Kiinalaisina meille opetetaan pienestä pitäen, miten Kiina kärsi vuosisadan ajan nöyryytyksiä siirtomaavaltojen, ensin eurooppalaisten ja myöhemmin japanilaisten, käsissä.

Koulussa kaikki lapset oppivat epätasa-arvoisista sopimuksista ja valtavista sotakorvauksista, jotka Qing-dynastian oli hyväksyttävä nöyryyttävien tappioiden jälkeen kahdessa oopiumisodassa ja kiinalais-japanilaisessa sodassa 1894/5, jolloin Taiwan luovutettiin Japanille toisen maailmansodan loppuun asti, kirjoittaa Hua Bin.

Emme osanneet kuvitellakaan, että joutuisimme todistamaan tällaisten nöyryytysten toistumista ilman sodan häviämistä ja että ne koskisivat nyt siirtomaaherroja itseään.

Tällä kertaa eurooppalaiset on pakotettu allekirjoittamaan epätasa-arvoisia sopimuksia Yhdysvaltojen kanssa sen ”liittolaisena”, ja sotakorvaukset ilmenevät siten, että Eurooppa ostaa 750 miljardilla dollarilla ylihinnoiteltua yhdysvaltalaista maakaasua, satoja miljardeja dollareita lisää yhdysvaltalaisia aseita ja lupaus 600 miljardin dollarin suuruisista eurooppalaisista investoinneista Yhdysvaltoihin.

Ursula von der Leyen, joka istui kuin kuuliainen jalkavaimo voitokkaan ja oranssin värisen Trumpin vieressä, allekirjoitti kaiken jäljellä olevan eurooppalaisen arvokkuuden ja suvereniteetin luovuttamisen.

Hän kertoi iloisesti, että ”teemme jotain kaupan epätasapainolle… ainakin voimme jatkaa kaupankäyntiä Yhdysvaltojen kanssa”, kun taas Euroopan on pakko tarjota Yhdysvalloille nollatulleja vastineeksi siitä, että Yhdysvalloista peritään 15 prosentin yleinen vero eurooppalaiselle tuonnille ja poikkeus koskee lääkkeitä, joiden osalta odotetaan vielä korkeampia veroja.

Kuukausi sitten näimme surullisen ja hulvattoman spektaakkelin, jossa Naton johtaja ja Alankomaiden entinen pääministeri Mark Rutte kutsui Trumpia hellästi ”isukiksi” ja kirjoitti limaisen rakkausviestin siitä, miten Yhdysvallat pakottaa eurooppalaiset käyttämään enemmän rahaa sotavalmisteluihin. Trump näytti sen ilman anteeksiantoa ja näytti sen koko maailmalle. Ihmetyttää, mikä saa hollantilaisen, yleensä ylpeän kansan, nöyryyttämään itseään näin.

Vielä aiemmin, Trump 2:n alussa, näimme alistuvan Keir Starmerin, joka kannatteli Trumpia Oval Officessa alastomalla alistumisella (ja kosketteli Trumpin käsivartta kuin rakkauskyyhkynen). Saan kylmänväreitä jo pelkästä siitä kirjoittamisesta. Joitakin asioita ei voi perua, ja tämä on yksi niistä.

Trump kuvaili törkeästi, kuinka muiden maiden johtajat tulivat ”pussaamaan persettäni… please sir, please”, kun hän aloitti tullisodan. Nyt tiedämme, keitä hän tarkoitti.

Euroopan alistaminen on täydellistä.

Yhdysvallat on onnistunut täysin heikentämään ja alistamaan Euroopan. Sen agentit, joita Atlantin neuvosto ja muut vastaavat tahot ovat huolella valmistelleet, ovat ottaneet vallan Naton ja EU:n kaltaisten Troijan hevosten tilalla. Eurooppa on vain viimeisin uhri verisessä, vuosikymmeniä kestäneessä värivallankumouksessa, jota sen oma herra ja isäntä on toteuttanut.

”Yhteisten arvojen” varjolla ja ideologisella innolla, joka saa uskonnolliset fundamentalistit punastumaan, Eurooppa on luopunut valvonnastaan ja kansallisista eduistaan ampumatta takaisin. Kolonisoijat ovat nyt kolonisoituja.

Von de Leyen, Rutte, Starmer, Macron ja Merz ovat itse asiassa Yhdysvaltain agentteja, aivan kuten Trump, Wolfowitz ja Cruz ovat Israelin agentteja.

Tällaisiin vasalleihin suhtaudutaan halveksivasti ja heidät sivuutetaan valtiollisissa asioissa. Von der Leyenin ja hänen kavereidensa hyytävä vastaanotto viime viikolla Pekingissä osoittaa maailmalle, kuinka huonolla sijalla Eurooppa on nykyään maailmanjärjestyksessä – ei ollut mitään tervetuloseremoniaa, ei yhteistä julistusta, ei mitään merkittävää sopimusta, ja eurooppalaiset johtajat bussitettiin edestakaisin kuin ei-toivotut vieraat.

Eurooppa on kuin myöhäinen Qing-dynastia 170 vuotta sitten. Se on teknologisesti jälkeenjäänyt ja sotilaallisesti heikko. Se pitää yhä kiinni kulttuurisesta ylivertaisuudesta ja kunniakkaasta menneisyydestä, mutta ei tunnu olevan tietoinen heikentyneestä asemastaan maailmassa.

Eurooppa pitää edelleen muuta maailmaa barbaareina (tai viidakkona, kuten edellinen ulkoministeri asian ilmaisi), mutta muu maailma pitää Eurooppaa sairaana vanhuksena ja keisarina, jolla ei ole vaatteita.

Toisin kuin Qing-dynastia, joka ainakin yritti taistella hyökkääjiä vastaan ja antautui vasta toistuvien tappioiden jälkeen, Eurooppa näyttää suhtautuvan vasalliasemaansa innokkaasti.

Toisen maailmansodan jälkeen Yhdysvaltojen ja Euroopan välillä ei koskaan ollut tasavertaista kumppanuutta, mutta suvereniteetin ja itsenäisyyden julkisivu säilyi, vaikkakin puolivillaisena.

Nyt viikunanlehti on poissa ja alaston, selkärangaton alistuminen on kaikkien nähtävissä.

Lähde