YK:n tietoverkkorikollisuutta koskevan yleissopimuksen ensimmäinen luonnos jättää huolestuttavat määräykset pois, mutta vaaralliset ja rajattomat rajat ylittävät valvontavaltuudet ovat edelleen pöydäll

Paljon odotettu virallinen ensimmäinen neuvoteltu luonnos YK:n tietoverkkorikollisuutta koskevasta yleissopimuksesta , joka on muotoiltu useiden kuukausien aikana jäsenvaltioiden johtamissa neuvotteluissa, joissa EFF on ollut vahvasti mukana, on nyt julkinen.

Jos sopimus hyväksytään, se johtaa rikoslakien uudelleenkirjoittamiseen ympäri maailmaa, jotka koskevat lainvalvontaviranomaisten pääsyä henkilötietoihin yli rajojen, yhden maan valvontatekniikoiden käyttöä vakoilemaan toisessa maassa olevia ihmisiä ja siihen, missä määrin maat voivat pakottaa toisensa yhteistyöhön esimerkiksi ihmisten viestinnän reaaliaikaisessa sieppaamisessa. Euroopan kalatalousrahasto ja sen kansainväliset kumppanit ovat puolustaneet käyttäjiä siitä lähtien, kun sopimusta ehdotettiin ensimmäisen kerran useita vuosia sitten, vaatien vankkaa ihmisoikeuksien suojelua, tarkasteltaessa ehdotettua yleissopimuksen kieltä, esittämällä suosituksia ja vastustamalla määräyksiä sekä puhumalla jäsenvaltioille henkilökohtaisesti neuvotteluissa tänä ja viime vuonna.

EFF ja Privacy International ovat pohtineet nollaluonnosta ja lähettäneet jäsenvaltioille ensimmäiset muutospaketimme . Mutta ennen kuin syvennymme tekstin kaikkein huolestuttavimpiin ominaisuuksiin, tässä on lyhyt yhteenveto siitä, miten olemme päässeet tähän.

Lyhyt yhteenveto YK:n tietoverkkorikollisuutta koskevasta yleissopimuksesta

EFF on neuvottelujen alusta lähtien vastustanut yleissopimusluonnosta kokonaisuudessaan pitäen sitä tarpeettomana. Varauksistamme huolimatta olemme toimineet aktiivisesti hyvässä uskossa neuvotteluprosessin jokaisessa vaiheessa. Haluamme varmistaa, että ehdotettu sopimus on erityinen ja rajoitettu soveltamisalaltaan, eikä se sisällä sisältöön liittyviä rikoksia tai salli luonnostaan ​​mielivaltaisia, liiallisia tai toistaiseksi voimassa olevia valvontavaltuuksia. Lisäksi kaikkiin valvontaviranomaisiin – mukaan lukien ne, jotka ovat ylikansallisia – olisi sovellettava asianmukaisia ​​rajoituksia.

Toivomme hartaasti, että ehdotetusta sopimuksesta ei tule rajat ylittävän tukahduttamisen välinettä, kuten on tapahtunut muiden lainvalvontayhteistyömekanismien kanssa. Esimerkiksi INTERPOL on 193 maan hallitustenvälinen järjestö, joka helpottaa maailmanlaajuista poliisiyhteistyötä. Human Rights Watch on kuitenkin dokumentoinut lukuisia syytöksiä siitä, kuinka Kiina , Bahrain ja muut maat ovat käyttäneet väärin Interpolin Red Notice -järjestelmää, kansainvälistä “etsikuuluvien henkilöiden” luetteloa, löytääkseen hallituksen politiikan rauhanomaisia ​​arvostelijoita ” pienistä rikoksista ja ennen kaikkea poliittisen hyödyn vuoksi.” YK-sopimus ei saisi antaa hallituksille laillista perustaa oikeuttaa toistaiseksi voimassa olevien valvontavaltuuksien käytölle epäselvästi määriteltyjä rikoksia varten, joita voidaan käyttää hyväksi poliittisen hyödyn saamiseksi, pikkurikoksiin tai rikoksiin, jotka ovat luonnostaan ​​ristiriidassa kansainvälisen ihmisoikeuslainsäädännön kanssa – etenkään silloin, kun tämä voi johtaa kauhuihin, kuten kidutukseen tai pakotettuihin katoamisiin. Aiomme edelleen puolustaa tehostettuja suojatoimia rajoittaaksemme lainvalvontaviranomaisten valvontavallan väärinkäyttöä.

