#Analysis

Euroopan lämpötilakuolleisuudesta käytävä keskustelu on vinossa tavalla, joka näkyy jo numeroissa. Kuumuus saa kesäisin näkyvät otsikot, varoitusjärjestelmät ja poliittisen kiireen. Kylmä puolestaan tappaa Euroopassa edelleen moninkertaisesti enemmän ihmisiä – hitaammin, vähemmän dramaattisesti ja siksi myös helpommin poliittisen huomion ulkopuolella.

Frontnieuws nosti asian esiin provosoivalla otsikolla, jonka mukaan kylmä aiheuttaisi 83 kertaa enemmän kuolemia kuin kuumuus. Otsikon luku ei kuitenkaan vastaa tutkimusten varsinaista suhdelukua. Vuonna 2023 Lancet Planetary Healthissa julkaistussa 854 eurooppalaista kaupunkia käsitelleessä tutkimuksessa kylmään liittyvä ikävakioitu kuolleisuus oli 83 kuolemaa 100 000 henkilövuotta kohti ja kuumuuteen liittyvä 9 kuolemaa 100 000 henkilövuotta kohti. Suhde on siis noin yhdeksän yhteen, ei 83 yhteen.

Virheen korjaaminen ei kuitenkaan poista jutun ydinkysymystä. Päinvastoin. Kun Euroopan komission Joint Research Centre arvioi nykyisen lämpötilakuolleisuuden kokonaisuutta, se päätyi hyvin samansuuntaiseen tulokseen: noin 363 500 kylmään liittyvää kuolemaa ja noin 43 700 kuumuuteen liittyvää kuolemaa vuodessa. Nykytilanteessa kylmäkuolleisuus on siis noin 8,3-kertainen kuumuuteen nähden.

Kysymys kuuluu siksi edelleen: miksi poliittinen huomio ei seuraa nykyistä kuolleisuustaakkaa?

Näkyvä kriisi voittaa hitaan riskin

Kuumuus on uutisena täydellinen. Sillä on selkeä alku, lämpöennätyksiä, punaisia karttoja, hellevaroituksia, ruuhkautuvia päivystyksiä ja helposti kuvattavia kaupunkeja. Yksittäinen helleaalto voidaan rajata ajallisesti ja sen vaikutuksia voidaan arvioida nopeasti.

Kylmyyden vaikutus on toisenlainen. Se ei useimmiten tapa ihmistä dramaattisessa ulkoilmatilanteessa. Kuolleisuus kasvaa viiveellä, kun kylmä lisää sydän- ja verenkiertoelimistön kuormitusta, hengitystiesairauksia ja muita terveysriskejä. Vaikutus sulautuu talvikauden kokonaiskuolleisuuteen eikä muodosta yhtä helposti tunnistettavaa uutistapahtumaa.

Tämä ero näkyvyydessä vaikuttaa väistämättä myös politiikkaan. Helleaaltoon voidaan vastata avaamalla viilennystiloja, antamalla varoituksia ja muuttamalla työaikoja. Kylmäkuolleisuuden vähentäminen vaatii usein paljon vaikeampia toimia: asuntojen energiatehokkuutta, kohtuuhintaista lämmitystä, toimivaa terveydenhuoltoa ja ennen kaikkea sitä, että ihmisillä on varaa pitää kotinsa lämpimänä.

Kyse ei siis ole vain säästä. Kyse on energiasta, asumisesta ja köyhyydestä.

Kylmäkuolleisuus on myös sosiaalipolitiikkaa

Toukokuussa 2026 Nature Healthissa julkaistu laaja eurooppalainen tutkimus tekee tästä yhteydestä poikkeuksellisen näkyvän. Tutkijat arvioivat, että kyvyttömyys pitää koti riittävän lämpimänä liittyy yli 300 000 lämpötilaan kytkeytyvään kuolemaan Euroopassa. Myös korkea ikä ja tuloerot kasvattavat merkittävästi haavoittuvuutta.

Tämä muuttaa kysymyksen luonnetta.

Jos kylmäkuolleisuutta käsitellään vain meteorologisena ilmiönä, ratkaisu näyttää olevan ilmaston lämpeneminen. Jos sitä käsitellään kansanterveyden ja elintason kysymyksenä, ratkaisu on aivan toinen: ihmisillä täytyy olla varaa lämmittää kotinsa, rakennusten pitää suojata kylmältä ja riskiryhmien pitää saada hoitoa ajoissa.

