Hassua, miten ufokertomus ja kilpajuoksu aseistamisesta osuvat yhteen

Näiden avaruuden militarisointikilpailua koskevien tarinoiden on saatava samaa huomiota kuin paljon viihdyttävämpien ufotarinoiden. Silti vaikuttaa todennäköiseltä, että sotakoneiston liikuttelusta vastaavat kiinnittävät paljon enemmän huomiota edelliseen kuin jälkimmäiseen.

Jos edustajainhuoneen valvontavaliokunnan keskiviikkoinen ufoja koskeva kuuleminen olisi tapahtunut kymmenen vuotta sitten eikä tänään, se olisi järkyttänyt maailmaa. Kuvitelkaa joku vuonna 2013 kuulevansa kongressin todistajanlausuntoja “rutiininomaisista” sotilaslentäjien kohtaamisista jättimäisten lentävien tic-tacien, leijuvien pallojen, 300 jalan pituisten punaisten neliöiden ja läpinäkyvissä palloissa olevien kuutioiden kanssa, jotka kiitävät ympäriinsä tavoilla, jotka ylittävät harppauksin kaiken tunnetun maanpäällisen tekniikan, tai siitä, että hallituksella on hallussaan salaisia tuonpuoleisia lentokoneita, joita he yrittävät kehittää uudelleen, ja niiden ei-ihmisten lentäjien kuolleita ruumiita, tai siitä mahdollisuudesta, etteivät nämä olennot ole pelkästään maan ulkopuolisia vaan myös ulottuvuuksien ulkopuolisia. Heidän leukansa olisivat lyöneet lattiaan.

Vuonna 2023 meille on jo kuuden vuoden ajan tiputeltu vähitellen palasia näistä tarinoista, joten keskiviikkona Capitol Hillillä tapahtuneella kohtauksella ei ollut samanlaista vaikutusta kuin vuonna 2013. Se on otsikoissa ja saa huomiota, mutta ei yhtä paljon kuin Sinead O’Connorin kuolema tai ihmisten ajatukset Barbiesta ja Oppenheimerista. Yleisön reaktiota voisi kuvailla kollektiiviseksi hermostuneeksi nauruksi ja olkapäiden kohautteluksi.

Ihmiset selaavat sosiaalisessa mediassa kuulustelun kuvamateriaalin ohi, sanovat “vau, se on outoa” ja jatkavat elämäänsä. Tieto leviää, mutta se on valtavirran tietoisuuden reuna-alueella. Ehkä ensi vuonna meille näytetään jotain, mikä olisi ollut vuonna 2013 vielä järkyttävämpää kuin keskiviikon kuuleminen, ja vuoden 2024 ihmiset nauravat ja kohauttavat olkapäitään samalla tavalla.

Reaktio on tietysti hieman erilainen niissä piireissä, joiden kanssa olen yleensä tekemisissä. Ihmiset, jotka suhtautuvat erittäin epäilevästi Yhdysvaltojen sotakoneistoon, suhtautuvat yleensä myös erittäin epäilevästi tähän ufokertomukseen, jota olemme nähneet vuodesta 2017 lähtien.

“Häiriötekijä” on sana, jota kuulee paljon. “Se on vain häiriötekijä ______”, jossa “______” on mikä tahansa kuuma tarina, joka sattuu heitä henkilökohtaisesti kiehtomaan tällä hetkellä. En usko tuota selitystä; uutta ufokertomusta ei keksitty viime hetkellä häiritsemään ajankohtaisia otsikoita, vaan se on ollut tekeillä jo kuusi vuotta, eivätkä ihmiset edes kiinnitä siihen niin paljon huomiota. Imperiumilla ei muutenkaan ole tapana järjestää näyttäviä tapahtumia “häiriötekijöinä”; yleisen tietoisuuden mukauttaminen tapahtuu yleensä paljon arkipäiväisemmässä muodossa, kun tiedotusvälineet asettavat asialistoja, joissa jotkin tarinat saavat enemmän huomiota kuin toiset sen perusteella, mikä on sopivaa lehdistön omistaville oligarkkeille.

