Report24 vertaa ilmastojournalismin toimintamalleja koronakauden viestintään ja väittää, että sama mekanismi toistuu uudella aiheella. Kärjistys menee tieteellisissä väitteissään liian pitkälle, mutta sen nostama journalistinen kysymys on todellinen: missä kulkee tutkimustiedon välittämisen, toimituksellisen linjan ja yhteiskunnallisen vaikuttamisen raja?

Saksankielinen Report24 julkaisi 6. elokuuta kommentin otsikolla Klimapanik ist Coronismus mit dem Thermometer. Tekstin ydinväite ei koske vain ilmastotiedettä, vaan tapaa, jolla media valitsee asiantuntijoita, määrittelee hyväksyttävän keskustelun rajat ja käyttää ”false balance” -käsitettä perusteluna sille, ettei kaikkia näkemyksiä käsitellä tasavertaisesti.

Report24 vie tämän johtopäätöksen pitkälle. Se rinnastaa ilmastoviestinnän koronakauteen ja päätyy myös väittämään, että ihmisen aiheuttamaa ilmastonmuutosta koskeva valtavirran tutkimusnäkemys olisi itsessään osa samaa poliittista mekanismia. Tälle jälkimmäiselle väitteelle lähteet eivät anna tukea. Nykyinen tutkimuskirjallisuus pitää ihmisen vaikutusta lämpenemiseen keskeisenä, ja esimerkiksi eurooppalaista lämpökuolleisuutta koskevissa tutkimuksissa lämpenevän ilmaston arvioidaan lisäävän terveysriskejä, vaikka sopeutuminen, väestörakenne ja alueelliset erot vaikuttavat voimakkaasti lopputuloksiin.

Sen sijaan Report24:n kritiikkiä journalistisista ohjeista voi tarkastella suoraan alkuperäisistä asiakirjoista.

World Weather Attribution ei sano sitä aivan niin kuin Report24 antaa ymmärtää

Report24 nostaa esimerkiksi World Weather Attributionin median käyttöön tarkoitetun oppaan. Oppaassa käsitellään sitä, miten yksittäisistä äärisääilmiöistä pitäisi raportoida suhteessa ilmastonmuutokseen.

Ohjeistus lähtee selvästi siitä, että ihmisen aiheuttama lämpeneminen on tutkimuksellinen lähtökohta. Samalla se varoittaa kuitenkin kolmesta journalistisesta virheestä: ilmastonmuutoksen vaikutuksen sivuuttamisesta, yksittäisen tapahtuman liittämisestä ilmastonmuutokseen ilman näyttöä sekä ilmastonmuutoksen esittämisestä tapahtuman ainoana syynä.

Tämä on tärkeä ero. Opas ei siis kehota kirjoittamaan jokaisesta myrskystä tai tulvasta automaattisesti ilmastonmuutoksen seurauksena. Se korostaa attribuutiotutkimusta eli menetelmiä, joilla arvioidaan, muuttiko lämpeneminen tietyn tapahtuman todennäköisyyttä tai voimakkuutta. Oppaassa todetaan myös suoraan, etteivät kaikki äärisääilmiöt ole muuttuneet saman suuntaisesti ja että joissakin tapauksissa ilmastonmuutoksen vaikutusta ei voida osoittaa.

Report24:n luonnehdinta pelkästä ”framing-käsikirjasta” on siksi liian yksinkertainen.

Ilmastojournalismin charta menee pidemmälle

Toisenlainen kysymys syntyy Saksan ja Itävallan Netzwerk Klimajournalismus -verkostojen yhteisestä ilmastojournalismin chartasta.

Sen kymmenessä periaatteessa ilmastokriisi määritellään kaikkia journalismin alueita koskevaksi ulottuvuudeksi. Charta kehottaa välttämään ”false balancea” ja käsittelemään myös yritysten sekä organisaatioiden viivyttely- ja harhautustaktiikoita. Lisäksi se toteaa, että perustavanlaatuiset muutokset elämäntapoihin ja talouteen ovat välittömästi tarpeen, nimeää globaalin pohjoisen historiallista vastuuta ja määrittelee ilmastojournalismille selkeän eettisen ja ekologisen tavoitteen.

Tässä tutkimustiedon välittämisen ja journalistisen mission raja muuttuu olennaisesti kiinnostavammaksi.

