Meillä ei ole ongelmaa niin sanotun disinformaation tai väärän tiedon kanssa. Pikemminkin meillä on ongelma sananvapauden ja lehdistönvapauden rajoittamisen kanssa. Digipalvelulaki luo selkeästi EU:n totuusministeriön. Meidän pitäisi pystyä vain lukemaan ja nähdä, mitä EU:n suurmiehet haluavat.

EU:n komissio pitää Euroopan unionin digitaalisten palveluiden lakia (DSA), joka on astunut asteittain voimaan elokuussa 2023, virstanpylväänä turvallisemman digitaalisen tilan saavuttamisessa. Kriitikot näkevät kuitenkin lainsäädäntöpaketin mahdollisena uhkana sananvapaudelle ja varoittavat mahdollisesta vallan väärinkäytöstä.

DSA näennäisesti pyrkii torjumaan laitonta sisältöä verkossa ja hillitsemään disinformaation leviämistä. Suurten verkkoalustojen, joilla on yli 45 miljoonaa kuukausittaista käyttäjää EU:ssa, on täytettävä erityisen tiukat vaatimukset. Olet velvollinen ryhtymään nopeasti toimiin laitonta sisältöä vastaan ​​ja ryhtymään toimiin väitetyn disinformaation leviämisen estämiseksi. Mutta todellisuudessa kyse on selvästi enemmän epämiellyttävien totuuksien ja faktojen tukahduttamisesta, jotka eivät vastaa virallista kertomusta.

EU:n komission puheenjohtaja Ursula von der Leyen korosti puheessaan Maailman talousfoorumissa Davosissa DSA:n merkitystä demokratian suojelemiseksi: ”Meidän on suojeltava demokratioitamme disinformaatiolta, joka uhkaa horjuttaa yhteiskuntiamme sisältäpäin.”

Mutta juuri tämä tavoite herättää kritiikkiä. Tunnettu toimittaja Glenn Greenwald varoitti tällaisen sääntelyn vaaroista Twitterissä: ”EU käyttää ”desinformaation” tekosyytä rajoittaakseen massiivisesti sananvapautta ja perustaakseen kattavan sensuuri-infrastruktuurin.

Asiantuntijat ja kriitikot näkevät disinformaation määrittelyssä keskeisen ongelman. Se, mitä tänään pidetään vääränä tietona, voi osoittautua todeksi huomenna. Olemme usein nähneet aiemmin, että tiedot, jotka alun perin hylättiin ”valeuutisena”, osoittautuivat myöhemmin oikeiksi. Varsinkin kun on kyse Covid-19:stä, kiistanalaisista mRNA-injektioista ja niiden sivuvaikutuksista sekä myös ilmastonmuutoksesta tai siirtolaisrikollisuudesta.

Future Free Speech -järjestön raportissa todetaan, että EU:n sensuurilait, kuten DSA, estävät pääasiassa laillisen puheen. ”Disinformaation torjumisen varjolla luodaan työkalu, jota voidaan mahdollisesti käyttää väärin epämiellyttävien mielipiteiden tukahduttamiseen”, raportti varoittaa.

Kriitikot pitävät DSA:n hallituksille ja teknologiayrityksille antamaa valtaa erityisen huolestuttavana. Tässä siirrämme päätöksen siitä, mitä tietoa voidaan julkaista, pienelle politiikan ja liike-elämän eliitille. Tämä on vaarallista puuttumista kansalaisten tiedonvälityksen vapauteen.

EU:n komissio torjuu tämän kritiikin ja korostaa niin sanottuja suojatoimenpiteitä, jotka on ankkuroitu DSA:han. Riippumattomien ”digitaalisten palveluiden koordinaattoreiden” tulisi valvoa täytäntöönpanoa jäsenvaltioissa. Käyttäjille ja alustoille on myös valitus- ja vastalausevaihtoehtoja. On kuitenkin edelleen huolestuttavaa, että DSA menee liian pitkälle. On oltava erittäin varovainen sen varmistamiseksi, että perusoikeuksia ei heikennetä turvallisuuden varjolla. Avoin, demokraattinen yhteiskunta kukoistaa vapaasta ajatusten ja mielipiteiden vaihdosta – vaikka ne olisivat epämukavia tai kiistanalaisia.

https://twitter.com/mainstreamwatch/status/1759510502248505655

On muuten mielenkiintoista, että liittopäivien DSA-äänestyksessä enemmistö CDU/CSU-parlamenttiryhmästä yhdessä AfD:n kanssa äänesti sitä vastaan, vaikka puoluetoveri Ursula von der Leyen oli niin kiivaasti sen puolesta. Se sai laajan kannatuksen myös EU:n parlamentissa.

Lähde