Big Tech Coalition tekee yhteistyötä WEF:n kanssa ajaakseen “globaalin digitaalisen turvallisuuden” standardeja
Big Tech -koalitio Digital Trust & Safety Partnership (DTSP), Yhdistyneen kuningaskunnan sääntelyviranomainen OFCOM ja Maailman talousfoorumi (WEF) ovat yhdessä laatineet raportin.
Nämä kolme tahoa, kukin omalla tavallaan, ovat tunnettuja siitä, että ne ajavat tai toteuttavat puheelle asetettuja rajoituksia ja toimintatapoja, jotka voivat heikentää yksityisyyttä ja turvallisuutta.
DTSP sanoo, että sen tehtävänä on “puuttua haitalliseen sisältöön” ja varmistaa, että ikärajatarkastukset (“ikärajojen varmistaminen”) pannaan täytäntöön verkossa, kun taas OFCOM ilmoittaa tehtäväkseen luoda “verkkoturvallisuutta”.
Nyt ne ovat yhdessä laatineet WEF:n (WEF Global Coalition for Digital Safety) raportin – valkoisen kirjan – jossa esitetään ajatus tiiviimmästä yhteistyöstä lainvalvontaviranomaisten kanssa, jotta voitaisiin tehokkaammin “mitata” sitä, mitä ne pitävät digitaalisena verkkoturvallisuutena, ja vähentää riskejä, joita ne pitävät riskeinä.
Tämän tärkeyttä selitetään tarpeella kohdentaa varoja asianmukaisesti ja varmistaa säännösten noudattaminen. Jälleen kerran raportissa mainitaan useaan otteeseen, että tämän “tasapainottaminen” yksityisyyden suojaan ja avoimuuteen liittyvien huolenaiheiden kanssa on melkeinpä pelkkä lattea ilmaus.
Raportissa ehdotetaan myös tutkimuslaitosten (vielä useampien) ottamista mukaan tietojen – kuten asiakirjassa sanotaan, “monenlaisten tietolähteiden” – seurantaa varten.
Useammat asiakirjassa esitetyt ehdotukset antaisivat muille tahoille pääsyn näihin tietoihin, ja niissä pyritään kehittämään ja toteuttamaan “kohdennettuja toimia”.
“Vaikutusmittareita” koskevassa osiossa asiakirjassa todetaan, että niitä tarvitaan, jotta “subjektiiviset käyttäjäkokemukset voidaan muuttaa konkreettisiksi, mitattavissa oleviksi tiedoiksi”, joiden avulla on tarkoitus mitata “todellisia haittoja tai myönteisiä vaikutuksia”.
Tätä varten ehdotetaan yhteistyötä asiantuntijoiden kanssa, jotta voitaisiin ymmärtää “haittakokemuksia” – ja tähän kuuluvat lainvalvontaviranomaiset ja “riippumattomat” tutkimusryhmät sekä eloonjääneiden edunvalvontajärjestöt.
Nämä tahot sekä lainvalvontaviranomaiset on tarkoitus ottaa mukaan, kun havaitaan “tilanteita, joihin liittyy vakavia haittavaikutuksia ja merkittävää haittaa”.
Samaan aikaan asiakirjassa ehdotetaan, että näiden “mittausten” suorittamiseksi kerätään monenlaisia tietoja – foorumeilta, tutkijoilta ja (epäilemättä valikoiduilta) kansalaisyhteiskunnan yksiköiltä.
Raportissa todetaan edelleen, että on ratkaisevan tärkeää varmistaa, että löydetään parhaat tavat kerätä kohdennettua tietoa “välttäen samalla yksityisyyden suojaan liittyviä kysymyksiä” (mutta ei kerrota, miten).
Tuloksena saatavat kohdennetut toimet olisi “yhdenmukaistettava maailmanlaajuisesti”.
Asiakirjassa todetaan, kenellä pitäisi olla pääsy näihin tietoihin:
“Tietojen saatavuutta koskevien prosessien virtaviivaistaminen ja tutkijoiden ja tietojen ylläpitäjien välisten kumppanuuksien edistäminen yksityisyyttä suojaavalla tavalla voi parantaa tietojen saatavuutta tutkimustarkoituksiin, mikä johtaa vankempiin ja näyttöön perustuviin lähestymistapoihin digitaaliseen turvallisuuteen liittyvien kysymysten mittaamiseksi ja käsittelemiseksi.”
