EU:n digitaalisen identiteetin lompakkopilotit leviävät tutkan alapuolella

Vuoden 2023 edetessä Euroopan komissio näyttää olevan kiireinen kehittäessään ja toteuttaessaan pilottiprojekteja EU:n digitaalisen identiteetin lompakkoon (EUDI) , jonka se aikoo saattaa lähitulevaisuudessa kaikkien EU-kansalaisten saataville. Mutta vaikka Euroopan komissio (EY) ylpeilee tulevan EUDI:n mukavuudella, turvallisuudella ja laajalla valikoimalla mahdollisia käyttötapauksia jokapäiväisessä elämässä, vähemmän keskusteltua on työkalun potentiaalista eettisten ja valvontaan liittyvien ongelmien ratkaisemiseksi.

Mikä on EU:n digitaalisen identiteetin lompakko (EUDI)?

EU:n digitaalista lompakkoa, jota usein kutsutaan EU:n digitaalisen identiteetin lompakoksi (EUDI) , on tarkoitus tarjota Euroopan yleisölle tulevina vuosina. Euroopan komission mukaan

EU:n digitaalisen henkilöllisyyden lompakot ovat henkilökohtaisia ​​digitaalisia lompakoita, joiden avulla kansalaiset voivat tunnistaa itsensä digitaalisesti, tallentaa ja hallita henkilötietoja ja virallisia asiakirjoja sähköisessä muodossa. Näitä voivat olla ajokortti, lääkemääräykset tai koulutus.

Samalla kun lainsäädäntöä, joka tehostaa niiden suunniteltua käyttöä kaikkialla Euroopassa , on saatu päätökseen , Euroopan komissio edistää ponnistelujaan EUDI:n käyttöönottamiseksi suuren eurooppalaisen yleisön keskuudessa. Yli 250 yksityistä yritystä ja viranomaista osallistuu neljään laajaan pilottihankkeeseen. Tätä kirjoitettaessa EU on investoinut näihin pilotteihin 46 miljoonaa euroa.

EUDI-pilottihankkeissa onkin jo testattu monenlaisia ​​käyttötapauksia. Näitä ovat esimerkiksi lompakoiden käyttö valtion palveluihin, rekisteröityminen ja SIM-korttien aktivoiminen mobiiliverkkopalveluja varten, sopimusten allekirjoittaminen, matkustamisen helpottaminen ja koulutustodistusten esittäminen. Kaiken kaikkiaan nämä käyttötapaukset viittaavat siihen, että Digital Identity Wallets -lompakot voivat hyödyntää monia arkielämän kannalta välttämättömiä palveluja.

Mukavuus, mutta kenelle?

Euroopan komissio käyttää usein digitaalisen lompakon mukavuutta ja viestittelee, että käyttäjät voivat kirjautua hotelleihin, tehdä veroilmoituksia, vuokrata autoja ja avata pankkitilejä turvallisesti lompakoilla. Euroopan komission puheenjohtaja Ursula von der Leyen korosti seuraavaa vuoden 2020 tilapuheessaan, jossa hän ehdotti “turvallisen eurooppalaisen sähköisen identiteetin” käsitettä:

Aina kun sovellus tai verkkosivusto pyytää meitä luomaan uuden digitaalisen identiteetin tai kirjautumaan helposti sisään suuren alustan kautta, meillä ei ole aavistustakaan siitä, mitä tiedoillemme tapahtuu todellisuudessa. Tästä syystä komissio ehdottaa turvallista eurooppalaista sähköistä henkilöllisyyttä. Sellaisen, johon luotamme ja jota jokainen kansalainen voi käyttää missä tahansa Euroopassa tehdäkseen mitä tahansa verojen maksamisesta polkupyörän vuokraamiseen. Tekniikka, jossa voimme itse kontrolloida, mitä dataa käytetään ja miten.

Varmasti von der Leyen on oikeassa siinä, että “meillä ei ole aavistustakaan, mitä tiedoillemme tapahtuu”, kun luomme verkkotilejä tai kirjaudumme yksityisiin palveluihin, ja uskoo, että digitaalinen ID voi ratkaista monien internetin käytön ydinongelman.

