Klaus Schwab haluaa pysäyttää globalisaation ja globaalin hallinnan vetäytymisen uudella globalisaation ja globaalin hallinnan muodolla.
Kirjassa “Covid-19. The Great Reset’ Klaus Schwabin ja Thierry Malleret’n kirjassa “globaalin hallinnon vapaata pudotusta” pidetään eksistentiaalisena haasteena: The Great Reset’ he määrittelevät “globaalin hallinnon vapaata pudotusta” eksistentiaaliseksi haasteeksi, ja jos emme tee yhteistyötä ” olemme tuhoon tuomittuja.”
“Kansallisvaltiot mahdollistavat globaalin hallinnan (toinen johtaa toista)”, kirjassa todetaan. “Mitä enemmän nationalismi ja isolationismi läpäisevät maailmanpolitiikan, sitä todennäköisemmin globaali hallinto menettää merkityksensä ja muuttuu tehottomaksi. Valitettavasti olemme nyt tässä kriittisessä pisteessä. Yksinkertaisesti sanottuna elämme maailmassa, jossa kukaan ei ole oikeasti johdossa”, Rhoda Wikson kirjoittaa.
Kirjassa määritellään “globaalihallinto” ylikansallisten toimijoiden väliseksi yhteistyöksi maailmanlaajuisten ongelmien ratkaisemiseksi ja “globalisaatio” laajaksi ja epämääräiseksi käsitteeksi, jolla viitataan tavaroiden, palvelujen, ihmisten, pääoman ja tietojen maailmanlaajuiseen vaihtoon kansakuntien välillä.
Vaikka globaalihallinto määritellään eri käsitteeksi, ne kietoutuvat toisiinsa, ja syyt sen “vapaaseen pudotukseen” ovat samat kuin globalisaation vetäytymiseen.
Ratkaisu globalisaation vetäytymiseen oli Schwabin ja Malleret’n mukaan uudenlainen globalisaatio, joka edellyttää politiikkaa ja tehokasta globaalia hallintoa.
Aiemmin tässä kuussa Yhdysvaltain syvän valtion Council on Foreign Relations ilmoitti kahdessa haastattelussa, mitä se aikoo tehdä kasvavalle globalisaationvastaisuudelle. Toinen oli Peter Trubowitzin, brittiläisen Chatham Housen apulaiskollegan kanssa tehty haastattelu. Toinen oli Kansainvälisen valuuttarahaston johtajan Kristalina Georgievan kanssa.
Molempien yleistulos oli, että globalisaation vastaista toimintaa on tarkoitus torjua toisenlaisella globalisaatiolla. Trubowitz ehdotti, että meidän on “ajateltava uudelleen ulko- ja sisäpolitiikan välistä suhdetta”, kun taas Georgieva ehdotti, että “keskitymme aloihin, joilla olemme tuomittuja epäonnistumaan, jos emme tee yhteistyötä”. Hänen antamiaan esimerkkejä “olemme tuomittuja” ilman globalisaatiota olivat “ilmastonmuutos”, “vihreä siirtymä” ja velkaantuminen.
Trubowitz ja Georgieva toistivat toisiaan ideoiden ja joidenkin käyttämiensä sanojen osalta, mutta molemmat toistivat myös Klaus Schwabia ja hänen kirjaansa “The Great Reset”.
Suunnitelmat puuttua globalisaation vastaiseen toimintaan uudella globalisaatiolla.
Myönnettyään, että on väistämätöntä, että “jonkinasteista deglobalisaatiota tapahtuu”, “The Great Reset” -kirjan kirjoittajat pyrkivät lietsomaan pelkoa globalisaation vastaista toimintaa kohtaan.
“Hätäinen vetäytyminen globalisaatiosta johtaisi kauppa- ja valuuttasotiin, jotka vahingoittaisivat kunkin maan taloutta, aiheuttaisivat sosiaalista tuhoa ja lietsoisivat etnistä tai klaaninationalismia”, kirjoittajat väittivät. (Katso The Great Reset sivulla 81)
He ehdottivat globalisaation vetäytymisen “hallintaa” uudella globalisaation muodolla. YK:n Agenda 2030:n sanoja käyttäen kirjoitettuna uusi globalisaatio on Schwabin ja Malleret’n mukaan “paljon osallistavampi ja oikeudenmukaisempi muoto, joka… tekee siitä kestävän sekä sosiaalisesti että ympäristön kannalta”.
