Keinotekoinen äly leviää arkeemme vauhdilla, jota edes internet tai älypuhelimet eivät pystyneet saavuttamaan. Monet vanhemmat sukupolvet näkevät sen teknologisen jatkumon uutena vaiheena – mutta yhä useampi varoittaa, että kyseessä on syvempi mullistus.

AI ei ainoastaan automatisoi työtä, vaan koskettaa ajattelua, päätöksentekoa ja jopa ihmisen tietoisuuden ydintä. Tämä tuo mukanaan vaaran: samalla kun koneet lupaavat helpottaa elämäämme, ne voivat huomaamatta heikentää kykyämme itsenäiseen ajatteluun.

Ilmiötä on verrattu lääketieteeseen, joka hoidon ohella luo uusia riippuvuuksia. AI voi tehdä saman mielellemme – ohjata meitä luottamaan algoritmeihin ennen kuin turvaudumme omaan järkeemme. Tämä hiljainen kapasiteetin rapautuminen voi pitkällä aikavälillä osoittautua suuremmaksi uhaksi kuin mikään science fictionin maalaama “vihamielinen robotti”.

Taloudellinen logiikka kiihdyttää muutosta: koneet eivät tarvitse palkkoja, lomia tai sairaspäiviä. Kun tekoäly saavuttaa perustason osaamisessa, sen kustannusetu ihmiseen nähden on murskaava. Perinteiset työpaikat katoavat nopeammin kuin uudet ehtivät syntyä.

Mutta kenties suurin kysymys on ihmisen suvereniteetti. Kun jaamme ajatuksiamme ja luovuuttamme tekoälylle, annammeko samalla avaimet järjestelmille, jotka oppivat mallintamaan ja jopa korvaamaan meidät? Mitä tapahtuu yksityisyydelle ja vapaalle tahdolle, jos koneet oppivat tuntemaan meidät paremmin kuin tunnemme itse itsemme?

On selvää, että tekoälyä ei voi enää kokonaan välttää. Mutta voimme päättää, käytämmekö sitä tietoisesti vai annammeko sen muovata meitä huomaamattamme. Lopulta kyse on siitä, säilyykö ihminen oman mielensä herrana – vai muuttuvatko algoritmit uuden ajan näkymättömäksi valtiaaksi.

Lähde