Mutta kriittisesti katsottuna eurooppalainen “e-identiteetti” ja yleisesti digitaaliset tunnistusmenetelmät aiheuttavat joukon uusia ongelmia siviileille sekä lyhyellä että pitkällä aikavälillä. Nimittäin, vaikka digitaalinen ID voi tarjota käyttäjille pääsyn palveluihin, vuoden 2018 WEF-raportti digitaalisesta tunnistamisesta myöntää työkalun taipumuksen poissulkea; “[Yksilöille] [varmennettavat henkilötodistukset] avaavat (tai sulkevat) digitaalisen maailman työpaikoineen, poliittisesti toimineen, koulutukseineen, rahoituspalveluineen, terveydenhuoltoineen ja muineen.”

Ja todellakin, korruptoituneen valtion tai muiden hallintorakenteiden hallinnassa, digitaalisen ID:n taipumus “sulkea” digitaalinen maailma näyttää olevan kypsä väärinkäytölle tai väärinkäytökselle. Esimerkiksi tutkija Eve Hayes de Kalaf kirjoittaa Conversationissa , että “valtiot voivat aseistaa kansainvälisesti sponsoroituja ID – järjestelmiä” haavoittuvia väestöryhmiä vastaan. Hän nostaa esiin esimerkin Dominikaanisesta tasavallasta, jossa haitilaista syntyperää olevien henkilöiden pitkäaikainen syrjintä ilmeni dominikaanisen kansalaisuuden poistamisessa vuonna 2013, jolloin heistä tuli kansalaisuudettomat .

Samaan aikaan ei ole vaikea kuvitella muiden joutuvan digitaalisten “halkeamien” läpi, kun digitaalisista ID-järjestelmistä tulee valtavirtaa ja ne yhdistetään kriittisten sosiaali- ja rahoituspalvelujen ja tukien saatavuuteen, ellei jopa edellytykseksi.

Kuten Jeremy Loffredo ja Max Blumenthal selvittävät vuonna 2021 Grayzone -raportoinnissa , esimerkiksi Aadhaarin , Intian biometrisen tunnistusjärjestelmän, “joka seuraa käyttäjien liikkumista kaupunkien välillä”, käyttöönotto vuonna 2017 johti Intian maaseudulla kuolemiin pääsyn vaikeuksina. Aadhaar-järjestelmä esti toiminnallisesti tavaroiden ja etujen saajien pääsyn maan ruoka-annosmyymälöihin, jolloin he jopa kuolivat nälkään. India’s Scroll raportoi, että 37 prosenttia kortinhaltijoista ei pystynyt saamaan annoksiaan satunnaisessa otoksessa 18 kylästä Intiassa, joissa biometrinen todennus oli pakotettu pääsemään valtion tukemiin ruoka-annoksiin.

Sen aiheuttamasta tuhosta huolimatta Aadhaaria on viime kädessä mainostettu menestyksenä, ja muu maailma raportoi, että Intia on perustamassa kansainvälisiä kumppanuuksia viedäkseen suositun Unified Payments Interface (UPI) -pikamaksujärjestelmän, joka käyttää Aadhaarin biometristä tunnistusjärjestelmää. sen tukikohta muualla.

On selvää, että digitaalinen ID aiheuttaa huomattavia mahdollisia yhteiskunnallisia haittoja, jos se toteutetaan hätäisesti. Näistä mahdollisista haitoista huolimatta, kuten huomautan Unlimited Hangoutista , digitaalisten tunnistusjärjestelmien lähes universaali käyttöönotto näyttää yhä useammin väistämättömältä, kun “Juniper Research [arvioi] , että hallitukset ovat myöntäneet noin 5 miljardia digitaalista henkilötodistusta vuoteen 2024 mennessä ja vuoden 2019 Goode Tiedusteluraportti [ehdottaa] digitaalista henkilöllisyyttä ja todentamista ovat 15 miljardin dollarin markkinat vuoteen 2024 mennessä .