Näen myös ihmisiä teoretisoimassa, että tämä kaikki on juoni Yhdysvaltain sotilasbudjetin kasvattamiseksi. Siinä voi olla jotain perää, mutta tämä tarina on ollut käynnissä jo kuusi vuotta. Toistaiseksi sotilasbudjetti on vain paisunut tavanomaisin vuosittaisin askelin.
Älkää käsittäkö minua väärin – suhtaudun tähän asiaan yhtä epäilevästi kuin muutkin. Ensinnäkin vuonna 2017 alkaneen valtavirran ufokertomuksen alkulähteet olivat täynnä laajaa vääristelyä, epärehellisyyttä ja journalistisia väärinkäytöksiä, ja niitä veivät eteenpäin Lue Elizondon kaltaiset hämärät tiedusteluagentit. David Grusch, Yhdysvaltain tiedustelukartellin sisäpiiriläinen, esitti keskiviikon kongressin kuulemistilaisuudessa sensaatiomaisimmat väitteet tarinoillaan kuolleista avaruusolennoista ja käänteisesti kehitetyistä ufoista.

Mutta minusta se, mikä tässä ufojutussa todella haisee, on ajoitus. Olemme uuden kylmän sodan alkuvaiheessa, johon kuuluu kilpajuoksu avaruuden militarisoimiseksi. Kuulemme kongressin lausuntoja Yhdysvaltain ilmatilaa uhkaavista salaperäisistä ajoneuvoista, jotka voivat nousta ja laskeutua maan välillä ja levitä hyvin nopeasti. Se haisee pahalta.

Onko sattumaa, että näemme kaikki nämä uutiset ufoista ja avaruusolennoista samaan aikaan, kun näemme uutisia Yhdysvaltojen, Kiinan ja Venäjän välisestä kilpajuoksusta avaruuden sotilaallisesta hallitsemisesta? Foreign Policy -artikkeli viime vuodelta räiskyy otsikolla “Kiina ja Venäjä kurovat kiinni Yhdysvaltoja avaruusvalmiuksissa, Pentagon varoittaa” ja alaotsikolla “Avaruuden militarisointi kiihtyy”. Nämä varoitukset toistuvat Defense Onen ja Timen artikkeleissa. Yhdistyneiden Kansakuntien verkkosivustolla viime vuonna julkaistussa raportissa on otsikko “‘We Have Not Passed the Point of No Return,’ Disarmament Committee Told, Weighing Chance Outer Space Could Become Next Battlefield”. Vuonna 2021 sotakoneistolla rahoitettu Center for Strategic and International Studiesin raportti otsikolla “Defense Against the Dark Arts in Space: Protecting Space Systems from Counterspace Weapons” varoittaa kiireellisestä tarpeesta rakentaa lisää avaruusaseita Yhdysvaltain vihollisia vastaan. Global Timesin artikkelissa viime vuodelta todetaan: “Kiinalaiset asiantuntijat kehottavat välttämään avaruusaseistusta kaupallisten avaruusvalmiuksien käyttöönoton keskellä Ukrainassa”.

Näiden avaruuden militarisointikilpailua koskevien juttujen on saatava samaa huomiota kuin paljon viihdyttävämpien ufotarinoiden. Silti vaikuttaa todennäköiseltä, että sotakoneiston liikuttelusta vastaavat tahot kiinnittävät paljon enemmän huomiota edellisiin kuin jälkimmäisiin. Yhdysvaltain avaruusjoukot ottivat ensimmäiset askeleensa kohti todellisuutta vuonna 2017, samana vuonna kuin nämä valtavirran ufojutut alkoivat ilmestyä, ja niiden nimenomaisena tarkoituksena on vastustaa Venäjää ja Kiinaa.

Ja minusta tuntuu hyvin epäilyttävältä, miten meitä hitaasti tahdistetaan tähän UFO-kertomukseen (tai UAP-kertomukseen niille, jotka tuntevat nykyslangin) juuri silloin, kun on hullu kiire saada aseita avaruuteen. En keksi mitään muuta ajankohtaa historiassa, jolloin tämänkaltaisen asian ajoitus olisi näyttänyt epäilyttävämmältä.

