Elämme nyt totalitaarisessa demokratiassa – Vaaditaan samaa mieltä olemista valtion kanssa tai muuten…

Länsi on jälleen astumassa totalitarismin aikakauteen. Vapaus määritellään yhä enemmän oikeudeksi sopia länsimaisen hedonistisen eliitin kanssa, mikä tarkoittaa täydellistä kapinaa historiallisia länsimaisia ​​arvoja vastaan, kirjoittaa Hanne Nabintu Herland .

Lähde: Frontnieuws.com

Vihollinen on nyt perinteinen perhe, enemmistön mielipide, hengellisten uskomusten kunnioittaminen, luonnonlaki ja kristillinen etiikka perusarvoina.

Aivan kuten kommunismi ja fasismi olivat totalitaarisia järjestelmiä, lännessä on kehittynyt uusi versio: sosialistiseen ideologiaan perustuva totalitaarinen demokratia sängyssä epädemokraattisesti valitun globalistisen yrityseliitin kanssa.

He hallitsevat massaa tiedotusvälineiden ja poliittisten rakenteiden propagandakontrollin kautta.

Nykyään sosialismi toimii erittäin hyvin globalistisen yrityseliittien kanssa ja auttaa molempia saavuttamaan tavoitteensa.

Totalitaarinen demokratia: Kansallisten rajojen murtumisen, globaalien yritysten verovapauden ja varallisuuden uudelleenjaon puutteen myötä kansainvälinen talouseliitti kerää itselleen valtavaa valtaa; ja onnistuu pitämään ihmiset alisteisina – aivan kuten vanhassa Neuvostoliitossa.

Jos olet eri mieltä vasemmiston liberaalien agendasta, sinut demonisoidaan välittömästi “valtion viholliseksi”, rasistiksi, naisvihaajaksi, miessovinistiksi ja niin edelleen. Sananvapaus kuuluu vain niille, jotka hyväksyvät globalistisen narratiivin.

Totalitaarinen demokratia: Professori TJ Talmon käytti termiä totalitaariset demokratiat, jotka määritellään sosialistisiksi malleiksi, jotka rikkovat alun perin liberaalin demokratian muotoa, jolle on ominaista epätavallisen alhainen moninaisuuden ja yksilön vapauden kunnioittaminen.

Totalitaaristen demokratioiden poliittiseksi päämääräksi tulee kansalaisten yhdistyminen ja yksimielisyys; ilmaisevat itseään yleisessä liitossa.

Vertaispaineesta tulee uuden yrityseliitin keino hämmentää ja tehdä työkyvyttömyydestään ihmiset, kun heiltä viedään hitaasti oikeudet. Tässä järjestelmässä median hallinta on kriittistä, koska kansalaisiin kohdistuu poliittista painostusta, jotta he mukautuisivat poliittiseen korrektiuteen.

Nykyään sosialismi toimii erittäin hyvin globalistisen yrityseliittien kanssa ja auttaa molempia saavuttamaan tavoitteensa.

Tarvitaan vahvaa valtiota hallitsemaan kansalaisten käyttäytymistä, pääasiassa kuten Euroopassa, hallituksen työn ja kirjallisuuden, tiedotusvälineiden, kustantamisen ja tiedemaailman julkaisujen kautta.

Puolueesta tulee myös uusi moraalin lähde, kun 10 käskyä ja perustuslakia hylätään. Se avaa oven carte blanchelle, jota tarvitaan kansalaisten kansallisen vaurauden ryöstöä varten.

Marxilaisen unelman taustalla on aina ollut, että kun “työläiset yhdistyvät”, menettävät uskontonsa ja tulevat yhdeksi ilman kansallisia rajoja, laki on universaali.

Tämä on pitkään ollut utopistinen unelma vasemmistolaisille eurooppalaisille, jotka osoittavat naiivia uskoa “kansoihin” tunnustamatta heidän tarvettaan hyvälle johtajuudelle.

Harvat järjestelmät ovat kehittäneet tyrannimaisempia hallitsevia eliittejä kuin maat, joissa on tiukka valtionhallinto, kuten vanhassa Neuvostoliitossa. Nyt kun ihmiset on hiljennetty, laitos voi tehdä melkein mitä tahansa.

Totalitaarisen sosialismin ytimessä on vaatimus hyväksyä valtion määräämä konsensus. Valitettavasti olemme nähneet tämän ennenkin.

Kun kansallissosialismi pyyhkäisi Saksan ylle 1930-luvulla – NATSI-puolue on lyhenne sanoista kansallissosialistinen työväenpuolue – sen johtajat saivat nopeasti tiedotusvälineiden hallintaansa.

Intellektuellit, jotka olivat eri mieltä NATS-puolueen ideologiasta, menettivät työpaikkansa ja heidät heitettiin vankilaan. Pelko vallitsi yleisön, ja ihmiset vahvistivat sosialistiset normit täydellisestä tottelevaisuudesta “valtioeliitin” poliittiselle korrektiudelle.

Ranskalainen filosofi Alexis de Tocqueville pelkäsi demokratian heikkenemistä vahvan valtion vallan alla. Hän väitti, että tiukka kollektivistinen kuri on paljon pahempaa kuin perinteisten esimodernien sosiaalisten rakenteiden räikein typeryys; että nykyaikaiset demokratiat voivat muuttua huonommiksi kuin kaikki aiemmat hallintomuodot, jos niiden annetaan kehittyä autoritaariseksi mukautumisjärjestelmäksi.

Tocqueville uskoi, että kun demokratia uhraa historialliset ihanteensa, se voidaan helposti pelkistää vapauden vastakohtaksi – kun se muuttuu väkijoukon tyranniaksi.

Kun luotettavuus ja rehellisyys lakkaavat olemasta ihannetta, narsismista ja solidaarisuuden puutteesta tulee laillisia elämäntapoja. Tällaisissa olosuhteissa “demokratia” itsessään tulee väylä vapauksien väärinkäytölle, sen johtajat ovat modernin feodalismin uusia herroja, joissa väestö muodostaa orjavasalliluokan.

Lännen nykyinen kehitys edustaa dramaattista poikkeamaa klassisesta demokratiasta. Jäätävällä tavalla näemme nyt Aldous Huxleyn muovaavan uuden sukupolven Brave New World -järjestelmään, jonka propaganda alistaa heidän uutta orjuuttaan vapaudeksi.

Harvardin professori Harvey Mansfield kutsuu sitä “pehmeäksi despotismiksi” ja väittää, että seuraukset yksilölle pehmeän tyrannian alla ovat yhtä vaikeita kuin vapauden puute diktatuurissa.

Lähde: Frontnieuws.com