Irlanti on rajalla kriminalisoida puheen ja ajatusrikokset

Irlanti on hyväksymässä Euroopan unionin aggressiivisimman viharikoslain, johon sisältyy EU:n ensimmäinen transsukupuolisia henkilöitä koskeva oikeussuoja. Hallituksen virkamiesten mukaan lakiehdotus tarjoaa tarpeellisen suojan aikana, jolloin maahanmuutto on kasvussa ja perinteiset käsitykset sukupuolesta ja sukupuolesta kyseenalaistetaan.
Kriitikot väittävät, että lakiehdotuksen epämääräistä sanamuotoa voitaisiin käyttää yhä edistyksellisemmän Irlannin hallituksen yhä enemmän herättelevän agendan toteuttamiseen ja hallituksen epäsuositun politiikan arvostelijoiden tukahduttamiseen väkisin.

Laki, Criminal Justice (Incitement to Violence or Hatred and Hate Offences) Act, korostaa Irlannin johtajien ja monien Irlannin kansalaisten välistä kuilua. Lakiesitys on menossa parlamentin läpi, ja se hyväksyttiin viime kuussa Irlannin parlamentin alahuoneessa Dáil Éireannissa äänin 110-14.

Irlannin kansalaiset ilmaisivat kuitenkin vuoden 2019 kuulemisvaiheessa ylivoimaisesti huolensa siitä, että ehdotus on tarpeeton laajennus maan nykyiseen viharikoslakiin. Seitsemänkymmentäkolme prosenttia vastaajista piti ongelmallisena lakiehdotuksen mahdollista puuttumista sananvapauteen ja kyseenalaisti sen, mikä määritellään “vihapuheeksi”, ja kysyi erityisesti, kuka tämän määritelmän laatii. Alle 25 prosenttia kyselyyn vastanneista hyväksyi lainsäädännön.

Lakiehdotuksen arvostelijat korostavat tätä kahtiajakoa ja toteavat, että alle 50 tapausta on nostettu sen jälkeen, kun vihan lietsomisen kieltämistä koskeva laki allekirjoitettiin vuonna 1989. Lakiehdotuksen kannattaja, entinen oikeusministeri Helen McEntee, on viitannut samaan tilastoon todisteena nykyisen lain “tehottomuudesta”.

Käynnissä oleva kiista avaa ikkunan siihen, miten nopeasti Irlanti, joka laillisti abortin vasta vuonna 2018, on siirtymässä pois pitkistä uskonnollisista perinteistään samaan aikaan, kun muiden Euroopan maiden ja Yhdysvaltojen johtajat pyrkivät luomaan lakeja, joilla rangaistaan tekojen lisäksi myös ajatuksista.

Noin 30 viime vuoden aikana Irlannin kansakunta on muuttunut yhä edistyksellisemmäksi. Vuonna 2015 Smaragdisaari laillisti homoavioliitot, vain kaksi vuotta sen jälkeen, kun Ranskan edistyksellinen etujoukko teki saman. Samana vuonna Irlanti rankattiin maailman kymmenen LGBT-ystävällisimmän maan joukkoon, ja nykyinen taoiseach (Irlannin sana pääministerille) Leo Varadkar on avoimesti homo. Ehdotettu laki laajentaisi vuoden 1989 lain soveltamisalaa lisäämällä sukupuolen, sukupuolen, syntyperän ja vammaisuuden suojattujen luokkien luetteloon, joka jo sisältää rodun, ihonvärin, kansallisuuden, uskonnon (mukaan lukien “uskonnollisen vakaumuksen tai vakaumuksen puuttuminen”), kansallisen tai etnisen alkuperän, syntyperän, sukupuolen, sukupuoliominaisuudet, sukupuolisen suuntautumisen tai vammaisuuden.

Lakiehdotuksessa käsitellään vihamieliseksi katsotun materiaalin julkisen esittämisen tai levittämisen lisäksi myös vihamieliseksi katsotun materiaalin yksityistä valmistelua tai jopa tallentamista, kuten puhelimessa olevia meemejä tai hyllyssä olevia kirjoja. Tällaisista syytteistä tuomittuja henkilöitä uhkaa jopa 5 000 euron (noin 5 400 dollarin) sakko ja kuudesta kuukaudesta kahteen vuoteen vankeutta. Lisäksi, kuten McEntee totesi, tuomio “mahdollistaa sen, että ‘viharikollinen’ -leima seuraa rikoksentekijää oikeudessa, gardan [poliisin] tarkastuksessa ja niin edelleen…”.

