Uudet siitepölyrekonstruktiot osoittavat, että viime jääkauden aikana tapahtui globaaleja lämpötilan muutoksia, jotka jättävät varjoonsa kaiken, mitä tällä hetkellä havaitsemme. Ja tämä tapahtui, kun ilmakehän CO2-pitoisuus oli vain noin 200 ppm – eli noin puolet nykyisestä pitoisuudesta.

Journal Climate of the Past -lehdessä äskettäin julkaistu tutkimus nimeltä ”A global analysis of pollen-based reconstructions of land climate changes during Dansgaard–Oeschger Events” analysoi maailmanlaajuisia siitepölyarkistoja ja rekonstruoi lämpötilan ja kosteuden muutoksia niin kutsuttujen Dansgaard-Oeschger-ilmiöiden aikana. Nämä äkilliset lämpenemisjaksot esiintyivät usein 57 000–29 000 vuotta sitten – yhteensä yksitoista kertaa pelkästään meren isotooppitasolla 3. Grönlannissa lämpötilat nousivat 50–200 vuoden aikana peräti 10–16 astetta.

Nämä lämpimät jaksot eivät olleet vain arktisen alueen ilmiö. Globaalin siitepölyanalyysin mukaan vastaavia merkkejä havaittiin Aasiassa, Euroopassa, Afrikassa, Pohjois- ja Etelä-Amerikassa, Lähi-idässä ja Australiassa. Talvilämpötilat nousivat alueellisesti 2–5 astetta, joissakin tapauksissa jopa 5–20 astetta muutaman vuosikymmenen tai vuosisadan aikana. Kuten odotettavissa oli, suurimmat lämpötilan nousut tapahtuivat keskisillä ja pohjoisilla leveysasteilla, vähemmän tropiikissa.

Tutkimuksessa käytettiin standardoitua regressiomenetelmää (fxTWA-PLS) kausittaisten lämpötilojen ja kasvien käytettävissä olevan kosteuden rekonstruoimiseksi. Siinä otettiin huomioon jopa se, että alhaisemmat CO₂-arvot vaikuttavat kasvien vedenkäytön tehokkuuteen. Toisin sanoen: menetelmässä pyrittiin välttämään pelkkien korrelaatioiden tulkintaa ja esittämään sen sijaan vankkoja, kvantitatiivisia arvioita. Tulokset eivät sovi yleiseen CO₂-katastrofien skenaarioon.

Voimakkain lämpeneminen tapahtui pohjoisilla keskileveysasteilla, erityisesti Euraasiassa. Huomattavaa oli, että talven lämpötilat nousivat voimakkaammin kuin kesän lämpötilat. Tämä johti kausivaihteluiden vähenemiseen – eli leudompiin talviin, ilman että kesät olisivat lämmenneet samassa määrin. Etelän pallonpuoliskolla muutokset olivat osittain vastakkaisia tai selvästi heikentyneitä, mikä viittaa monimutkaisiin meri-ilmakehä-yhteyksiin.

Juuri nämä pohjoinen-etelä-antifaasit ovat olleet jo pitkään tiedossa jääporausnäytteiden perusteella. Uutta on kuitenkin systemaattinen, globaali kvantifiointi maapallon siitepölyarkistojen perusteella. Näin käy selväksi, että menneisyyden ilmastodynamiikka oli kaikkea muuta kuin hidasta. Se oli hyppäilevää, alueellisesti erilaista ja mittakaavaltaan huomattavaa. Erityisen epämiellyttävää hallitsevalle narratiiville on se, että näiden massiivisten lämpenemisjaksojen aikana ilmakehän CO2-taso pysyi suurelta osin vakiona noin 200 ppm:ssä. Ei ollut rinnakkaista nousua, joka olisi voinut toimia ilmeisenä ”ajurina”.

Jos kahdenkymmenen asteen lämpötilan nousu oli mahdollista muutaman vuosikymmenen aikana myös vakaissa, alhaisissa CO2-pitoisuuksissa, on pakko puhua sisäisistä ilmastomekanismeista. Muutos merivirtauksissa, erityisesti Pohjois-Atlantilla, on jo pitkään ollut keskustelunaiheena D-O-ilmiöiden laukaisijana. Ilmastojärjestelmä reagoi ilmeisesti erittäin herkästi muutoksiin lämmönsiirrossa.

Ironista kyllä, tutkimus esitetään mallin validoinnin yhteydessä. Dansgaard-Oeschger-ilmiöt toimivat testitapauksena, jonka avulla tarkastellaan, pystyvätkö nykyaikaiset ilmastomallit simuloimaan nopeasti tapahtuvia alueellisia ilmastonmuutoksia oikein. Juuri tässä nimittäin piilee mallien tunnettu heikkous: alueelliset mallit, kausivaihtelut ja äkilliset käännekohdat ovat erityisen vaikeita simuloida. Jos mallit eivät pysty kuvaamaan menneisyyttä realistisesti, herää väistämättä kysymys pitkän aikavälin ennusteiden luotettavuudesta.

Kirjoittajat itse korostavat, että lämpötilan ja kosteuden muutosten välillä ei ollut globaalisti yhtenäistä yhteyttä. Ilmastojärjestelmä toimi alueellisesti eri tavoin, monimutkaisesti, epälineaarisesti ja osittain myös vastakkaisesti. Näin ollen jälleen kerran yleisesti hyväksytty ilmastokertomus romahtaa. Sen sijaan, että nämä oletukset olisivat vahvistuneet odotetusti, ne ovat osoittautuneet virheellisiksi.

Lähde

Kommentoi