Lisäksi on otettu lainsäädännöllisiä harppauksia kohti digitaalisen lompakon yhteentoimivuutta kaikkialla EU:ssa . Toisin sanoen keskeisiä palveluita keskitetään yli rajojen ja digitoidaan tavalla, joka on jäljitettävissä paremmin kuin paperilla toimitetut vastineet olisivat voineet olla – kaikki viranomaisten käden ulottuvilla.

Kriittisesti EUDI-lompakko on ilmeisesti suunniteltu yhdistämään tai muutoin sisältämään rahoituspalveluja, joissa EU:n kansalaiset voivat avata EUDI-tiliään pankkitilejä ja jopa hakea lainaa. Lisäksi Euroopan keskuspankin eurooppalaisen digitaalisen identiteetin viitekehystä koskevan toimintaohjeen sanamuoto viittaa siihen, että “EUDI-lompakko tuo etuja kaikille maksuekosysteemin sidosryhmille”, mukaan lukien “digitaalisen euron ennakoitu tuki”.

Vaikka Euroopan komissio haluaakin korostaa EUDI:n väitettyjä etuja “maksuekosysteemin sidosryhmille”, se ei näytä olevan yhtä innokas keskustelemaan vaaroista , jotka liittyvät digitaalisen identiteetin uskottavaan, ellei todennäköiseen, yhteyteen rahaan ja erityisesti digitaalisiin valuuttoihin. eliitin kyvyt jäljittää tai jopa manipuloida tai estää siviilien kykyä hyväksyä tai suorittaa maksuja voivat olla ennennäkemättömiä.

Lyhyesti sanottuna EU Digital Identity -lompakot on suunniteltu käteviksi jokapäiväiseen siviilikäyttöön. Samaan aikaan nämä lompakot ja muut vierekkäiset muualla orastavat digitaaliset ID-järjestelmät voisivat olla käteviä myös hallituksille ja hallintorakenteille, jotka haluavat valvoa, seurata tai muuten manipuloida tai hallita kansalaisten elämän kriittisiä näkökohtia massalla.

DIIA-yhteys

Huolimatta EU:n jäsenaseman puutteesta ja käynnissä olevasta sodasta, Ukraina on mukana EU:n digitaalisen lompakon piloteissa. Nimittäin, kuten ilmoitin Substackissani , DIIA, Ukrainan hyperkeskitetty state-in-a-älypuhelinsovellus, auttaa EU:n digitaalisen lompakon käyttöönottoa. Itse asiassa Ukrainan digitaalisen transformaation ministeri Mykhailo Fedorov korosti Telegram-viestissä heinäkuussa, että DIIA:n edustajat olivat jopa näyttäneet DIIA-sovelluksen ominaisuudet POTENTIAL (Pilots for European Digital Identity Wallet) -konsortiossa tänä kesänä.

Erityisesti monet piloteissa testattavat EU Digital Walletin käyttötapaukset ovat jo todellisuutta Ukrainan DIIA-sovelluksella. Itse asiassa ukrainalaiset käyttävät DIIA:ta useisiin päivittäisiin toimiin, mukaan lukien henkilöllisyytensä todentamiseen pankkipalveluiden käyttämiseen, erilaisten digitaalisten henkilöllisyystodistusten (kuten ajokorttien ja biometristen passien) säilyttämiseen ja jopa tiettyjen verojen maksamiseen ja sosiaaliturvaan . palvelut perheille . Ukrainan digitaalisen muuntamisen ministeriö on korostanut aikovansa saattaa kaikki julkiset palvelut saataville verkossa: DIIA:sta tulee näiden palvelujen “yhden luukun” palvelupiste.

Ja kuten olen aiemmin maininnut aiemmassa Substack- ja Unlimited Hangout -raportoinnissa , DIIA:n kattavuus jatkuu konfliktien syveneessä, ja sovellus tarjoaa sodan viereisiä palveluita. Sodan uhreiksi joutuneet ukrainalaiset siviilit ovat saaneet stipendejä sovelluksen kautta, ja he voivat myös vahvistaa henkilöllisyytensä DIIA:n kautta kirjautuakseen e-Vorogiin (“e-enemy”), chatbotiin , jonka avulla Ukrainan kansalaiset voivat ilmoittaa tietoja Venäjän armeijan olinpaikasta. valtiolle.

