Korona ja flunssa eivät suinkaan merkitse mRNA-tekniikan loppua. Tutkijat ovat nyt kehittäneet potentiaalisen rokotteen keuhkokuumeeseen – toistaiseksi hiirille, kolmella annoksella ja tietyissä koeolosuhteissa, joissa sen suojavaikutuksen väitetään olevan 100 prosenttia. Muissa kokeissa kuitenkin vain 37,5 prosenttia eläimistä selvisi hengissä. Kehittäjät ajattelevat kuitenkin jo pidemmälle: resistentteihin sairaalabakteereihin, uusiin pandemioihin ja jopa biologisiin aseisiin.
Pfizer/BioNTechin ja Modernan mRNA-”rokotteilla” toteutetun laajamittaisen ihmiskokeiden sarjan jälkeen yhä useammat tutkijat ovat alkaneet hyödyntää tätä äärimmäisen kokeellista teknologiaa. Koronapaniikki oli tässä yhteydessä vain lähtölaukaus. Influenssa ja jopa erilaiset syöpäsairaudet ovat jo joutuneet tutkijoiden tähtäimeen. Mutta se ei suinkaan ole vielä kaikki. Tel Avivin yliopiston ja Israel Institute for Biological Researchin tutkijat haluavat osoittaa, että mRNA:ta voidaan käyttää myös bakteereita vastaan. Testikohteeksi he valitsivat Yersinia pestis -bakteerin, joka aiheuttaa ruttoa.
Tarkemmin sanottuna kyseessä on keuhkokuume. Se tarttuu hengitysteihin, voi tarttua ihmisestä toiseen ja johtaa ilman nopeaa hoitoa useimmiten kuolemaan. Tutkijoiden kehittämä rokote toimii periaatteella, jonka kaikki tuntevat koronapandemian jälkeen. Muunnettu mRNA on suljettu lipidinanopartikkeleihin ja saa kehon solut tuottamaan tiettyjä antigeenejä. Immuunijärjestelmän on tarkoitus tunnistaa nämä ja valmistautua myöhempään kosketukseen taudinaiheuttajan kanssa.
Enemmän näennäistä kuin todellista
Artikkeli julkaistiin jo huhtikuussa 2025 otsikolla ”Novel Bivalent mRNA-LNP Vaccine for Highly Effective Protection against Pneumonic Plague” tiedelehdessä Advanced Science. Uutisotsikoihin nousi erityisesti yksi luku: 100 prosenttia. ”Times of Israel” esitti asiasta suurten lääkeyhtiöiden propagandajutussa, että kyseessä olisi mRNA-rokote tappavaa, antibioottiresistenttiä bakteeria vastaan, ja kertoi täydellisestä suojasta eläinmalleissa. Kokeen tulokset eivät kuitenkaan näytä aivan niin yksinkertaisilta. Tutkijat saavuttivat 100 prosentin suojan kolmen rokotuksen jälkeen, jotka annettiin kahden viikon välein. Kaksi viikkoa viimeisen annoksen jälkeen he altistivat hiiret suurelle määrälle erittäin virulentteja ruttobakteereja. Kaikki tämän ryhmän eläimet selvisivät hengissä. Kahden rokotuksen jälkeen tilanne heikkeni selvästi. Selviytymisaste vaihteli huomattavasti hiirilajin ja käytetyn ruttobakteerikannan mukaan. Pahimmassa tapauksessa se oli vain 37,5 prosenttia.
Seuraavaksi on tarkoitus siirtyä muihin eläinmalleihin, mukaan lukien kädelliset. Ensimmäisestä rokoteannoksesta testattuun suojaan kului kuitenkin kuusi viikkoa. Suojaako geenirokote myös silloin, kun joku on vasta äskettäin ollut kosketuksissa sairastuneiden kanssa? Kukaan ei myöskään vielä tiedä, kuinka kauan suoja kestää. Siitä huolimatta suunnitelmat ovat jo huomattavasti laajempia. Tutkimuksen johtaja Dan Peer puhui jo ”Times of Israel” -lehdelle kolmen tai neljän eri bakteerin vastaisten rokotteiden yhdistämisestä. Hänen ajatuksensa on seuraava: potilas saapuu sairaalaan ja saa heti rokotuksen useita siellä yleisesti esiintyviä taudinaiheuttajia vastaan. Tai esimerkiksi biologisen aseen hyökkäyksen jälkeen, jonka jälkeen mRNA-tekniikan ansiosta voitaisiin valmistaa ”sopiva” rokote erittäin lyhyessä ajassa. Myös tässä yhteydessä herää kysymys siitä, kuinka tehokas rokote voi olla niin lyhyessä ajassa.
Entä sivuvaikutukset?
Yksi kysymys jää kuitenkin avoimeksi: miten on myrkyllisyyden ja kudosvaurioiden laita? mRNA:n ja lipidinanopartikkelien kohdalla tämä on seikka, jota ei saa jättää huomiotta. Nature Reviews Drug Discovery -lehdessä vuonna 2024 julkaistu laaja katsausartikkeli, jonka otsikko oli ”Strategies to reduce the risks of mRNA drug and vaccine toxicity”, käsitteli nimenomaan mRNA-lääkkeiden ja -rokotteiden mahdollisia myrkyllisyyden lähteitä. Näihin kuuluvat lipidinanopartikkelien ainesosat, niiden jakautuminen kehossa, immuunireaktiot sekä mRNA:n tuottamat proteiinit.
Ja juuri tämä on ongelma, jonka valtavirran media ja politiikka mielellään ja tarkoituksellisesti sivuuttavat. Jatkuvasti vedotaan tällaisten mRNA-geenivalmisteiden väitettyyn ”tehokkuuteen” sairauksien torjunnassa, mutta samalla sivuutetaan sivuvaikutukset ja mahdolliset pitkäaikaiset terveysvaikutukset. Mielenkiintoisia ovat myös tutkimuksen johtajan taloudelliset sidonnaisuudet. Peer mainitsee tieteellisessä artikkelissaan muun muassa lisenssi-, osakkuus-, konsultointi- tai tutkimussuhteita lukuisiin lääke- ja bioteknologiayrityksiin. Niiden joukossa ovat BioNTech, Merck, Roche ja Teva Pharmaceuticals.
Suunta on siis selvä. Koronapandemian jälkeen suurten lääkeyhtiöiden etsii uusia käyttökohteita kokeelliselle mRNA-tekniikalle. Rutto tarjoaa nyt seuraavan näyttävän lähtökohdan, mukaan lukien jo tutun menestystarinan väitetystä ”100-prosenttisesta suojavaikutuksesta”. Luottakaa ”tieteeseen”…