Paul Murphy, vasemmistolaisen People Before Profit-Solidarity -koalition jäsen, jopa varoitti, että lakiehdotus säätää “ajatusrikoksen luomisen”. Irlannin vapauspuolueen konservatiivinen puheenjohtaja Michael Leahy sanoi RealClearInvestigationsille, että lakiehdotus “edustaa kauaskantoisinta ja invasiivisinta hyökkäystä kansalais- ja uskonnonvapautta vastaan, joka on säädetty missään länsimaisessa demokratiassa toisen maailmansodan jälkeen”.

Kotietsintäluvan saamiseksi tarvitaan vain poliisiviranomaisen tuomarin edessä vannoma vala, jonka mukaan “on perusteltua syytä epäillä, että tietyssä paikassa voi olla todisteita vihapuheesta tai siihen liittyvästä”. Poliisilla on valtuudet takavarikoida mikä tahansa puhelin tai kannettava tietokone ja vaatia salasanoja ja salausavaimia. Puhelimen, kannettavan tietokoneen, salasanan tai salausavaimen luovuttamatta jättämisestä seuraa 5 000 euron sakko ja enintään vuoden vankeusrangaistus.

Lakiehdotukseen sisältyy myös kohta, jossa säädetään ankarammista rangaistuksista rikoksista, joiden katsotaan olevan “vihan lietsomia”. Tavanomaisten rikosten rangaistuksia kiristetään, jos tuomari tai valamiehistö toteaa, että syytetty tunsi “vihaa” väitettyä uhria kohtaan jonkin suojatun ominaisuuden vuoksi, vaikka tämä viha ei olisikaan rikoksen motiivina. Tapauksissa, joissa rikos on “vihan vuoksi törkeä”, tuomioistuimen on määrättävä “langettaa suurempi rangaistus kuin se, joka olisi langetettu, jos tällaista tekijää ei olisi ollut”.

Mitä viha on?

Kun irlantilaiset saivat vuonna 2019 lähettää kirjeitä vastauksena lakiesitykseen, lähes kolme neljäsosaa vastaajista katsoi Gript Median julkaiseman analyysin mukaan, että vihapuheeseen pitäisi sisältyä vain uskottavia uhkauksia tai yllyttämistä väkivaltaan.

Jotkut vastaajat väittivät, että vihapuhetta koskevien lakien jatkaminen olisi orwellilainen vastaus, joka sopisi vain totalitaristisiin hallintoihin. Eräs vastaaja kirjoitti: “Mikseivät poliitikot voi jättää asiaa sikseen? George Orwellin ‘1984’ ei ole käyttöohje. Se oli varoitus. … Minusta näyttää siltä, että tämä lakiehdotus on kirjoitettu antamaan vapaat kädet tietyille vähemmistöryhmille enemmistön kustannuksella.”

Huolimatta julkisessa kuulemisessa saatujen kielteisten vastausten ylivoimaisesta enemmistöstä ja tarvittavien vihapuheita koskevien syytteiden vähäisestä määrästä Irlannin oikeusministeriö vetosi itse vastausten suureen määrään riittävänä syynä lainsäädännön toteuttamiseen.

Yksi uuteen lainsäädäntöön liittyvistä peruskysymyksistä on se, mikä oikeastaan luokitellaan vihapuheeksi. Dublinin University College Dublinin emeritusprofessori Gerard Casey on kritisoinut jyrkästi lakiehdotuksen ympäripyöreää vihamääritelmää ja todennut, että “se epäonnistuu selvästi, sillä mikään johdonmukainen yritys määritellä termi ‘X’ ei voi sisällyttää X:ää ehdotettuun määritelmään”. Hän jatkoi itse lakiehdotuksen tekstiä siteeraten:

“Meille kerrotaan, että ‘viha’ tarkoittaa vihaa henkilöä tai henkilöryhmää kohtaan valtiossa tai muualla heidän suojattujen ominaisuuksiensa tai jonkin näistä ominaisuuksista vuoksi.'” Jos tämä on tarkoitettu määritelmäksi, se epäonnistuu täysin. Mutta jos ei, niin mistä lakiehdotuksesta löytyy vihan määritelmä?””