Juuri tässä kohtaa eurooppalainen ilmasto- ja energiapolitiikka joutuu vaikeaan ristiriitaan. Samat päätökset, joilla pyritään vähentämään fossiilisten polttoaineiden käyttöä ja pitkän aikavälin ilmastoriskiä, voivat lyhyellä aikavälillä nostaa asumisen ja lämmityksen kustannuksia. Jos siirtymän kustannukset osuvat voimakkaimmin pienituloisiin, seurauksena voi olla energiaköyhyyttä juuri siinä väestössä, joka on muutenkin kylmälle herkin.

Tämä ei ole argumentti ilmastopolitiikan hylkäämiseksi. Se on argumentti sille, ettei ilmastopolitiikkaa pitäisi arvioida vain päästötonnien kautta. Politiikka, joka vähentää yhtä tulevaa riskiä mutta kasvattaa nykyhetken energiaköyhyyttä, tarvitsee vähintään rinnalleen mekanismin, joka estää terveyshaitan siirtymisen niille, joilla on vähiten mahdollisuuksia suojautua.

Nykyhetki ja vuosisadan loppu ovat kaksi eri kysymystä

Keskustelussa tehdään usein toinenkin virhe: nykyinen kuolleisuustaakka ja tulevaisuuden ilmastoskenaariot sekoitetaan keskenään.

Tällä hetkellä kylmä tappaa Euroopassa selvästi enemmän kuin kuumuus. Tätä ei juuri tarvitse kiistellä, sillä sama tulos näkyy useissa laajoissa tutkimuksissa ja myös EU:n omassa tutkimuksessa.

Samalla ilmastomallit ennustavat kuumuuteen liittyvän kuolleisuuden kasvavan voimakkaasti lämpenemisen jatkuessa. Joint Research Centren arvioissa kylmän ja kuuman välinen nykyinen noin 8,3:1-suhde voisi neljän asteen lämpenemisessä kaventua noin 2,6:1-suhteeseen. Toisissa malleissa kuumuuden arvioidaan vuosisadan loppupuolella lopulta ylittävän kylmyyden aiheuttaman kuolleisuuden etenkin Etelä-Euroopassa.

Molemmat väitteet voivat olla yhtä aikaa tosia.

Euroopan täytyy varautua tuleviin helleaaltoihin, koska väestö ikääntyy ja kuumat jaksot voimistuvat. Mutta siitä ei seuraa, että nykyinen kylmäkuolleisuus olisi muuttunut toissijaiseksi. Politiikan tehtävä ei ole valita vain sitä riskiä, jonka odotetaan kasvavan tulevaisuudessa. Sen tehtävä on hallita myös sitä riskiä, joka tappaa ihmisiä nyt.

Kylmän vähättely ei tee kuumuudesta vähemmän vaarallista

Keskustelu ajautuu helposti keinotekoiseen vastakkainasetteluun. Jos joku nostaa esiin kylmäkuolleisuuden, hänet voidaan tulkita kuumuusriskin tai ilmastonmuutoksen vähättelijäksi. Jos taas korostetaan helteiden vaaroja, kylmän suurempi nykyinen kuolleisuustaakka jää helposti sivuun.

Tämä on huono tapa käsitellä kansanterveyttä.

Vuoden 2022 poikkeuksellisen kuuma kesä aiheutti Euroopassa kymmeniä tuhansia kuumuuteen liittyviä kuolemia. Vuoden 2024 vastaava arvio nousi yli 60 000 kuolemaan. Nämä ovat todellisia ja merkittäviä lukuja. Niitä ei tarvitse pienentää, jotta voidaan samalla todeta kylmän aiheuttavan tavallisina vuosina vielä suuremman kokonaiskuorman.

Oikea vertailu ei ole ”kumpi sääilmiö voittaa”, vaan missä ihmiset kuolevat ja mitä kuolemista voidaan realistisesti ehkäistä.

Jos kuumuuteen varaudutaan kaupunkien viherrakenteella, varoitusjärjestelmillä, viilennyksellä ja terveydenhuollon valmiudella, kylmän kohdalla tarvitaan vastaavasti lämmitysvarmuutta, kohtuuhintaista energiaa, rakennusten parantamista ja riskiryhmien suojaamista. Molemmat ovat sopeutumista lämpötilariskiin.

