka kirjoittaa, että islamilaiset kaupunginosat Ranskassa ovat ”orastavia islamilaisia ​​tasavaltoja”. Zemmour kertoo niille, jotka sanovat hänen olevan äärioikeistolainen juutalainen, että hän on vain konservatiivi, joka on sitoutunut Ranskan tasavaltaan ja kaikkiin arvoihin, jotka tekivät Ranskasta suuren. 

Hän korostaa olevansa Ranskan juutalainen, ylpeä nimestään ja että ne, jotka ovat murhanneet juutalaisia ​​Ranskassa viime vuosina, eivät olleet juutalaisia. Hän sanoo torjuvansa syytteen antisemitistisen Vichyn Ranskan puolustamisesta ja huomauttaa, että se, mitä hän sanoo Ranskan juutalaisista toisen maailmansodan aikana, esitettiin kirjassa ”Vichy and The Holocaust: An Inquiry on a French Paradox”, jonka kirjoittaja on Rabbi Alain Michel, joka työskentelee Yad Vashem Holocaust Museumissa Israelissa. Zemmour tähdentää, ettei hän puolusta Vichyn Ranskaa ollenkaan, eikä sano, että Vichyn Ranska ”suojeli” Ranskan juutalaisia, vaan ainoastaan viittaa historiallisiin faktoihin — ja kysyy häntä tässä asiassa kritisoivilta, onko heidän mielestään rabbi Alain Michel antisemitisti.

Zemmour muistuttaa häntä rasistiksi ja fasistiksi kutsuvia, että islam ei ole rotu ja että fasistit ovat demokratioiden vihollisia, kun taas hän puolestaan yrittää pelastaa demokratian. Hän tekee selväksi, että ne, jotka kutsuvat häntä ”virukseksi”, muistuttavat häntä niistä, jotka nimittivät juutalaisia ​​”syöpäläisiksi” 1930-luvulla; että antisemitistit jo vuosikymmeniä sitten kutsuivat juutalaisia ​​”syöpäläisiksi” ja että juutalaisten kutsuminen ”syöpäläisiksi” johti kauhistuttaviin seurauksiin.

Zemmour sanoo, että hänen mielestään Donald Trump teki paljon hyvää Yhdysvalloille – ja hän on todella yksi harvoista ranskalaisista toimittajista, joka ei sylje Trumpin päälle – ja että hän, Zemmour, olisi mielellään halunnut olla ajattelematta presidentiksi pyrkimistä, mutta ei nähnyt kenenkään muun todennäköisesti voittavan Macronia, joten hänellä ei ole vaihtoehtoa.

Kysyttäessä juutalaisista, jotka muslimi murhasi juutalaisessa koulussa Toulousessa, Zemmour sanoo, ettei hän syytä heidän perheitään heidän hautaamisestaan ​​Israeliin, ettei heidän mielestään heidän perheensä käyttäytyneet kuin ”ulkomaalaiset”. Hän yksinkertaisesti panee merkille tosiasian: että he ajattelevat olevansa ennen kaikkea juutalaisia, mikä on jokaisen juutalaisen oikeus. 

Hän sanoo, että ajatus läntisen kristikunnan ”suuresta korvaamisesta” islamilla ei ole salaliittoteoria vaan todellisuus.

Väestötilastot osoittavat, että monissa paikoissa läpi historian on dokumentoitu ihmisistä, jotka ovat syrjäyttäneet muita ihmisiä sen jälkeen, kun he ovat tuoneet maahan sivilisaation, jolla ei ole samoja arvoja kuin heillä. Hän teroittaa, että tämä ei ole vain valkoisten nationalistien jakama ajatus, vaan kaikkien niiden, jotka lukevat historiaa ja elävät nopeasti muuttuvilla alueilla.

Toistaiseksi vain yksi ranskalainen poliitikko on suostunut keskustelemaan Zemmourin kanssa.

Hän on Jean-Luc Mélenchon, Alistumaton Ranska -puolueen (La France Insoumise) johtaja. La France insoumise on äärivasemmistolainen puolue, johon kuuluu Ranskan kommunistisen puolueen entisiä jäseniä. Muut poliittiset johtajat kohtelevat Zemmouria halveksivasti

”Jos Zemmourista tulee presidenttiehdokas ja jos hän houkuttelee edelleen suuria määriä äänestäjiä, he eivät voi välttää keskustelua hänen kanssaan. He tuntevat hänet hyvin 30 vuoden ajalta toimittajana ja poliittisena kommentaattorina. Hän myös tuntee heidät hyvin – ja on mahtava väittelijä”, Pariisin yliopiston professsori Guy Millière vakuuttaa.