Se, että ilmaston lämpenemistä koskevaa vahvaa tutkimusnäyttöä ei aseteta keinotekoisesti tasavertaiseen asemaan pienen vähemmistön kanssa, on tavallinen journalistinen ratkaisu. Sen sijaan kysymykset energiantuotannosta, verotuksesta, teollisuuspolitiikasta, sopeutumistoimista, aikatauluista ja kustannusten jakamisesta ovat poliittisia valintoja. Niissä tutkimus tuottaa lähtötietoa, mutta ei yksin määrää yhtä hyväksyttävää ratkaisua.

Jos sama ”false balance” -periaate ulotetaan tutkimusnäytöstä politiikkavaihtoehtoihin, syntyy riski siitä, että poliittinen erimielisyys tulkitaan tieteellisen faktan kiistämiseksi. Juuri tässä Report24:n kritiikillä on aidosti analysoitava kohde.

Itävallan Klima-Kodex korostaa riippumattomuutta – mutta sisältää myös valvontarakenteen

Itävallan Klima-Kodex puolestaan sanoo keskeisiksi periaatteiksi tarkan sanavalinnan ja kuvituksen, aktivismista erottautumisen sekä mielipiteen ja faktan erottamisen. Verkoston mukaan tarkoitus ei ole puuttua toimitukselliseen riippumattomuuteen, ja vastuu säilyy toimituksilla.

Samassa järjestelmässä on kuitenkin viisihenkinen elin, joka voi todeta koodin rikkomuksia, kehottaa korjaamaan virheitä, päättää jäsenyyden toistuvissa tapauksissa ja kertoa rikkomuksista julkisesti.

Kyse ei ole valtion sääntelystä eikä juridisesti sitovasta sensuurista. Silti ammatillinen järjestelmä, jossa poikkeaminen yhteisestä koodista voidaan nimetä julkiseksi rikkomukseksi, luo väistämättä myös sosiaalista ja institutionaalista yhdenmukaisuuden painetta. Tämä ei vielä osoita, että järjestelmää käytettäisiin väärin, mutta rakenne on olemassa ja siksi se kuuluu keskusteluun journalistisesta riippumattomuudesta.

Mitä koronavertauksesta jää jäljelle?

Report24:n otsikon suora rinnastus on liian karkea, jos sillä tarkoitetaan, että ilmastotiede ja koronakauden kiistat olisivat sama asia tai että tutkimusnäyttö voitaisiin sivuuttaa viestintätapojen perusteella.

Kapeampi rakenteellinen vertaus on kuitenkin mahdollinen. Molemmissa aihepiireissä julkinen keskustelu on sisältänyt kysymyksiä siitä, ketkä asiantuntijat pääsevät esiin, kuinka vahvasti epävarmuutta korostetaan, milloin tutkimustulos muuttuu politiikkasuositukseksi ja milloin poikkeava kanta luokitellaan niin marginaaliseksi, ettei sille anneta tasavertaista tilaa.

Näitä kysymyksiä voi tarkastella ilman, että itse tutkimusnäyttöä hylätään.

Ilmastojournalismin tapauksessa alkuperäiset asiakirjat näyttävät kaksi asiaa samanaikaisesti. World Weather Attributionin opas sisältää enemmän metodologista varovaisuutta kuin Report24:n kommentti antaa ymmärtää. Toisaalta ilmastojournalismin charta sisältää myös eksplisiittisiä yhteiskunnallisia ja eettisiä päämääriä, jotka menevät pidemmälle kuin pelkkä tutkimustulosten neutraali välittäminen.

Juuri tämä ero on olennaisin. Tiede voi kuvata lämpenemistä, riskejä ja todennäköisyyksiä. Journalismi voi selittää niitä. Politiikka päättää, mitä niiden perusteella tehdään. Mitä selvemmin nämä kolme tasoa erotetaan toisistaan, sitä helpompi lukijan on arvioida, milloin hänelle kerrotaan havainto, milloin tulkinta ja milloin tavoite.

Lähteet: Report24: Klimapanik ist Coronismus mit dem Thermometer; World Weather Attribution: Über Extremwetter und den Klimawandel berichten; Netzwerk Klimajournalismus: Charta; Netzwerk Klimajournalismus Österreich: Klima-Kodex; Nature Medicine: Estimating future heat-related and cold-related mortality under climate change, demographic and adaptation scenarios in 854 European cities.

Kommentoi