Heidän mukaansa tämä edellyttää poliittisia ratkaisuja ja jonkinlaista tehokasta globaalia hallintoa.
Heidän poliittisia ratkaisujaan “käsitellään loppuluvussa”. Jos otamme nämä sanat kirjaimellisesti, päätösluku on “Chapter 3: Individual Reset”.
Luvussa 3 ehdotetaan “ratkaisuksi” “ihmisyytemme uudelleenmäärittelyä” ja “painopisteiden muuttamista”. Otsikon “Ihmisyytemme uudelleenmäärittely” alla on luku “Moraaliset valinnat”. On arvoitus, miksi Schwab ja Malleret luulevat, että heillä on valta määritellä ihmisyytemme uudelleen ja määrittää moraaliset valintamme. Näin tehdessään he ovat kuitenkin tehneet ideologiansa selväksi.
“Moraalisten valintojen” alla he keskustelivat siitä, miten maksimoida yhteinen hyvä:
On moraalinen valinta, asetammeko etusijalle individualismin ominaisuudet vai ne, jotka edistävät yhteisön kohtaloa. Se on sekä yksilöllinen että kollektiivinen valinta (joka voidaan ilmaista vaaleilla), mutta pandemian esimerkki osoittaa, että erittäin individualistiset yhteiskunnat eivät ole kovin hyviä solidaarisuuden ilmaisemisessa.
… Jos (mutta se on suuri “jos”) tulevaisuudessa siirrymme pois itsekkäästä asenteesta, joka saastuttaa niin monia sosiaalisia vuorovaikutussuhteitamme, voimme ehkä kiinnittää enemmän huomiota osallisuuteen ja oikeudenmukaisuuteen liittyviin kysymyksiin.
The Great Reset , Klaus Schwab ja Thierry Malleret, heinäkuu 2020, s. 154 ja 157.
Kuten olemme sanoneet aiemmin , termi “yhteinen hyvä” ja sen ruma sisar “suurempi hyvä” edustavat sosialistisissa, kommunistisissa ja fasistisissa liikkeissä esiintyvää kollektivismia. Nämä liikkeet käyttävät “yhteistä hyvää” sosiaalisen valvonnan välineenä.
Kirjoittajat eivät selitä, miksi “yksilöllinen nollaus” on tarpeen, vaan he yksinkertaisesti olettavat, että se on seurausta covidien “pandemiasta”. Kuten koko kirjassa, he kuitenkin käyttävät kollektivismia sosiaalisen kontrollin välineenä. “Jos emme tee yhteistyötä ihmisinä vastataksemme eksistentiaalisiin haasteisiimme (muun muassa ympäristöön ja globaalin hallinnon vapaaseen pudotukseen), olemme tuhoon tuomittuja”, he väittävät. (Katso The Great Reset sivulla 152)
Maailman talousfoorumin ratkaisu prekariaattiluokalle
Globalisaatiovastaisuuden uhka globalistien suunnitelmille oli tiedossa jo kauan ennen kuin Schwab ja Malleret julkaisivat kirjansa. The Great Reset -kirjassa todettiin kaksi “merkittävää virstanpylvästä”, jotka osoittivat globalisaation perääntymisen.
“Nationalismin nousu tekee globalisaation vetäytymisestä väistämätöntä suurimmassa osassa maailmaa – impulssi, joka on erityisen tuntuva lännessä. Brexit-äänestys ja presidentti Trumpin valinta protektionistisella ohjelmalla ovat kaksi merkittävää merkkipaalua länsimaiden vastaiskusta globalisaatiota vastaan”, kirjoittajat kirjoittavat. (Ks. The Great Reset s. 78)
EU- eli Brexit-kansanäänestys, jossa päätettiin Yhdistyneen kuningaskunnan eroamisesta Euroopan unionista, ja Donald Trumpin valinta Yhdysvaltain presidentiksi tapahtuivat molemmat vuonna 2016.
Seuraavana vuonna Schwab piti avainpuheenvuoron maailmanhallituksen huippukokouksessa. “Sallikaa minun antaa lyhyt katsaus siihen, missä olemme maailmassamme ja mihin suuntaan meidän on mentävä”, hän pontevasti totesi.