Vaikka lakiehdotus on vireillä, Irlannin kansallinen poliisi otti vuonna 2019 käyttöön “moninaisuus- ja integraatiostrategian”, jossa omaksuttiin sen epämääräinen vihan määritelmä. Ohjelman perusta-asiakirjassa vihatapahtuma selitetään “tapahtumaksi, jonka kuka tahansa henkilö kokee … perustuvan vihamielisyyteen tai ennakkoluuloihin”. Toisin sanoen vihatapahtumia ovat poliisin uuden määritelmän mukaan kaikki tapaukset, joissa henkilö kokee, että häntä vihataan.

Tämän määritelmän mukaan poliisille tehdyt ilmoitukset viharikoksista ja vihatapahtumista ovat nousseet räjähdysmäisesti kahden viime vuoden aikana: vuonna 2021 ilmoitettiin 24 viharikoksesta ja vihatapahtumasta ja vuonna 2022 97 viharikoksesta. Irlantilainen ei ole ainoa lainvalvontaviranomainen, joka laatii omat halventavat määritelmänsä ja leimansa lainsäätäjästä riippumatta. Esimerkiksi Yhdistyneessä kuningaskunnassa hallituksen terrorisminvastainen ohjelma Prevent leimasi klassiset brittiläiset kaunokirjalliset teokset (mukaan lukien J.R.R. Tolkienin “Taru sormusten herrasta” ja John Miltonin “Kadotettu paratiisi”)” äärioikeistolaiseksi materiaaliksi. Preventin tehtävänä oli alun perin arvioida ääri-islamilaisten terroristijärjestöjen aiheuttamia uhkia, ja sitä kritisoitiin siitä, että vain 22 prosenttia sen painopisteestä jäi islamilaisiin uhkiin.

Yhdysvalloissa FBI on tukeutunut vasemmistolaiseen Southern Poverty Law Centeriin, joka luokittelee “kristillisen identiteetin” ja “radikaalin perinteisen katolilaisuuden” Ku Klux Klanin ja uusnatsien kaltaisiksi uhkiksi. Tämän luettelon perusteella FBI:n Richmondin kenttätoimisto toteutti suunnitelman vakoilla amerikkalaisia katolilaisia, jotka käyvät messussa ennen Vatikaanin II kirkolliskokousta – suunnitelman, joka sekä messua käyvien katolilaisten että liittovaltion hallituksen aseistamista käsittelevän edustajainhuoneen alakomitean mukaan todella toteutettiin. Puolueellisen SPLC:n neuvojen perusteella FBI leimasi kokonaisen joukon amerikkalaisia katolilaisia “rodullisesti tai etnisesti motivoituneiksi väkivaltaisiksi ääriaineksiksi”.

Mikä on sukupuoli?

Transsukupuolisuuden yleistymisen myötä sukupuolta koskevasta kysymyksestä vihapuheita koskevassa lainsäädännössä on tullut erityisen kiistanalainen.

Ehdotetun lakiehdotuksen tekstissä sukupuoli määritellään “henkilön sukupuoleksi tai sukupuoleksi, jonka henkilö ilmaisee haluamakseen sukupuoleksi tai jonka kanssa henkilö identifioituu, ja se sisältää transsukupuolisuuden ja muun sukupuolen kuin miehen ja naisen”.

Professori Casey kyseenalaisti jälleen kerran lakiehdotuksen terminologian: “Meille ei kerrota, mitä sukupuoli on; mitä transsukupuolisuus on; mitä muu sukupuoli kuin mies tai nainen voi olla tai kuinka monta niitä voi olla; ja miten jokin kolmesta luetellusta sukupuolesta eroaa toisistaan tai liittyy toisiinsa.”

Irlannin senaattori Michael McDowell ilmaisi myös huolensa lakiehdotuksen sukupuolen määritelmästä ja kirjoitti oikeusministerille pyytäen selvennystä joihinkin lakiehdotuksen epäselviin tai sumuisiin termeihin. Hän kysyi: “Onko transsukupuolisuus sukupuoli Irlannin lainsäädännön kannalta?”. Hän huomautti myös, että Irlannin vuonna 2015 annettu sukupuolen tunnustamista koskeva laki, jonka nojalla henkilöt voivat laillisesti muuttaa sukupuoltaan, noudattaa binääristä mies/nainen -rakennetta, mikä näyttää olevan ristiriidassa sen kanssa, että uuteen lainsäädäntöön sisällytetään “muu sukupuoli kuin mies ja nainen”.

Casey varoittaa, että lainsäädännön epämääräistä terminologiaa käytetään toisinajattelun vaientamiseen, ja toteaa, että “transfobia vihapuherikoksena ennakoi transsukupuolisen ideologian kritiikin”.

