Vastuuhuomio: Tämä teksti ei kiistä tai vähättele holokaustia. Se käsittelee muistipolitiikkaa ja sananvapautta käyttäen virallisia määritelmiä holokaustin kieltämisestä ja vääristelystä. Katso IHRA:n määritelmä viitekehyksenä. (IHRA)

Frontnieuws nostaa esseen, joka väittää “holokaustiteollisuuden” menettäneen moraalisen otteensa Gazan sodan myötä. Taustalla on toimittaja Chris Hedgesin kirjoitus sekä Norman Finkelsteinin 2000-luvun alussa esittämä, kiistelty käsite “The Holocaust Industry”. Tarkistamme, mitä alkuperäiset lähteet väittävät, miten muistista käydään politiikkaa – ja missä kulkee holokaustin vääristelyn raja. (open.substack.com)

Mitä Hedges ja Frontnieuws väittävät – ja mihin se nojaa?

Hedgesin tekstin perusväite on, että holokaustin muistoa on “aseistettu” siten, että se suojaa Israelin politiikkaa kritiikiltä ja estää näkemästä Gazan siviilituhoa universaalin periaatteen “ei koskaan enää” vastaisena. Frontnieuws referoi tätä tulkintaa. Kyse on mielipide-esseestä, ei historiantutkimuksesta. (open.substack.com)

Norman Finkelsteinin teos The Holocaust Industry kritisoi muiston instrumentalisointia – poliittista ja taloudellista käyttöä – mutta ei kiistä holokaustin tapahtuneisuutta. Erottelu on olennainen, jotta keskustelu ei lipsu holokaustin vääristelyksi. (Verso)

Missä kulkee raja? – viralliset määritelmät ja Euroopan sääntely

IHRA määrittelee holokaustin kieltämisen ja vääristelyn: kieltäminen tarkoittaa mm. murhan laajuuden tai mekanismien kiistämistä; vääristely sisältää trivialisoinnin, suhteettomat vertaukset ja vastuunsiirron. Näiden erottaminen poliittisesta kritiikistä on perustavaa, etenkin journalistisessa käsittelyssä. (IHRA)

Euroopan parlamentin tietopalvelu muistuttaa, että EU:n rasismia ja muukalaisvihaa koskeva puitepäätös (2008) on harmonisoinut holokaustin kieltämisen kriminalisointia jäsenmaissa; rikosoikeudelliset rajat vaihtelevat, mutta linja on yhtenäistynyt. (europarl.europa.eu)

Ajankohtainen tapaus: LA:n holokaustimuseon Instagram-kohina

Syyskuussa 2025 Holocaust Museum LA poisti Instagram-julkaisun (“Never Again can’t only mean Jews”), mikä käynnisti laajan kiistan siitä, mitä “Ei koskaan enää” tarkoittaa Gazan sodan valossa. Tapaus konkretisoi, kuinka muistin eettinen käyttö ja päivänpolitiikka törmäävät. (LA Public Press)

Antisemitismi ja islamofobia – todellinen riski sananvaihdon ympärillä

EU:n perusoikeusvirasto (FRA) raportoi jo ennen Gazan sodan eskaloitumista, että antisemitismi on monissa maissa kasvussa; sodan myötä ilmoitukset lisääntyivät jyrkästi. Myös kansainväliset analyysit osoittavat sekä antisemitististen että antimuslimi-incidenttien nousua. Siksi journalistisen kielen on suojeltava vähemmistöjä, vaikka politiikkaa kritisoitaisiin jyrkästikin. (Reuters)

Miten kirjoittaa aiheesta oikein? (Publication-X:n linja)

  1. Pidä erot selvinä: Israelin hallituksen politiikan kritiikki ≠ antisemitismi. Mutta holokaustin vertauskuvien ylilyönnit voivat täyttää vääristelyn tunnusmerkkejä IHRA:n mukaan.
  2. Perusta väitteet primaarilähteisiin: käytä alkuperäisiä tekstejä (Hedges), teoksia (Finkelstein) ja dokumentoituja tapahtumia (LA-museon tapaus).
  3. Suojele keskustelutilaa: huomioi, että kiristyvä ilmapiiri korreloi viharikosten kanssa – varovaisuus ei ole sensuuria, vaan vastuuta.

Tiivis johtopäätös

“Holokaustiteollisuuden kuolema” on poliittinen metafora, ei historiatieteellinen väite. Muistin politisoitumista saa ja pitää kritisoida – mutta ilman holokaustin vähättelyä tai vääristelyä. Kestävä linja kulkee näin: universaali “ei koskaan enää”, vähemmistöjen suoja ja faktapohjainen analyysi voivat olla samassa artikkelissa yhtä aikaa.

Lähteet (valikoidut):
Hedges, Death of the Holocaust Industry (2025); Finkelstein, The Holocaust Industry; IHRA:n määritelmät; Euroopan parlamentin katsaukset; LA-museon tapauksen uutisointi; FRA:n raportit ja analyysit antisemitismistä.