Minusta UFO-kuulustelun häiritsevimmät osat olivatkin ne, jotka saattoivat lopulta helpottaa avaruuden militarisoimista koskevaa agendaa, kuten se, kun ilmiö muotoiltiin “kansallisen turvallisuuden” uhkaksi tai kun mainittiin, että ne voisivat siirtyä maasta avaruuteen hyvin nopeasti.

Kun kongressiedustaja Glenn Grothman kysyi: “Uskotteko, että UAP:t ovat uhka kansalliselle turvallisuudellemme?”, entinen laivaston komentaja David Fravor vastasi yksiselitteisesti kyllä. Muutamaa minuuttia myöhemmin Fravor kuvaili näitä ajoneuvoja siten, että ne voivat “tulla alas avaruudesta, viipyä siellä kolme tuntia ja palata takaisin ylös”.

Kun kongressiedustaja Andy Ogles kysyi, voivatko ufot “kerätä tiedustelutietoa” Yhdysvaltain armeijasta, kaikki kolme todistajaa – Grusch, Fravor ja entinen laivaston lentäjä Ryan Graves – vastasivat myöntävästi. Oglesin kysyessä, voisivatko ufot “tutkia kykyjämme”, kaikki kolme vastasivat jälleen myöntävästi. Oglesin kysymykseen, voisivatko ufot “testata haavoittuvuuksia” Yhdysvaltojen sotilaallisissa voimavaroissa, kaikki kolme vastasivat jälleen myöntävästi. Kysyttäessä, aiheuttavatko ufot eksistentiaalisen uhan Yhdysvaltojen kansalliselle turvallisuudelle, kaikki kolme vastasivat, että mahdollisesti aiheuttavat. Kaikki kolme vastasivat kyllä, jos on viitteitä siitä, että ufot ovat kiinnostuneita Yhdysvaltojen ydinteknologiasta.

Ogles päätti kysymyksensä sanomalla: “Yhdysvaltojen kansalliselle turvallisuudelle on selvästi olemassa uhka. Kongressin jäseninä meidän velvollisuutemme on pitää yllä valvontaa ja olla tietoisia tästä toiminnasta, jotta voimme tarvittaessa ryhtyä toimiin.”

Kun kongressiedustaja Eric Burlison kysyi, onko “muukalaisteknologia tai ei-inhimillinen teknologia ja/tai olennot harjoittaneet toimintaa, joka on aiheuttanut vahinkoa ihmisille”, Grusch sanoi, ettei hän voinut kertoa yksityiskohtia julkisessa tilassa (mikä oli yleinen teema koko kuulemistilaisuuden ajan), mutta sanoi, että “se, mitä itse ja vaimoni henkilökohtaisesti todistimme, oli hyvin huolestuttavaa”.

Grusch mutkisti tätä salaperäistä lausumaa muutamaa minuuttia myöhemmin sanomalla, ettei hän ole koskaan nähnyt ufoa. Miten tämä lausunto ei ole ristiriidassa hänen aiempien tietojensa kanssa siitä, että hän on todistanut ei-inhimillisen teknologian ja/tai olentojen haitallista käyttäytymistä, on selvitettävä.

Yhdysvaltain poliittisille päättäjille kerrotaan siis, että on olemassa ajoneuvoja, jotka käyttävät muuta kuin tästä maailmasta peräisin olevaa teknologiaa, jotka rikkovat rutiininomaisesti Yhdysvaltain ilmatilaa ja muodostavat eksistentiaalisen uhan Yhdysvaltain kansalliselle turvallisuudelle, ja että nämä alukset voivat kulkea maasta avaruuteen ja takaisin mielensä mukaan, ja että heidän on autettava varmistamaan, että heidän kansakuntansa voi vastata tähän uhkaan.

Mihin johtopäätöksiin päädytte, kun teille esitetään tällaista tietoa? Oletetaan, että olet lainsäätäjä, jonka tehtävänä on helpottaa erittäin aggressiivisen imperiumin toimintaa. Siinä tapauksessa ette luultavasti pääty siihen, että on aika pitää kädestä kiinni ja laulaa Kumbayaa. Luultavasti alat lopulta ajatella sotilasteknologian kannalta.