”Zemmourin mahdollinen presidenttiehdokkuus, hänen yleisömenestyksensä ja sen aiheuttama raivo poliitikkojen ja toimittajien keskuudessa näyttävät oireilta maan nykytilasta”, Guy Millière summaa. 

”Ranska on erittäin vakavassa tilanteessa”, Millière alleviivaa.

Ranskassa on yli 700 ”no-go -aluetta” (Zones Urbaines Sensibles), joita hallitsevat etniset jengit ja radikaalit imaamit. Poliisi voi puuttua näille vyöhykkeille vain kommandoiskuilla. Leviämässä on myös uudenlainen häiriö, jonka sosiologit määrittelevät ”mielettömäksi väkivallaksi” — se on väkivaltaa, jota harjoitetaan loukkaamisen ja tappamisen ilosta. Joka päivä tapahtuu satoja hyökkäyksiä; poliisiraportit osoittavat, että suurimpaan osaan niistä ovat syyllistyneet ”lähiönuoret” ja että heidän uhrinsa ovat valkoihoisia. 

Monissa lukioissa ja korkeakouluissa opettajat ovat jo kauan sitten luopuneet edes mainitsemasta holokaustia. Sananvapautta ajaneen lukion opettajan Samuel Patyn mestauksen  jälkeen on myös lakattu puhumasta sekularismista.

Kun 17. lokakuuta 2021, vuosi Patyn murhan jälkeen, Ranskan hallitus järjesti muistotilaisuuden kaikissa ranskalaisissa kouluissa, tapahtui monia väkivaltaisia ​​välikohtauksia, jotka valitettavasti olivat muslimiopiskelijoiden alulle panemia. 

Tuore tutkimus osoitti, että 14 % ranskalaisista 18–30 -vuotiaista nuorista peukuttavat Patyn murhaajan motiiveille. Marraskuussa 2020 tehdyn kyselyn mukaan 57 % Ranskan 18–25 -vuotiaista muslimeista pitää sharia-lakia tasavallan lakia parempana (vuonna 2016 luku oli 47 %).

Kokonaisuudessaan Ranskan kaupungit koostuvat nykyään pääasiassa muslimeista: Roubaix, Trappes, Sevran ja Aubervilliers. Seine-Saint-Denisin departementissa hyvin pian valtaosa on muslimeja. Marseillessa, Ranskan toiseksi suurimmassa kaupungissa, 40 prosenttia on muslimeja, ja siitä tulee todennäköisesti muslimienemmistöinen kaupunki alle vuosikymmenessä. Lyonissa, Ranskan kolmanneksi suurimmassa kaupungissa, väestöstä kolmasosa on muslimeja.

Joka vuosi Ranskaan saapuu laillisesti 400 000 maahanmuuttajaa, enimmäkseen muslimimaailmasta. Vuosittain myös tätä määrää lisää kymmenet tuhannet laittomat, pääosin muslimimaista tulevat maahanmuuttajat. Tuskin yhtäkään heistä karkotetaan. Ranskan väestö ikääntyy; uudet tulokkaat ovat nuoria, ja heidän syntyvyytensä on huomattavasti korkeampi kuin ei-muslimien. Väestönmuutos on meneillään. 

Ranskalaisessa kuukausittain ilmestyvässä Causeur-lehden syyskuun numerossa julkaistiin     yksityiskohtainen tutkimus aiheesta, jonka otsikkona on ”Hymyile, olet korvattu!”. Se paljasti, että vaikka syntyperäisten ranskalaisnaisten syntyvyys on 1,9 lasta, Algeriasta tulevien naisten hedelmällisyysluku on 3,6 lasta; tunisialaisten 3,5 lasta ja marokkolaisten 3,4 lasta. Jos muutos jatkuu tällä tahdilla, Ranska voi olla vallitsevasti muslimimaa kutakuinkin vuonna 2050.