Ensin tuli deglobalisaatio. “Ensinnäkin olemme historiallisessa tienhaarassa. On siis olemassa opaste, joka johtaa meidät siihen, mitä kutsuimme – jatkamaan tiellä, jota jotkut kutsuvat uusliberalismiksi – globaaliin yhteistyöhön. Mutta kohtaamme vastareaktion miljoonilta ihmisiltä, erityisesti lännessä, jotka kokevat, että globalisaatio ei toimi heidän edukseen”, hän sanoi.
Itsetuhoisella tavalla Schwab sanoi myöhemmin puheessaan, vedottuaan joihinkin globalisaation mielivaltaisiin hyötyihin, että “globalisaatio on luonut uuden taloudellisen yhtälön; taidot, työvoima on vähemmän kysytty, mikä tarkoittaa, että kun tarkastelemme bruttokansantuotteen piirakkaa, työvoiman vuokra on alhainen, ja ne, joilla on pääomaa, ne, joilla on uusia ideoita, ovat hyötyneet enemmän globalisaatiosta”.
Tässä tiivistyy yksi syy siihen, miksi miljardit, ei miljoonat, kokevat, että globalisaatio ei toimi heidän edukseen. Globalisaatio tarkoittaa pohjimmiltaan sitä, että itseoikeutettu globaali eliitti rikastuu ja omistaa enemmän, kun taas köyhät köyhtyvät ja omistavat vähemmän. Jopa Schwabin oli myönnettävä se: “Tästä syystä olemme nähneet Yhdysvaltojen vaaleissa ja Brexit-äänestyksessä ihmisten vihan globalisaatiota ja eliittiä vastaan, joka on heidän mielestään hyötynyt globalisaatiosta.” Tämä on myös Schwabin sanoin: “Tämä on yksi niistä syistä, joiden vuoksi olemme nähneet Yhdysvaltojen vaaleissa ja Brexit-äänestyksessä ihmisten vihan globalisaatiota ja eliittiä vastaan. ”
Toinen merkki siitä, missä maailma oli Schwabin mukaan, oli “muurien pystyttäminen uudelleen, todennäköisesti maailmassa, joka on enemmän ankkuroitunut eilispäivään, ja maailmassa, jota todennäköisesti leimaa hauraus ja vihamielisyys”.
Ehkä vain hän itse tietää, mitä Schwab tarkalleen ottaen tarkoitti käyttäessään termiä “muurien uudelleen pystyttäminen”.” Mutta laajemmassa mielessä tämä voidaan tulkita viittaukseksi siihen, että maat kääntyvät sisäänpäin ja siten globalisaatiota vastaan.
“Ehdotan, että emme valitse kumpaakaan näistä kahdesta tiestä”, hän julisti.
Sitten hän piti myyntipuheenvuoron neljännestä teollisesta vallankumouksesta. “Neljäs teollinen vallankumous muuttaa elämämme, se muuttaa elintapojamme, kulutustapojamme ja työtapojamme”, Schwab sanoi. Hän kutsui lennokkeja, itseohjautuvia autoja, tekoälyä ja uusia geenimanipulointimenetelmiä ei enää pelkäksi ideaksi vaan todellisuudeksi.
Schwab sanoi, että on olemassa uusi ihmisluokka, jota kutsutaan prekariaateiksi: “ihmiset, jotka tuntevat olonsa epävarmaksi eivätkä tiedä, riittääkö heillä ikääntyessään rahaa ja pystyvätkö he maksamaan sairaalalaskut”.
Maailman talousfoorumi syytti vuonna 2016 julkaistussa artikkelissaan prekariaatteja “uudeksi globaaliksi luokaksi, joka ruokkii populismin nousua”.
Oxford Review -lehden mukaan nykyiset “keikkatalouden” työntekijät, lähinnä freelancerit, joilla ei ole pitkäaikaisia tai pysyviä sopimuksia, sekä lyhytaikaisilla ja nollatuntisopimuksilla työskentelevät, katsotaan kaikki prekariaatiksi. Meidän on kysyttävä, onko Schwabin tarkoittama uusi luokka syntynyt Maailman talousfoorumin kaltaisissa järjestöissä toimivan niin sanotun globaalin eliitin toiminnan kautta.