Ehdotetun sopimuksen tulisi edustaa vähimmäisstandardia eikä enimmäisrajaa – sen on toimittava lähtökohtana, ei yläkynnyksenä. Ja sitä ei pitäisi käyttää heikentämään olemassa olevia, vahvoja kotimaisia ​​ihmisoikeustakeita.

Ehdotettu yleissopimus on määrä hyväksyä tammikuussa 2024. Odotamme, että jäsenvaltiot pyrkivät pääsemään yhteisymmärrykseen edistääkseen tekstiluonnoksen laajaa hyväksymistä. Äänestys voi tapahtua, jos yksimielisyyteen ei päästä sen jälkeen, kun kaikki neuvottelutaktiikat on käytetty, koska panokset ja uhat, joita tässä ehdotetussa vuosikokouksessa käsitellään, ovat merkittäviä. Toistaiseksi on epäselvää, pääsevätkö jäsenvaltiot sopimukseen tammikuussa vai pitäisikö määräaikaa pidentää.

Nämä ovat kaksi viestiä, joissa esitetään yhteenveto ensimmäisistä poiminnoistamme nollaluonnoksen alustavan tarkastelun jälkeen; meillä on enemmän sanottavaa ennen New Yorkin kokousta ensi kuussa. On syytä toistaa monenvälisten neuvottelujen periaate, että “mitään ei sovita ennen kuin kaikesta on sovittu” – tekstiluonnos saattaa muuttua tulevissa neuvotteluissa.

Mitä nollaluonnoksessa on?

Suurin osa ehdotuksista muiden kuin tietoverkkorikosten sisällyttämiseksi nimenomaisesti lievennetään, mutta epäselvää tekstiä on edelleen

Aiemmat neuvottelemattomien säännösten tekstit  sisälsivät yli 30 rikosta , kuten huumekauppaa, vain siksi, että rikoksen tekoon käytettiin tietokonejärjestelmiä. Uudessa luonnoksessa hylätään osa näistä rikoksista, eikä siinä enää nimenomaisesti viitata muihin kuin tietoverkkorikoksiin. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että tämän sopimuksen mukaan vain “ydin” tietoverkkorikokset – ei rikokset, joissa tekijä on käyttänyt sähköpostia, vaan rikokset, jotka kohdistuvat tietokonejärjestelmiin, kuten haittaohjelmien käyttö tietokonejärjestelmään murtautumiseen – tulisi määritellä “verkkorikollisiksi”. Tämä on kuitenkin katkeransuloinen voitto. Nollaluonnoksen rikosluetteloa on lyhennetty, mikä on valtava helpotus, ja useimmat muut kuin tietoverkkorikolliset rikokset on poistettu, kuten kannatimme. Vain 11 30 rikoksesta on nimenomaisesti lueteltu nollaluonnoksessa. Valitettavasti nämä rikokset eivät ole täysin pois pöydältä – vaikka ne eivät ole palanneet alkuperäisessä muodossaan. Osavaltiot tekivät kompromissin leikkaamalla rikosluetteloa, mutta antaen enemmän tilaa rajat ylittäville vakoiluvaltuuksille näiden rikosluetteloiden tutkimiseen ja syytteeseen asettamiseen.

Lisäksi nollaluonnoksen johdanto-osassa (3 kohta) viitataan edelleen valtioiden huoleen tietokonejärjestelmien vaikutuksesta rikosten, kuten “terrorismi”, “ihmiskauppa, siirtolaisten salakuljetus”, “tuliaseiden, niiden osien, komponenttien ja ampumatarvikkeiden laiton valmistus ja kauppa” sekä “kulttuuriomaisuuden laiton huumekauppa”, laajuuteen, nopeuteen ja laajuuteen.