Presidentti Macron ei ole tehnyt mitään pysäyttääkseen tai vähentääkseen muslimimaahanmuuton tulvaa Ranskaan tai toimiakseen väestönmuutosta vastaan. Hän on usein sanonut haluavansa taistella islamismia vastaan ​​- ja aina lisännyt, että islamismi on ideologia, joka ei liity islamiin. Vain kerran Macron totesi, että ”islam on uskonto, joka on kriisissä tällä hetkellä kaikkialla maailmassa”, antamatta selkeää selitystä sille, mitä hän tarkoitti. Useimmat ranskalaiset muslimijärjestöt reagoivat välittömästi sanomalla, että hän oli loukannut islamia. Useissa muslimimaissa käynnistettiin mielenosoituksia: Turkissa, Libanonissa, Pakistanissa, Bangladeshissa ja Indonesiassa. Ranskan ulkoministeri Jean-Yves Le Drian lensi Kairoon pyytämään anteeksi sheikki Ahmed al-Tayebilta, al-Azhar -moskeijan suur-imaamilta, ja painokkaasti korosti Ranskan syvää kunnioitusta islamia kohtaan.

Macron sanoi marraskuussa 2020, että laki ”islamilaisen separatismin” torjumisesta hyväksyttäisiin nopeasti. Laki todellakin hyväksyttiin elokuussa 2021, mutta se ei sisällä sanoja islam tai islamismi. Sitä kutsutaan ”laiksi, joka vahvistaa tasavallan periaatteiden kunnioittamista”. Siinä puhutaan ”separatistisesta dynamiikasta, joka tähtää jakautumiseen” ja että julkisten palvelujen tulee kunnioittaa sekularismia; että viranomaisia tulee suojella uhilta ja että islamilaisten järjestöjen tulee julkistaa rahoituslähteensä. Se kieltää moniavioisuuden ja kotiopetuksen.

Julkisten palvelujen piti kuitenkin jo kunnioittaa sekularismia; Ranskan valtion piti jo suojella virkamiehiä, ja islamilaisten järjestöjen piti jo paljastaa rahoituslähteensä. Moniavioisuus oli jo kielletty Ranskassa, mutta se on kuitenkin olemassa; useat tuhannet ranskalaismuslimit ovat  nykyään moniavioisia. Monet ei-muslimit harjoittavat kotiopetusta

Laki ei tarjoa mitään keinoa vastustaa Ranskan islamisaatiota ja radikaalia islamia. 

Kaksi tai kolme radikaalia moskeijaa suljettiin pariksi kuukaudeksi, mutta joka vuosi avautuu     kymmeniä moskeijoita lisää. Jihadia vaativat imaamit jatkavat saarnaamista. Useimmat ovat Ranskan kansalaisia, eikä heitä voida karkottaa. Islamilaiset kirjakaupat myyvät edelleen muissa kirjakaupoissa kiellettyjä antisemitistisiä kirjoja. Ilmaisua ”islamilainen separatismi” käyttävät nyt kaikki poliittiset johtajat — Marine Le Pen mukaan lukien — ja kaikki ranskalaistoimittajat puhuessaan ”no-go -alueista”.

”Muslimit eivät halua jakaantua osiin”, Lähi-idän tutkija Bernard Rougier toteaa kirjassaan ”Islamin valloittamat alueet” (Les territoires conquis de l’islamisme), ”he haluavat alistaa ja valloittaa”. 

Zemmour on ainoa journalisti, jota ei ole suljettu pois valtamediasta puhuttuaan kuten Rougier, ja ainoa todennäköinen presidenttiehdokas, joka muistuttaa kaikkia, että kaikki Ranskassa yli vuosikymmenen aikana murhatut juutalaiset on surmattu antisemitististen muslimien toimesta. 

Zemmour on myös ainoa presidenttiehdokas, joka on uskaltanut sanoa, että Palestiinan kansa on keksitty  – tämän lausunnon jo kauan sitten vahvisti entinen palestiinalaishallinnon presidentti Jasser Arafat – ja että Israel on kansallisvaltio, jolla on kaikkien valtioiden tavoin oikeus puolustaa itseään ja taistella olemassaolostaan.

Kyselyt osoittavat, että Ranskan väestö on erittäin pessimistinen Ranskan tulevaisuuden suhteen ja äärimmäisen tyytymätön nykyisiin poliittisiin puolueisiin. Kun Ranskan aluevaalit pidettiin kesäkuussa, äänestämättä jätti ennenkuulumattomat 66,7 prosenttia.

