Entinen Yhdysvaltain varapresidentti Al Gore on jälleen otsikoissa uuden ympäristöprojektinsa myötä. Hänen tukemansa satelliitti- ja tekoälyjärjestelmä on alkanut seurata maailmanlaajuisesti mustan hiilen eli nokipäästöjen lähteitä. Järjestelmä yhdistää satelliittidataa ja koneoppimista tunnistaakseen teollisuuslaitokset, liikenteen ja jopa yksittäiset palopesäkkeet, jotka tuottavat niin sanottua “kuolettavaa nokea”.

Projektin mukaan tarkoitus on parantaa päästöjen läpinäkyvyyttä ja tarjota hallituksille työkaluja ilmansaasteiden hillintään. Kritiikkiä on kuitenkin herättänyt se, että järjestelmä kerää samanaikaisesti valtavia määriä ympäristö- ja infrastruktuuridataa, mikä voi avata tien globaaliin “ympäristövalvontaan” – käytännössä reaaliaikaiseen seuranta- ja sanktioverkostoon.

Goren mukaan kyse on ilmaston ja ihmishenkien suojelemisesta, ei kontrollista. “Emme voi hallita sitä, mitä emme näe”, hän totesi lanseeraustilaisuudessa, jossa järjestelmä esiteltiin osana hänen Climate TRACE -aloitettaan. Skeptikot huomauttavat kuitenkin, että samanlaista perustelua käytettiin myös useissa datavalvontahankkeissa, jotka myöhemmin laajenivat alkuperäistä tarkoitustaan pidemmälle.

Nokipäästöt ovat todellinen terveysuhka: Maailman terveysjärjestö WHO arvioi niiden aiheuttavan vuosittain miljoonia ennenaikaisia kuolemia, erityisesti kehitysmaissa. Samalla niillä on huomattava vaikutus ilmaston lämpenemiseen, sillä musta hiili imee tehokkaasti auringon säteilyä.

Silti herää kysymys, missä kulkee raja ympäristönsuojelun ja valvontayhteiskunnan välillä. Kun tekoäly saa tehtäväkseen “tarkkailla” koko planeettaa, kuka tarkkailee itse tekoälyä?