Hallitus on yhdessä suuren osan kansallisista tiedotusvälineistä kanssa edistänyt “transsukupuolisuuden ideologiaa”. Aiemmin tänä vuonna lastenministeri Roderic O’Gorman edisti transsukupuolisuutta käsitteleviä oppitunteja peruskoulun luokkahuoneissa. Varadkar tuki O’Gormanin ehdotusta, kuten myös presidentti Michael Higgins. Vuonna 2020 O’Gorman johti myös pyrkimystä sallia alaikäisille transsukupuolisten leikkaukset ilman vanhempien suostumusta.

Tämän lisäksi kristityt, jotka vastustavat transsukupuolisuusliikkeen periaatteita uskonnollisin perustein, ovat joutuneet myös vihan ja kiihkoilun uhreiksi. Viime vuonna katolinen pappi Fr. Seán Sheehy piti saarnan, jossa hän muistutti seurakuntalaisiaan katolisen kirkon pitkäaikaisista opetuksista homoseksuaalisuudesta, transsukupuolisuudesta ja abortista. Vaikka Sheehy saarnasi katolisessa kirkossa katolisesta teologiasta, kansalliset tiedotusvälineet leimasivat hänet vihamieliseksi kiihkoilijaksi. National LGBT Federationin hallituksen johtaja Adam Long sanoi Sheehyn saarnan olleen “vastenmielinen” ja lisäsi: “Näiden syvästi loukkaavien kommenttien verhoaminen mihinkään uskonnolliseen tai muuhun verukkeeseen ei tee niistä yhtään hyväksyttävämpiä.” Jopa silloinen varapääministeri Varadkar kommentoi saarnaa ja sanoi, että Sheehyn homoseksuaalisuutta koskevat kommentit tuntuivat hänestä syrjityiltä.

Hallituksen hallinnoima RTÉ-yleisradioyhtiö vaati julkisesti Sheehyä pyytämään anteeksi saarnaansa. Pappi vastasi: “Vastaukseni on pohjimmiltaan se, että annan pyhien kirjoitusten ja kirkon opetuksen koskien homoseksuaalisia seksisuhteita: että ne ovat syntiä ja siinä kaikki. … Miksi pyytäisin anteeksi totuutta?”

Myös viime vuonna opettaja Enoch Burke vangittiin sen jälkeen, kun hän kieltäytyi kutsumasta oppilasta he/he-pronomineilla vedoten kristilliseen uskoonsa. Häntä pidettiin oikeuden halventamisesta ja hänet pantiin eristykseen Dublinin Mountjoyn vankilaan, jossa häntä pidettiin lähes neljä kuukautta. Vain muutama päivä sitten Irlannin korkein oikeus päätti, että Burken työnantaja oli oikeassa erotettuaan hänet virantoimituksesta kristillisen vakaumuksensa vuoksi.

Brysseli, “Missä vapaat kansat menevät kuolemaan”.

Toistaiseksi yksikään Irlannin suurimmista uskonnollisista instituutioista ei ole antanut virallista julkista lausuntoa lainsäädännöstä, vaikka sekä Irlannin katolinen piispainkokous että Irlannin presbyteerikirkko kertoivat RealClearille, että ne “pitävät tilannetta silmällä” ja “seuraavat tätä erityistä lainsäädäntöä tarkasti”.

Criminal Justice (Incitement to Violence or Hatred and Hate Offences) Bill -lakiehdotuksen tekstissä selvennetään nimenomaisesti, että se on johdettu vuonna 2008 annetusta Euroopan unionin direktiivistä, jolla pannaan täytäntöön tiukemmat vihapuheita koskevat lait. Kyseisessä direktiivissä todetaan: “On tarpeen määritellä Euroopan unionin yhteinen rikosoikeudellinen lähestymistapa tähän ilmiöön [vihapuheeseen], jotta voidaan varmistaa, että sama käyttäytyminen on rikos kaikissa jäsenvaltioissa.”

Irlannin vapauspuolueen perustaja ja puheenjohtaja Hermann Kelly selitti haastattelussa: “Irlannin lakiehdotuksen perusteella … on selvää, että sananvapauden vastainen lainsäädäntö on peräisin Brysselistä – Euroopan yhden koon pääkaupungista, jonne vapaat kansat menevät kuolemaan.”

Lähde: Technocracy.news