Tämä viittaa halukkuuteen laajentaa todisteiden keräämisen ja jakamisen soveltamisalaa, myös rajojen yli, tekstissä nimenomaisesti mainittujen rikosten ulkopuolelle, mitä voidaan yrittää esimerkiksi vetoamalla avoimeen 17 artiklaan tai käsitteeseen “vakavat rikokset”, “muita rikoksia” tai yksinkertaisesti laittomia tekoja. Johdanto-osa ei yleensä ole oikeudellisesti sitova tai suoraan täytäntöönpanokelpoinen, mutta Wienin yleissopimuksen mukaan sillä on ratkaiseva rooli yleissopimuksen tulkinnan kontekstin määrittämisessä ja laatijoiden tarkoituksen selventämisessä.

Puheisiin liittyvät rikokset eivät ole enää nimenomaisia ​​sopimuksessa, mutta huolenaiheita on edelleen

Kuten yllä olevassa osiossa, nollaluonnokseen johtaneen neuvottelemattoman tekstin aikaisemmissa versioissa oli ehdotettu kymmeniä uusia verkkosisältöön liittyviä rikoksia. Tämä olisi kriminalisoinut tietyn puheen tietoverkkorikolliseksi vain siksi, että se oli julkaistu verkossa. Se sisälsi säännöksiä, joita olimme kritisoineet liian laajoina, huonosti määriteltyinä ja subjektiivisina; kuten olemme huomauttaneetaiemmin vastaavia säännöksiä eri maissa on käytetty laajalti toimittajia, aktivisteja ja ihmisoikeuksien puolustajia vastaan. Näihin kuuluivat rikokset, joista puuttui yleisesti hyväksyttyjä määritelmiä – joita monet valtiot ovat käyttäneet väärin sananvapauden tai yhdistymisvapauden tukahduttamiseksi –, kuten tekijänoikeusloukkaukset, “ääriliikkeisiin liittyvät rikokset”, “terrorismiin liittyvät rikokset” ja materiaalin levittäminen “poliittisen, ideologisen, sosiaalisen, rodullisen, etnisen tai uskonnollisen vihan motiivina” ja “muiden rasismin vihamielisyyden, leviämisen tai leviämisen joukossa”.

Erityiset tutkintatekniikat on poistettu kokonaan, mutta reaaliaikaiset keräys- ja sieppausvaltuudet säilyvät

Aiemmat versiot neuvottelemattomasta tekstistä omituisesti antoivat jäsenvaltioille valtuudet hyväksyä lainsäädäntöä, joka sallii ” erityisten tutkintatekniikoiden ”  käytön määrittelemättä, mitä ne ovat. Tällainen kieli olisi voinut sallia minkä tahansa tyyppisen valvontatekniikan haittaohjelmista IMSI-sieppaajiin, ennakoivaan poliisitoimintaan ja muihin massavalvontatyökaluihin. Nollaluonnoksessa on kuitenkin vielä muitakin tutkintamääräyksiä, mukaan lukien erittäin tunkeilevat valtuudet liikennetietojen reaaliaikaiseen keräämiseen ja viestinnän sieppaamiseen.

Nämä kaksi valvontavaltaa sivuutettiin “epävirallisissa neuvotteluissa” aikaisemmissa istunnoissa, ja ne ovat nyt takaisin nollaluonnoksessa, ja niistä keskustellaan ensimmäistä kertaa elokuun istunnon täysistunnossa. Olemme aiemmin pyytäneet tällaisten valtuuksien poistamista, koska olemme havainneet, että jäsenvaltioiden kesken ei ole päästy yksimielisyyteen vahvojen oikeudellisten takeiden sisällyttämisestä. Mutta huolemme menevät pidemmälle: jäsenvaltioiden välillä on valtavia eroja tämäntyyppisten tietojen suojan tasossa, mukaan lukien huoli oikeusvaltioperiaatteesta sekä oikeuslaitoksen puolueettomuuden ja riippumattomuuden puute.

