Britanniassa esiin noussut ajatus vastasyntyneiden digitaalisista henkilötunnuksista ei ole vain tekninen uudistus tai hallinnollinen yksityiskohta. Se on periaatteellinen siirtymä: kysymys siitä, milloin yksilön suhde valtioon alkaa – ja millaiseksi se muotoutuu koko elinkaaren ajaksi.

Tarkastellaan rauhallisesti, mistä tässä on kyse, ja mitä seurauksia tällaisella järjestelmällä tosiasiallisesti olisi.

Mistä ehdotuksessa on kyse?

Tietojen mukaan Britannian hallituksen sisällä on keskusteltu mallista, jossa vastasyntyneelle luotaisiin digitaalinen identiteetti syntymän yhteydessä. Se liitettäisiin perinteiseen terveystietokäytäntöön (ns. “punainen kirja”), mutta olisi osa laajempaa digitaalista tunnistautumisjärjestelmää.

Tämä järjestelmä juontaa juurensa pääministeri **Keir Starmer**in syksyllä 2025 esittelemään digitaaliseen henkilöllisyysmalliin, jonka virallinen tarkoitus on helpottaa työnteko-oikeuden tarkistamista ja torjua laitonta maahanmuuttoa.

Uutta on se, että järjestelmän mahdollinen ulottaminen vastasyntyneisiin siirtäisi sen luonnetta radikaalisti: valinnaisesta työmarkkinatyökalusta kohti elinikäistä identiteetti-infrastruktuuria.

Vertailukohdat: Viro ja Australia

Keskustelussa viitataan usein kahteen esimerkkiin.

Viro on rakentanut pitkälle viedyn digitaalisen identiteetin järjestelmän, jossa jokaiselle kansalaiselle luodaan yksilöllinen tunniste syntymän rekisteröinnin yhteydessä. Tunniste toimii avaimena julkisiin palveluihin, terveydenhuoltoon ja sähköiseen asiointiin.

Australia puolestaan toimii esimerkkinä sosiaalisen median ikärajoitusten valvonnassa. Digitaalista tunnistautumista on esitetty keinoksi estää alaikäisten pääsy riippuvuutta aiheuttaviin sovelluksiin.

Näissä vertailuissa on kuitenkin olennainen ero, joka usein sivuutetaan: kummassakaan maassa järjestelmä ei ole syntynyt suoraan maahanmuutto- tai turvallisuuspolitiikan välineeksi. Britanniassa konteksti on toinen.

Funktionaalinen liukuma: työoikeudesta elinikäiseksi profiiliksi

Hallituksen viesti on ollut johdonmukainen: vain työnteko-oikeuden tarkistaminen olisi pakollista. Kaikki muu olisi vapaaehtoista.

Ongelma ei ole tässä yksittäisessä väitteessä, vaan rakenteessa.

Kun identiteetti:

  • luodaan syntymässä
  • on teknisesti yhteensopiva eri hallinnonaloille
  • yhdistyy terveystietoihin
  • ja säilyy koko elinkaaren ajan

… syntyy järjestelmä, jota ei enää arvioida yksittäisen käyttötarkoituksen vaan kokonaisarkkitehtuurin kautta.

Tätä kutsutaan usein funktionaaliseksi creepiksi: järjestelmä rakennetaan yhtä tarkoitusta varten, mutta sen todellinen voima syntyy myöhemmissä laajennuksissa.

Vauvat, suostumus ja valinnanvapaus

Vastasyntyneillä ei luonnollisesti ole mahdollisuutta suostumukseen. Tässä mielessä heidän liittämisensä digitaaliseen identiteettijärjestelmään on poikkeuksellinen askel länsimaisessa oikeusperinteessä.

Keskeinen kysymys ei ole, pakotetaanko lasta käyttämään tunnistetta, vaan:

  • luodaanko hänelle valmiiksi digitaalinen profiili
  • joka seuraa häntä koko elämän ajan
  • ja jonka ulkopuolelle jääminen on käytännössä vaikeaa

Valinta ei enää tapahdu yksilön toimesta, vaan syntymähetkellä hänen puolestaan.

Kustannukset ja läpinäkyvyys

Britannian budjettivastuutoimiston arvio, 1,8 miljardia puntaa, kertoo hankkeen mittaluokasta. Silti hallitus ei ole täsmentänyt:

  • miten järjestelmä rahoitetaan pitkällä aikavälillä
  • kuka omistaa ja hallinnoi dataa
  • millä ehdoilla käyttötarkoituksia voidaan laajentaa
  • miten järjestelmästä voi irtautua

Kun teknologia koskee koko väestöä syntymästä kuolemaan, nämä kysymykset eivät ole yksityiskohtia vaan perusrakenteita.

Poliittinen vastareaktio ei ole sattumaa

Sekä konservatiivien että liberaalidemokraattien reaktiot ovat olleet poikkeuksellisen jyrkkiä. Kritiikki ei kohdistu pelkästään teknologiaan, vaan tapaan, jolla asia on tuotu esiin:

  • suljetut kokoukset
  • rajattu viestintä
  • julkisen keskustelun puute

Kun järjestelmä koskee koko väestöä – myös niitä, joilla ei ole äänioikeutta – poliittinen legitimiteetti ei synny teknisistä lupauksista vaan avoimuudesta.

Mitä tästä pitäisi ymmärtää?

Tämä ei ole vielä päätös. Se on signaali.

Signaali siitä, että digitaalinen identiteetti ei ole enää vain työkalu, vaan potentiaalinen perusrakenne, jonka varaan tulevia politiikkavalintoja rakennetaan.

Jos järjestelmä syntyy vauvoille, se ei ole enää järjestelmä kansalaisille, vaan järjestelmä kansalaisuuden edellytykseksi.

Siksi kysymys ei ole siitä, helpottaako digitaalinen tunniste arkea.
Vaan siitä, millaiseen yhteiskuntasopimukseen se meidät hiljaisesti sitoo.

📌 Yhteenveto lyhyesti:
Digitaalinen henkilötunnus vastasyntyneille ei ole neutraali hallintouudistus. Se on periaatteellinen siirtymä kohti elinikäistä valtion hallinnoimaa identiteettiä, jonka vaikutukset ulottuvat paljon alkuperäistä käyttötarkoitusta pidemmälle. Tästä syystä avoin, kansallinen keskustelu ei ole hidaste – vaan välttämättömyys.