EU:n ulkopoliittinen johtaja Kaja Kallas on viime kuukausina terävöittänyt linjaansa Venäjän ja Kiinan suhteen. Helmikuun lopulla levinneessä puheklipissä Kallas kysyy retorisesti: “Jos emme yhdessä pysty kohdistamaan Moskovaan riittävästi painetta, miten voimme väittää kykenevämme voittamaan Kiinan?” – viesti, jonka sävy tulkittiin monissa kommenteissa suoraan eskalaatioksi myös Kiinaan päin. (Threads)

Kontekstina tälle on Kallasin toistuva painotus Kiinan roolista Venäjän sodankäynnin mahdollistajana sekä EU-tasolla peräänkuulutettu tarve lisätä tukea Ukrainalle ja kiristää otetta Moskovasta. Virallisissa EU-puheenvuoroissa Kallas on kuvannut Kiinaa “keskeiseksi mahdollistajaksi” ja korostanut, että Pekingin kaksoiskäyttötuotteet pitävät Venäjän sotateollisuutta liikkeessä. (Eunews, Euroopan Ulkoasioiden Palvelu)

Sävy on herättänyt vastareaktion myös Kiinassa, jossa Kallasin lausuntoja on torjuttu sekä virallisissa kommenteissa että valtiomediassa. Pekingin viesti on ollut, että Kiina ei ole sodan osapuoli – ja että EU:n syytökset ovat “ideologisesti värittyneitä”. (China Diplomacy, Global Times)

Mikä on linjan ydin?

  • Painetta Moskovaan: Kallas on jo aiemmin korostanut, että Euroopan on lisättävä sotilaallista, taloudellista ja diplomaattista tukea Ukrainalle – pelkät julistukset eivät riitä. (Euroopan Ulkoasioiden Palvelu)
  • Kiinan roolin nimeäminen: EU-tasolta on toistettu, että ilman Kiinan toimittamia kaksoiskäyttötuotteita Venäjän sotateollisuuden vauhti olisi toisenlainen. (Euroopan Ulkoasioiden Palvelu)
  • Laajempi suunta: Euroopassa on jo alkuvuodesta nostettu varusteluvauhtia ja vaadittu riippuvuuden vähentämistä Yhdysvalloista – linja, jonka taustalla on juuri Venäjän uhka ja Kiinan nousu. (AP News)

Miksi tämä on merkittävää?

Kallasin retoriikka tekee näkyväksi sen, että Brysselissä keskustelu ei enää pyöri vain Ukrainan sodan ympärillä, vaan sen ympärillä hahmotellaan myös Kiina-strategiaa. Kun EU:n ulkopoliittinen keula vertailee “Venäjään kohdistuvaa painetta” ja “Kykyä voittaa Kiina”, moni tulkitsee sen tiekartaksi: ensin Venäjä kuriin – sitten katse Kiinan pidäkkeisiin. Olipa tulkinta tarkoituksellinen tai ei, seurauksena on geopoliittisen lohkoajattelun vahvistuminen Euroopassa.

Entä riskit?

  • Eskalaatioriski: Suorasukainen kieli Kiinasta kiristää retorista kierrosta Aasiassa, missä EU:ta arvioidaan usein talouskumppanin, ei turvallisuuspelaajan, roolista käsin. (Reuters)
  • Talouden heilahdus: EU-Kiina-suhteen kiristyminen osuu globaaleihin arvoketjuihin (harvinaiset maametallit, akkuketju, konepajatuotteet). (Reuters)
  • Strateginen ylikuormitus: Kahden rintaman ajattelu (Venäjä nyt, Kiina seuraavaksi) vaatii Euroopalta sellaista resurssi- ja päätöskykyä, jota jäsenmaiden poliittiset realiteetit eivät välttämättä tue. Tätä taustaa vasten Kallasin viesti on yhtä aikaa varoitus ja vetoamus.

Yhteenveto

Kallasin viestintä siirtää EU:n keskustelua pykälää kovemmalle vaihteelle: voittoa ei määritellä vain rintamalinjoilla, vaan myös teollisissa toimitusketjuissa ja diplomatian painopisteissä. Se on pyrkimys palauttaa pelote – mutta se on samalla reitti kohti entistä jyrkempää blokkipolitiikkaa.

Lähde