Digitaalinen euro ei ole tekninen päivitys – vaan vallansiirto

#Analysis
25. joulukuuta 2025

Väite pähkinänkuoressa

Digitaalista euroa markkinoidaan teknisenä modernisointina ja käteisen “harmittomana lisänä”. Todellisuudessa kyse on rahajärjestelmän rakenteellisesta muutoksesta, joka siirtää valtaa yksilöiltä keskuspankille ja poliittisille toimijoille – riippumatta siitä, otetaanko sitä aluksi käyttöön vapaaehtoisena.

Mistä on kyse – ja mistä ei

Digitaalinen euro (CBDC, Central Bank Digital Currency) ei ole uusi maksusovellus eikä “EU:n versio MobilePaysta”. Se on keskuspankin suoraan liikkeeseen laskema raha, jota käytetään digitaalisessa muodossa ilman kaupallisen pankin välttämätöntä roolia.

Tämä erottaa sen:

  • pankkitalletuksista
  • maksukorteista
  • yksityisistä maksujärjestelmistä

Kun rahayksikkö itsessään muuttuu ohjelmalliseksi, rahan luonne muuttuu.

Tämä on analyysin ydinkohta – ja se jää lähes aina uutisoinnissa käsittelemättä.

Roman Haiderin kritiikki: retoriikkaa vai osuva havainto?

Itävaltalainen europarlamentaarikko Roman Haider (FPÖ) esittää poikkeuksellisen suoraa kritiikkiä EU-neuvoston digieuro-sopimuksesta. Hänen sanavalintansa ovat jyrkkiä, mutta huomionarvoista on mitä hän kritisoi – ei pelkästään millä sävyllä.

Haiderin ydinväitteet:

  1. Digitaalinen euro ei ole neutraali tekninen lisä
  2. “Korkea yksityisyys” on käsitteellinen harha
  3. Maksulliset lisäpalvelut avaavat uuden verotuksen kaltaisen mekanismin
  4. Vapaaehtoisuus on vain siirtymävaihe

Näistä yksikään ei ole teknisesti absurdi.

“High level of privacy” – mitä se oikeasti tarkoittaa?

EU:n ja **Euroopan keskuspankki**n viestinnässä toistuu ilmaisu high level of privacy. Se kuulostaa vakuuttavalta, mutta on juridisesti ja teknisesti epämääräinen.

Raha on joko:

  • anonyymiä (käteinen)
  • pseudonyymiä (kortit, pankkitilit)
  • täysin jäljitettävää

CBDC ei voi olla aidosti anonyymi ilman, että se rikkoo koko rahan ohjelmallisen hallinnan idean.
Ja jos sitä hallitaan, sitä voidaan valvoa.

Haiderin toteamus on tässä kohtaa looginen, ei ideologinen:

“Pieni valvonta on edelleen valvontaa.”

Tämä ei ole mielipide. Se on määritelmä.

Maksulliset “added-value services” – tekninen detalji vai periaatteellinen murros?

EU-asiakirjoissa mainittu mahdollisuus maksullisiin lisäpalveluihin on jäänyt lähes täysin median katveeseen. Se ei ole sivuseikka.

Kysymykset, jotka tästä seuraavat:

  • Kuka hinnoittelee palvelut?
  • Kuka kerää maksut?
  • Mihin varat ohjataan?
  • Mitä tapahtuu, jos perustoiminnot siirretään maksullisen kynnyksen taakse?

Kun raha-infrastruktuuri on keskitetty ja ohjelmoitava, maksaminen itsessään voidaan muuttaa luvanvaraiseksi palveluksi.

Tämä ei vaadi pahantahtoista toimijaa.
Se vaatii vain poliittisen enemmistön.

Pitorajat, keskitetty valvonta ja yksityiset toimijat

Digitaalisen euron puolustajat toistavat, ettei käteinen ole katoamassa. Samalla kuitenkin rakennetaan mekanismeja, jotka tekevät käteisestä käytännössä toissijaisen:

  • pitorajat digirahalle
  • EKP:n suora valvontarooli
  • yksityisten maksupalveluiden pakollinen tekninen integraatio

Yhdessä nämä muodostavat järjestelmän, jossa:

  • vaihtoehdot kapenevat
  • siirtymä tapahtuu huomaamatta
  • pakko voidaan perustella “järjestelmän vakaudella”

Haiderin varoitus on tässä kohtaa historiallisesti tunnistettava:

“Se, mikä myydään vapaaehtoisena tänään, voidaan määrätä pakolliseksi huomenna.”

Tämä ei ole salaliittoretoriikkaa.
Se on byrokraattisen järjestelmän perusdynamiikka.

Käteinen ei ole nostalginen jäänne – vaan poikkeusjärjestelmä

Käteinen raha:

  • toimii ilman sähköä
  • toimii ilman internetiä
  • ei vaadi lupaa
  • ei tuota metadataa

Juuri siksi se on ongelma keskitetylle hallinnalle.

Digitaalinen euro ei suojele käteistä.
Se tekee siitä poikkeuksen, joka voidaan myöhemmin poistaa “tehottomana”.

Miksi vastustus leimataan nopeasti?

Digitaalista euroa kritisoivat tahot leimataan usein:

  • teknologian vastaisiksi
  • ääripoliittisiksi
  • foliohattu-osastoksi

Tämä on tehokas retorinen keino, mutta ei vastaa ydinkysymykseen:

Kenellä on valta rahaan, kun raha muuttuu ohjelmaksi?

Lopullinen havainto

Digitaalinen euro ei ole yksittäinen päätös.
Se on suunnan lukitus.

Kun järjestelmä on rakennettu, sen purkaminen on poliittisesti ja teknisesti lähes mahdotonta. Siksi kriittinen tarkastelu ennen käyttöönottoa ei ole vastarintaa edistystä vastaan – vaan viimeinen hetki vaikuttaa rakenteeseen.

Haiderin kritiikki ei ole ongelmatonta, mutta se osuu kohtaan, jota EU:n virallinen viestintä systemaattisesti väistää:

Kyse ei ole maksamisesta.
Kyse on vallasta.

📚 Lähteet

FPÖ – Lehdistötiedote (25.12.2025):
https://www.fpoe.at/artikel/digitaler-euro-ist-kein-fortschritt

Euroopan keskuspankki – Digital Euro (virallinen hankesivu):
https://www.ecb.europa.eu/paym/digital_euro/html/index.en.html

Euroopan unionin neuvosto – Council agreement on the digital euro:
https://www.consilium.europa.eu/en/press/press-releases/2024/12/06/digital-euro-council-agrees-position/

European Central Bank – Digital euro privacy framework:
https://www.ecb.europa.eu/paym/digital_euro/privacy/html/index.en.html