Kopioi, liitä, toista: Vuoden 2001 Budapestin vuosikongressin kieli palasi, nyt laimennetuilla suojatoimilla valvontavaltuuksia vastaan

Aikaisemmissa luonnoksissa esitetyt lainvalvontavaltuuksia ja hallitusyhteistyötä koskevat ehdotukset olivat usein varsin rajuja, mutta nyt tällaiset määräykset perustuvat suoraan, melkein sanasta sanaan, olemassa olevaan tekstiin vuoden 2001 Budapestin tietoverkkorikollisuutta koskevasta yleissopimuksesta, jossa on paljon ongelmia, mutta jonka monet maat ovat jo allekirjoittaneet. Valitettavasti jotkut Budapestin yleissopimuksen ongelmalliset määräykset tuotiin tukkumyyntiin, ja muutokset heikensivät turvatoimia ja valvontavaltuuksien rajoituksia.

Menetetty tilaisuus: rajat ylittävillä poliisin valvontavaltuuksilla on oltava rautaiset suojatoimet käyttäjien yksityisyyden ja sananvapauden suojelemiseksi

Budapestin yleissopimus sisältää säännöksen ehdoista ja takeista, jotka valvovat ja tasapainottavat valvontavaltuuksien käyttöä, vaikka se ei olekaan niin vahvaa kuin haluaisimme. Nollaluonnos, yhdessä suhteellisen pienestä määrästä Budapestin kielestä poikkeavia poikkeamia, itse asiassa laimentaa suojatoimia. Vaikka siinä säilytetään viittaus suhteellisuusperiaatteeseen, se ei sisällytä nimenomaisesti tarpeellisuuden periaatetta. Yleissopimusluonnoksessa, jos ei muussakaan, ei pitäisi ainoastaan ​​säilyttää Budapestin yleissopimuksen 15 artiklassa hahmotellut periaatteet, vaan myös artiklaa olisi laajennettava sisältämään lisätakeita.

Vaikka takeiden säilyttäminen ja laajentaminen on ratkaiseva ensimmäinen askel kohti ihmisoikeuksia kunnioittavan yleissopimuksen hyväksymistä, tällaiset takeet eivät sinänsä riitä. Kuten aiemmin totesimme, vankka ja tehokas järjestelmä ihmisoikeuksien valvomiseksi kansainvälisellä tasolla puuttuu selvästi, ja suurin osa länsimaista on osoittanut epäröintiä hallita omia liiallisia valvontavaltuuksiaan. Otetaan esimerkiksi OECD:n pyrkimykset palauttaa luottamus rajat ylittävään tietovirtaan Snowdenin paljastusten jälkeen. Aloitteessa esitetään keskeiset periaatteet , joihin kuuluvat suhteellisuus-, tarpeellisuus- ja laillisuusperiaate. Tekstissä kuitenkin todetaan rohkeasti, että allekirjoittajien valvontakäytännöt ovat ihmisoikeuksien mukaisia, vaikkakinlukuisia vasta-esimerkkejä , jotka viittaavat toisin.

Lopuksi, jotta yleissopimuksesta todella tulisi ihmisoikeuksia kunnioittava asiakirja, sen pitäisi ainakin valtuuttaa YK:n ihmisoikeuselimet valvomaan yleissopimuksen täytäntöönpanoa ja arvioimaan, noudattavatko valtiot yleissopimuksen takeita sekä ihmisoikeussopimusvelvoitteitaan.

Johtopäätös

Analyysidemme osassa II tarkastelemme nollatekstiluonnoksen huolestuttavia säännöksiä, jotka laajentavat kansainvälisen yhteistyön kattavuutta, käsittelevät kaksoisrangaistavuutta valinnaisena ja jättävät pois ihmisoikeussuojat. Jatkamme päivitysten toimittamista, kun kehitämme kantojamme ja valmistaudumme keskustelemaan näistä huolenaiheista henkilökohtaisesti ensi kuussa New Yorkissa.

Lähde: EFF