Prekariaattiluokan ja niiden, jotka eivät tiedä, mikä on heidän elämänsä tarkoitus tai miten he sopivat maailmaan “maailmankansalaisina”, ongelmien ratkaisemiseksi itseään globaaliksi eliitiksi ja maailman pelastajaksi kutsuva Klaus Schwab ehdotti joitakin paradigmoja.
Hylättyään uusliberalismin ja nykyisen globalistisen järjestelmän purkamisen vaihtoehtona Schwab ehdotti, että “meidän on valmistauduttava neljänteen teolliseen vallankumoukseen” ja otettava käyttöön monien sidosryhmien konsepti, jolle hänen Maailman talousfooruminsa on rakennettu.
Vaihtoehtoisesti Schwab halusi, että huippukokouksen osallistujat omaksuisivat “itäisen filosofian”. Schwabin mukaan länsimaissa on käsite, joka suojaa yksilöä kollektiiviselta. Idässä taas on käsite, joka suojelee kollektiivia yksilöltä, hän sanoi.
Idän filosofian”, kuten Schwab sitä kutsuu, ongelma on se, kuka päättää, mitä kollektiivia pitäisi suojella ja mitä suojelutoimia pitäisi toteuttaa?
Valitut hallitukset ovat “vanhanaikaisia
Muutamaa kuukautta aiemmin Schwab esitteli Googlen perustajan Sergey Brinin dystooppisia ajatuksia Maailman talousfoorumin vuosikokouksessa. Schwab esitteli aiheen tekoälyn (“AI”) ennustuskyvystä.
“Digitaalisilla teknologioilla [nyt] on analyyttinen kyky… seuraava askel voisi olla siirtyminen prescriptive-moodiin, mikä tarkoittaa, että vaaleja ei enää edes tarvita, koska jo nyt voidaan ennustaa… ja sen jälkeen sanoa: ‘Miksi tarvitsemme vaaleja, koska tiedämme, mikä lopputulos tulee olemaan’.”
“Edelleen voisi kysyä, miksi tarvitsemme vaaleilla valittuja johtajia, koska yhtä hyvin voisimme antaa heidän tehdä kaikki päätökset”, Brin sanoi.
Schwab käsitteli kysymystä siitä, että maailmaa johtavat valitsemattomat päättäjät: Hän kutsui hallintoprosessia “vanhanaikaiseksi”. Hän mainitsi esimerkkinä, että hallitukset kuulevat teknologisesta kehityksestä ja kutsuvat sitten sääntelyviranomaiset, parlamentin valiokunnat ja lopulta säädökset, joista parlamentit keskustelevat ja jotka ne hyväksyvät.
“Tämä [prosessi] ei todellakaan enää sovi uusille teknologioillemme”, hän sanoi. “Tarvitsemme paljon joustavampaa vuorovaikutusta yritysten, sääntelyviranomaisten, kansalaisyhteiskunnan ja niin edelleen välillä.
Brin lisäsi, että hänen mielestään hallitusten ja yritysten välinen suhde on usein vihamielinen, mikä on hänen mielestään epäterve. “Meidän on yritettävä tehdä asioita paitsi nopeammin myös aidosti yhteistyössä”, Brin sanoi.
Tämä tuo meidät takaisin tämän artikkelin alussa mainittuun The Great Reset -kirjan lainaukseen. The Great Reset -kirjan mukaan kollektiivinen valinta voidaan ilmaista vaaleilla. “Mutta pandemian esimerkki osoittaa, että erittäin individualistiset yhteiskunnat eivät ole kovin hyviä solidaarisuuden ilmaisemisessa.”
Samoin kuin Schwabin ehdottama ennakoivan tekoälyn käyttötapa, he käyttävät jargonia saadakseen ihmiset tottumaan ajatukseen, että he vievät meiltä kyvyn tehdä valintoja ja antavat itseoikeutetun eliitin tehdä valintamme – suuremman hyvän nimissä.
Schwabin versio “itäisestä filosofiasta” on, että liike-elämä ja samanhenkiset voitontavoittelijat, luultavasti Maailman talousfoorumin kautta, päättävät “kollektiivin” puolesta. Lyhyesti sanottuna tämä on Schwabin ja hänen kavereidensa suunnitelma uudenlaisesta globalisaatiosta poliittisine ratkaisuineen ja tehokkaine globaalihallintoineen.
Meiltä miljardeilta: ei kiitos, Schwab.
Lähde:
