Euroopan unionin seuraava seitsenvuotinen budjettikehys on ajautunut tilanteeseen, jossa osa unionin suurimmista nettomaksajista vaatii komission esittämän kokonaisuuden merkittävää leikkaamista.

Report24:n mukaan Saksa, Itävalta, Alankomaat, Tanska, Suomi ja Ruotsi ovat muodostaneet yhteisen rintaman, joka vaatii vuosien 2028–2034 monivuotisen rahoituskehyksen pienentämistä useilla sadoilla miljardeilla euroilla. Ruotsi on aiemmin puhunut jopa noin 400 miljardin euron leikkauksesta.

Lähes kahden biljoonan euron kokonaisuus

Euroopan komission ehdotus seuraavaksi monivuotiseksi rahoituskehykseksi on lähes kaksi biljoonaa euroa käypinä hintoina. Se vastaa noin 1,26 prosenttia EU:n keskimääräisestä bruttokansantulosta vuosina 2028–2034.

Komission mukaan uudistettu budjettirakenne on tarkoitettu vastaamaan turvallisuuden, puolustuksen, kilpailukyvyn, muuttoliikkeen, energian ja ilmastokestävyyden kaltaisiin haasteisiin. Samalla mukana säilyvät perinteiset menokohteet, kuten maatalous sekä alueellinen ja sosiaalinen koheesio.

Kokonaisuuden mittakaava tekee kiistasta väistämättömän. Jokainen uusi painopiste kilpailee samoista varoista vanhojen ohjelmien kanssa, ellei jäsenvaltioiden maksuosuuksia kasvateta tai unionille luoda uusia tulonlähteitä.

Nettomaksajat vaativat priorisointia

Report24:n kuvaamassa yhteisessä linjassa kuusi nettomaksajamaata eivät vaadi pelkästään kokonaismenojen pienentämistä, vaan myös menojen uudelleenkohdentamista. Puolustuksen, tutkimuksen ja kilpailukyvyn kaltaiset kohteet näyttävät säilyvän korkealla prioriteettilistalla, kun taas esimerkiksi maatalouden ja aluekehityksen menot voivat joutua kovemman paineen alle.

Tämä on olennainen ero yksinkertaiseen säästövaatimukseen. Kyse ei ole vain siitä, paljonko EU käyttää rahaa, vaan siitä, mihin se käyttää rahaa seuraavan vuosikymmenen alussa.

Komission omassa esityksessä painotetaan nimenomaan joustavampaa rakennetta, strategisia teknologioita, puolustusta, turvallisuutta ja kilpailukykyä. Nettomaksajien vaatimus näyttää siten osittain kulkevan samaan suuntaan komission prioriteettien kanssa, mutta selvästi pienemmällä kokonaislaskulla.

Kiista koskee myös hallintoa ja velkaa

Report24 nostaa esiin myös kaksi muuta kysymystä: EU-instituutioiden henkilöstömäärän sekä uuden yhteisvelan.

Lähteen mukaan nettomaksajaryhmä vastustaa noin 2 500 uuden työntekijän lisäämistä unionin hallintoon ja katsoo, että uusista tehtävistä pitäisi selvitä nykyisellä henkilöstömäärällä. Samoin ryhmä suhtautuu kielteisesti ajatukseen siitä, että kasvavia menoja rahoitettaisiin uudella yhteisellä velalla.

Nämä kysymykset ulottuvat yksittäistä budjettikierrosta pidemmälle. Ne koskevat suoraan sitä, millaiseksi EU:n rahoitusmalli muodostuu: kuinka suuri osa toiminnasta rahoitetaan jäsenmaksuilla, kuinka paljon unionille rakennetaan omia tulolähteitä ja missä määrin yhteisvelasta tulee poikkeuksen sijasta pysyvä väline.

Yksimielisyys antaa vastustajille vipuvartta

Monivuotisen rahoituskehyksen hyväksyminen edellyttää jäsenvaltioiden yksimielisyyttä. Tämä tekee nettomaksajamaiden vastarinnasta poliittisesti huomattavasti merkittävämpää kuin tavallinen julkinen protesti.

Jos yksikin jäsenmaa kieltäytyy hyväksymästä kokonaisuutta, kompromissia on etsittävä uudelleen. Kun vastustajia on useita ja mukana on unionin suurimpia rahoittajia, neuvotteluasema vahvistuu selvästi.

EU:n neuvoston mukaan neuvotteluja on tarkoitus viedä eteenpäin niin, että sopu syntyisi vuoden 2026 loppuun mennessä. Tämän jälkeen tarvittava lainsäädäntö voitaisiin hyväksyä vuonna 2027 ennen uuden rahoituskauden alkua 1. tammikuuta 2028.

Budjettiriidasta tulee prioriteettitesti

Seuraavan EU-budjetin lopputulos kertoo enemmän kuin pelkän euromäärän. Se osoittaa, mitä jäsenvaltiot pitävät sellaisina unionitason tehtävinä, joista ne ovat valmiita maksamaan enemmän, ja mistä ne ovat valmiita tinkimään.

Komission lähes kahden biljoonan euron ehdotus asettaa lähtötason korkealle. Nettomaksajien vastarinta puolestaan osoittaa, ettei jäsenmaiden halukkuutta kasvattaa yhteistä budjettia voi pitää automaattisena.

Jos ryhmä pitää linjansa, lopullinen kompromissi voi olla sekä alkuperäistä ehdotusta pienempi että rakenteeltaan nykyistä selvemmin turvallisuuteen, puolustukseen ja kilpailukykyyn painottuva.

Lähteet: Report24, Euroopan unionin neuvosto, Euroopan komissio.

Kommentoi