Yksi kriittisimmistä vastaamattomista kysymyksistä tässä ufo-hössötyksessä on, miksi juuri nyt? Miksi näemme kaiken tämän liikehdinnän “paljastamisen” suhteen sen jälkeen kun sukupolvien ajan ei ollut mitään liikehdintää? Oletetaan, että nämä asiat ovat todellakin aitoja, ja hallitus on itse asiassa pitänyt ne salassa. Miksi irtisanomisen ja lukittujen ovien peräänantamaton politiikka yhtäkkiä muuttuisi, jolloin “ilmiantajat” voisivat tulla esiin ja antaa todistajanlausuntonsa kongressille? Jos heillä oli motiivi pitää asia salassa koko tämän ajan, miksi se motiivi ei enää olisi olemassa?

Jos kysyt netin ufoyhteisöltä, monet ottavat kunnian koko asiasta ja sanovat, että voimakkain koottu sotakoneisto on muuttanut täydellisen peittelypolitiikkansa paljastusaktivistien harjoittaman “painostuksen” vuoksi. Tämä ei läpäise hajutestiä; historian mahtavin imperiumi ei muuta pitkäaikaista yleistä salassapitopolitiikkaansa internetfoorumien ja FOIA-pyyntöjen takia.

Miksi siis juuri nyt? Miksi tämä jyrkkä ja yhtäkkinen siirtyminen ufoista ja avaruusolennoista naurettavasta foliohattuhöpinästä vakavien kongressitutkimusten ja laajamittaisen valtavirran tiedotusvälineiden uutisoinnin kohteeksi?

No, kilpailun ajoitus avaruuden militarisoimiseksi saattaa vastata kysymykseen “miksi juuri nyt?”. Onko sattumaa, että tämä uusi ufo-narratiivi alkoi levitä vuonna 2017, suunnilleen samaan aikaan kuin avaruusjoukkojen perustaminen? Manipuloidaanko meitä massiivisesti avaruusolentojen ja ufojen toimesta, jotta autettaisiin voitelemaan pyörät sotakoneiston siirtämiseksi avaruuteen? Kuinka todennäköistä on, että puhtaasti sattumalta tämä planeetan ulkopuolinen kertomus ajoittui juuri silloin, kun Yhdysvaltain imperiumi tekee viimeistä kertaa yhden napapiirin planetaarisen ylivallan tavoittelua?

En tiedä. Tiedän kuitenkin, että jos määrittelen todennäköisyysasteita, “Maan ulkopuoliset tai ulkoulottuvuusolennot ovat täällä ja ovat erityisen kiinnostuneita meistä ja joskus törmäävät ajoneuvoihinsa ja hallituksemme sai ne talteen, mutta piti ne salassa, mutta yhtäkkiä päätti olla enää niin salamyhkäinen niistä” sijoittuu huomattavasti huonommalle sijalle kuin “Hallitsijamme valehtelevat ja manipuloivat edistääkseen taas omia etujaan.”

Olen 100-prosenttisesti täysin avoin mahdollisuudelle, että avaruusolennot ja tuonpuoleiset ajoneuvot sinkoilevat ilmakehässämme. En ole avoin sille väitteelle, että maailman turmeltuneimmat instituutiot olisivat yhtäkkiä avanneet mielensä kertomaan meille totuuden näistä asioista joko sydämensä hyvyydestä tai siksi, että ufojen paljastamista ajavat aktivistit ovat “painostaneet” niitä.

En tiedä, mitä tämän ufojutun kanssa on tekeillä. Silti Yhdysvaltain imperiumin vetäjillä on laaja historia manipuloinnista ja pettämisestä massamittakaavassa imperialististen agendojen edistämiseksi. Ja tiedän, että tässä historian ratkaisevassa vaiheessa, jossa imperiumi tarrautuu kynsin hampain kiinni planeetan herruudesta, on paljon imperialistisia agendoja käynnissä.