EU:n komissio ja unionin tuomioistuimet ovat tehneet “oikeusvaltiosta” poliittisen testin, jonka läpäisee vain, jos tukee Brysselin linjaa. Puola ja Unkari saavat keppiä, Saksa säästyy — ja viesti muille on selvä: suvereniteetti on sallittua vain luvan kanssa.

Puola: riippumattomuus vain luvan kanssa
Puolassa PiS-hallituksen ajama oikeuslaitosuudistus tulkittiin Brysselissä heti “oikeusvaltion rapauttamiseksi”. Seuraukset olivat kovat: varojen jäädytys, tuomioiden mitätöinti, jatkuva poliittinen paine. Ydinviesti äänestäjille oli karkea: saatte uudistaa niin kauan kuin uudistatte meidän ehdoillamme. Demokratiaa — mutta vain, jos se tuottaa oikeat lopputulokset.

Unkari: rahahana politiikan aseena
Viktor Orbánin Unkari on saanut saman kohtelun. Kun hallitus ei tanssi Brysselin pillin mukaan, rahoitusruuvi kiristyy ja moraalinen nuhtelu pauhaa. Se, että unkarilaiset ovat valinneet linjansa toistuvasti vaaliuurnilla, ei merkitse paljoakaan. “Oikeusvaltion puolustaminen” toimii näppäränä keppisanana, jolla epämieluiset hallitukset asetetaan talutusnuoraan.

Saksa: kaksoisstandardin oppitunti
Saksassa syyttäjälaitos on ollut vuosikymmeniä suoraan poliittisen johdon alaisuudessa — malli, jota kansainväliset toimijat ovat kyseenalaistaneet. Brysselissä ei silti pauku paheksunta, eikä miljardeja jäädytellä. Kun suuri jäsenmaa pitää kiinni EU-agendasta, katse kääntyy kohteliaasti muualle. Tulos: yksi sääntö kapinallisille, toinen kuuliaisille.

Oikeusvaltio vai poliittinen projekti?
Jos “oikeusvaltiosta” tulee kumivasara, joka osuu vain yhteen suuntaan, se ei enää ole periaate vaan instrumentti. EU:sta on kehkeytynyt järjestelmä, jossa tuomareista tehdään poliitikkoja ja byrokraateista kansakuntien ylimpiä valvojia. Demokratiaa siedetään niin kauan kuin se ei häiritse keskushallinnon suurta linjaa.

Miksi tällä on väliä myös Suomelle?
Suomessa on helppo tuudittautua ajatukseen, että “me olemme oikealla puolella” — kunnes emme ole. Jos kerran periaatteet joustavat politiikan mukaan, sama malli voidaan kohdistaa mihin tahansa jäsenmaahan, kun tuuli kääntyy. Itsemääräämisoikeus ei ole ääripäiden iskulause, vaan demokratian käyttöjärjestelmä. Kun se korvataan keskitetyn ohjauksen päivityksillä, äänestäjistä tulee pelkkiä käyttäjiä, joilla ei ole pääkäyttäjän oikeuksia.

Loppukaneetti
Oikeusvaltio on arvokas vain, jos se on sokea myös suurille maille ja “oikeille” näkemyksille. Jos siitä tehdään keppi väärin äänestäville kansoille, kyse ei ole oikeusvaltiosta — kyse on vallasta. Juuri siksi suvereniteetin puolustaminen ei ole menneisyyden nostalginen iskulause, vaan tämän päivän kylmäpäinen välttämättömyys.