EU:n ongelma ei ole se, ettei se tiedä

Erikoisinta tilanteessa on, ettei kylmäkuolleisuus ole Euroopan unionille tuntematon asia. Joint Research Centre julkaisee itse tutkimuksia, joissa kylmän suurempi nykyinen kuolleisuustaakka todetaan suoraan. EU:n omissa aineistoissa ei siis ole tiedollista aukkoa.

Kyse on painotuksesta.

Kuumuus istuu suoraan ilmastopolitiikan vallitsevaan kertomukseen: lämpenevä ilmasto tuottaa lisää helteitä, joten päästöjä on vähennettävä ja yhteiskuntaa sopeutettava. Kylmäkuolleisuus taas pakottaa samaan keskusteluun energian hinnan, rakennuskannan, vanhuuden, tuloerot ja energiaköyhyyden. Se ei tarjoa yhtä siistiä yhden politiikkasektorin ratkaisua.

Siksi kylmästä tulee helposti taustakohinaa, vaikka sen aiheuttama nykyinen kuolleisuustaakka on suurempi.

Tässä on myös poliittisen mittaamisen ongelma. Päästövähennys voidaan ilmaista tonneina hiilidioksidia. Uusiutuvan energian osuus voidaan ilmaista prosentteina. Lämpenemisskenaario voidaan esittää asteina. Mutta sitä, kuinka moni vanhus pitää asuntonsa talvella kaksi astetta viileämpänä sähkölaskun vuoksi ja kuinka suuri terveysriski tästä seuraa, on huomattavasti vaikeampi muuttaa yhdeksi poliittiseksi mittariksi.

Se mikä on vaikea mitata, jää helposti vähemmälle huomiolle.

Väärä numero ei tee oikeaa kysymystä vääräksi

Frontnieuwsin otsikon 83-kertainen väite on hyvä esimerkki siitä, miksi numerot täytyy tarkistaa myös silloin, kun jutun perusajatus näyttää uskottavalta. Tutkimuksessa esiintyvä luku 83 tarkoittaa kylmään liittyviä kuolemia 100 000 henkilövuotta kohti, ei kylmän ja kuumuuden välistä kerrointa.

Todellinen suhde kyseisessä tutkimuksessa on noin yhdeksän yhteen. EU:n JRC:n laajemmassa nykytilannetta koskevassa arviossa suhde on noin 8,3 yhteen.

Se on vähemmän dramaattinen numero kuin 83. Mutta kansanterveyden näkökulmasta se on edelleen valtava ero.

Ja juuri siksi alkuperäinen kysymys kannattaa säilyttää korjatussa muodossa: jos Euroopan nykyinen kylmään liittyvä kuolleisuus on kahdeksan tai yhdeksän kertaa kuumuuteen liittyvää kuolleisuutta suurempi, miksi siitä puhutaan niin paljon vähemmän?

Vastaus ei todennäköisesti löydy yhdestä EU-direktiivistä tai salatusta päätöksestä. Se löytyy politiikan rakenteesta. Julkinen huomio seuraa näkyviä kriisejä, poliittiset tavoitteet seuraavat helposti mitattavia suureita ja tulevaisuuden ilmastoriski hallitsee keskustelua tavalla, jossa tämän päivän hitaampi kylmäkuolleisuus jää sivuun.

Hyvä ilmasto- ja terveyspolitiikka ei tarvitsisi tätä vastakkainasettelua. Sen pitäisi pystyä sanomaan kaksi asiaa samassa lauseessa: kuumuuden riski kasvaa, ja kylmä tappaa edelleen Euroopassa enemmän.

Jos toinen puoli tästä jätetään pois, kyse ei enää ole kokonaisesta riskikuvasta.

Lähteet: Frontnieuws; The Lancet Planetary Health: Excess mortality attributed to heat and cold in 854 European cities; European Commission Joint Research Centre: Temperature-related mortality burden to worsen in Europe; Nature Health: Socio-economic factors impact vulnerability to and burden of heat- and cold-related mortality in Europe; Economics & Human Biology: The impact of heat and cold on mortality and life expectancy in Europe, 2015–2024.

Kommentoi