Kun Zemmourin kannattajia haastetaan julkisessa tilaisuudessa, he ovat yksimielisesti sitä mieltä, että hän on ainoa, joka kertoo totuuden: että ”suuri korvaaminen” on selvästi meneillään ja voisi johtaa Ranskan sellaisena kuin he sen tuntevat — ylpeä maallistumisestaan, juutalais-kristillisistä arvoistaan ja yksilönvapaudesta — ”kuolemaan”. He lähes kaikki lisäävät, että heidän mielestään valistuksen Ranska voisi todella ”kuolla” ja että vuoden 2022 presidentinvaalit ovat luultavasti ”viimeinen mahdollisuus” pelastaa tasavalta.

Muslimiäänestäjien merkitys kasvaa Ranskassa eikä ole mikään yllätys, että he ovat vihamielisiä Zemmouria kohtaan. Zemmour peräänkuuluttaa, että muslimien on hyväksyttävä islamin kritisointi. Muslimit eivät kuitenkaan suostu siihen, ja islamilainen suvaitsemattomuus sananvapautta kohtaan on nopeasti saamassa jalansijaa Ranskassa. 

Kun teini-ikäinen tyttö nimeltä Mila kommentoi islamia negatiivisesti sosiaalisessa mediassa, hän sai niin paljon tappouhkauksia, että hänen oli piilouduttava ja edelleen hän pelkää     henkensä puolesta.

Huolimatta artikkeleista, joissa toistetaan, että ”Zemmour aiheuttaa epämukavuutta Ranskan juutalaisten keskuudessa”, suuri osa heistä näyttää olevan valmis äänestämään häntä: he ilmeisesti eivät näe mahdollisuutta jatkaa asumista yhä enemmän islamisoituneessa Ranskassa turvallisena. 

He ovat jo paenneet islamisoituneista lähiöistä ja kaupungeista joukoittain. 

Siitä huolimatta tärkeimmät Ranskan juutalaiset instituutiot näyttävät olevan sokeita Ranskan juutalaisille aiheutuville vaaroille, joita islamin antisemitismi edustaa.  

He jatkavat ehdoitta Macronin tukemista. 

”Yhtään juutalaista ääntä ei saa antaa mahdolliselle ehdokkaalle Éric Zemmourille”, julkesi Ranskan juutalaisten instituutioiden edustajiston (CRIF) puheenjohtaja Francis Kalifat päästää suustaan

”Zemmourin ajatukset voivat vain innostaa inhoon”, hän luonnehti. 

Hän ei ollut koskaan suunnannut näin kovia sanoja ranskalaisille poliitikoille, jotka tukevat palestiinalaisten terroristijärjestöjä. Kymmenen vuotta sitten CRIF:n silloinen puheenjohtaja Richard Prasquier otti Pariisissa lämpimästi vastaan ​​myös palestiinalaisten nykyisen johtajan Mahmoud Abbasin, jonka ei varsinaisesti kyllä tiedetä olevan ”kovin” juutalaismielinen.

Jos Zemmour päättää asettua presidenttiehdokkaaksi, hänen on tehtävä se Guy Millièren mukaan pian:

”Hän epäilemättä tietää, että valituksi tuleminen on vaikeaa. Hänellä ei ole minkään poliittisen puolueen tai poliittisen johtajan tukea. Valtamedian hyökkäykset häntä vastaan ​​eivät vain jatku, vaan koventuvat.”

Yves Mamou näkee, että Zemmourin taistelu on vasta alkutekijöissään. Yksi asia on kuitenkin hänen mukaansa varma: 

”Zemmour palauttaa aidon demokraattisen keskustelun aiheista – turvallisuus, islam, maahanmuutto – jotka ovat todella tärkeitä ranskalaisille. Monille Zemmour on Ranskan viimeinen toivo, ettei maasta tule muslimivaltiota tai ’Euroopan Libanonia’.”

Zemmour sanoo usein, että ranskalaiset eivät halua Ranskan ”kuolevan”. 

”Tulevat viikot näyttävät, onko hän oikeassa”, Pariisin yliopiston professori Guy Millière päättää. 

Alkuperäinen artikkeli

UgalaBunga

Always 100% angry Salt Lord .. poliittisesti täysin epäkorrekti ja vielä sarkastinen paskiainen! Wanha Wihainen Walkoinen Heteromies. sipsikaljavegaani jo viidettä vuosikymmentä. Twitterissä kommentoin myös turhankin aktiivisesti, mutta asiasta ja asian vierestä

https://publication-x.com