Maakaasun korvaaminen “vihreällä vedyllä” on utopistinen utopia
Jos ilmastoapokalyptistit ja vihreät lobbarit pääsevät tiensä, niin sanottu “vihreä vety” tulee ennemmin tai myöhemmin korvaamaan maakaasun. Saksan liittohallitus haluaa tuhlata miljardeja veronmaksajien rahoja tähän. Mutta laskelmat osoittavat, että tämä on utopiaa. Koska pelkkä tuotanto tuuli- ja aurinkoenergialla maksaa valtavia summia. Koko juttu ei todellakaan sovi “tulevaisuuden energialähteeksi”.
Saksan liittohallituksen mukaan vedyn pitäisi olla ” tulevaisuuden energialähde “. Kehitettiin jopa ” kansallinen vetystrategia ” , jonka mukaan vuoteen 2030 mennessä pitäisi rakentaa riittävästi tuotantokapasiteettia tuottamaan 30-50 prosenttia Saksan tarpeista omassa maassa. Raportin mukaan suunnitelmat kuitenkin jumiutuvat jo rahoitusongelmien vuoksi. Vetyvoimalat tuuli- ja aurinkovoimaloiden varana (joilla voidaan kattaa jopa kolmasosa Saksan huippusähkön kysynnästä) tuskin olisi kannattavaa ilman valtion tukea. Loppujen lopuksi niiden on tarkoitus tuottaa sähköä vain “napin painalluksella”, kun tuuli ja aurinko eivät tuota tarpeeksi sähköä.
Niin kutsutussa “vihreässä vedyssä” on kuitenkin muita ongelmia. Eräässä artikkelissa Francis Menton kuvaili tätä “ei-aloittajaksi” ja otti myös Jonathan Lesserin kriittiset laskelmat , jotka eivät kuitenkaan täysin kuvasta todellisia kustannuksia. Lesser tulee skenaarioissaan hintaan 2,74 – 5,35 dollaria per kilo vetyä ilman vara-akkuja 24 tunnin tuotannossa – ja 3,62 – 8,85 dollaria kilolta tällaiset varmuuskopiot, joten tuotanto ei ole riippuvainen pelkästään tuulen saatavuudesta. ja aurinkovoimalla.
Mentonin mukaan kilo vetyä riittää noin 33,3 kWh:lle sähköä, mikä johtaa hintaan 8,3-16,2 senttiä kilowattitunnilta. Siis ilman akkuvarausta. Mutta hän selittää myös, että Lesserin oletukset vedyn tuotannon sähkön hinnasta ovat erittäin alhaiset. Tämä perustuu 4 senttiin kilowattitunnilta (tukeamaton), mutta pelkästään New Yorkissa offshore-tuulipuistooperaattorit, jotka aiemmin veloittivat 9–10 senttiä kWh:lta, veloittavat nyt 15–16 senttiä uusista sopimuksista. Jos vain näitä lukuja käytettäisiin, vetykilon hinta nousisi jo Lesserin 2,74 dollarista 5,35 dollariin noin 9 dollariin 11 dollariin. Tämä vastaisi tällöin 24-32 senttiä kilowattitunnilta Lesserin laskelmien 8-16 sentin sijaan.
Ja sekin on laskettu hyvin konservatiivisesti. Menton raportoi, että viimeaikaiset tarjoukset Isossa-Britanniassa merituulivoimasta olivat 30,6 senttiä kWh:lta. Se olisi täydet 10 dollaria kilolta vetyä. Puhumattakaan siitä, että kaikki laskelmat tehtiin Yhdysvaltain markkinoille, missä kustannukset ovat alhaisemmat kuin Euroopassa. Mutta jos “vihreän” vedyn tuotantokustannukset ovat viidestä kymmeneen kertaa suuremmat kuin mitä joudut tällä hetkellä maksamaan tavanomaisesta maakaasun tai hiilen tuotannosta, siinä ei ole mitään järkeä taloudellisesti. Ja Saksan liittohallitus haluaa tuhlata miljardeja euroja tähän?