Kaiken kaikkiaan nämä ehdot viittaavat siihen, että DIIA voi toimia eräänlaisena suunnitelmana tai edeltäjänä Euroopan viereiselle digitaaliselle lompakolle, jossa EU:n digitaalinen lompakko, joka on jo keskitetty sovellus, jonka on tarkoitus auttaa kansalaisia ​​useissa kriittisissä päivittäisissä palveluissa. ottaa käyttöön kasvavan määrän valtion palveluja kaikkialla Euroopan unionissa. Vaikka jää nähtäväksi, mitä tapahtuu digitaalisen lompakon käyttöönotolle Euroopassa, lompakon EU:n laajuinen käyttöönotto ja älypuhelinsovellusmuoto, jossa ominaisuuksia voidaan helposti ottaa käyttöön, poistaa tai muokata mielensä mukaan, tarkoittaa, että laajuus ei voi hiipiä vertailukelpoisessa mittakaavassa. olla poissuljettua.

Johtopäätös

Monet ihmiset ovat ymmärrettävästi kiinnostuneita digitaalisista asiakirjoista ja muista helpoista tavoista päästä käsiksi julkisiin palveluihin ja suorittaa tehtäviä digitaaliaikana. Mutta kun valtiot ja viereiset hallintorakenteet ja vastuuttomat yksityisen sektorin jäsenet niitä edistävät, nämä palvelut ja työkalut aiheuttavat merkittäviä eettisiä ja valvontaan liittyviä huolenaiheita, joista yleisön tulisi keskustella laajasti. Tässä suhteessa näyttää siltä, ​​että tuleva EU:n digitaalisen identiteetin lompakko ei ole poikkeus.

Mutta keskustelu tai ei, digitaalisen lompakon pilottiprojektit ja EU:n jäsenvaltioiden vastaavat digitaalisen tunnuksen käyttöönotto ovat käynnissä, ja EY:n lehdistötiedotteessa selitetään, että “jokaisella on oikeus saada EU:n digitaalinen identiteetti” kaikissa EU:n jäsenvaltioissa.

Ja vaikka Euroopan komissio ilmoittaa “ei tule olemaan velvoitetta” käyttää EU:n digitaalista lompakkoa, EY:n raportissa Communication 2030 Digital Compass: The European Way for the Digital Decade selvitetään , että EU:n vuoden 2030 tavoite on, että 80 prosenttia kansalaisista käytä “elektronista tunnistusratkaisua”. Loppujen lopuksi sekaviestintä jättää varaa spekulaatioille, että vaikka digitaaliset tunnukset eivät olisikaan pakollisia käyttöönoton yhteydessä, suuren väestön voitaisiin jotenkin saada tai jopa pakotettu ottamaan käyttöön digitaalisia tunnuksia päästäkseen käsiksi tärkeimpiin julkisiin palveluihin.

Vaikka digitaalisen ID:n kannattajat korostavat työkalujen mukavuutta ja turvallisuutta yhä enemmän verkkomaailmassa, tässä korostamani eettiset ja yksityisyyteen liittyvät ongelmat osoittavat, että jos EU:n digitaalisen identiteetin lompakkot otetaan käyttöön hätäisesti, niillä voi lopulta olla tuhoisia ja pysyviä seurauksia yksityisyyttä ja kansalaisvapauksia. Ja kun ne on otettu käyttöön, näyttää siltä, ​​että digitaalisia henkilötunnuksia voi olla vaikea peruuttaa, vaikka ne olisivat epäsuosittuja, ja lopulta ne työntävät ihmiset teknokraattiseen painajaiseen, jota he eivät voi helposti paeta.

Lyhyesti sanottuna EUDI Walletin kaltaisten uusien digitaalisten tunnistusjärjestelmien aiheuttamia vaaroja ei voida jättää huomiotta Euroopan kasvaessa ” digitaalista vuosikymmentä “.

Lähde: Activist Post