Johdanto: Enemmän kuin absurdi kiinteistökauppa

Uutinen presidentti Trumpin halusta hankkia Grönlanti saattoi aluksi vaikuttaa absurdilta vitsiltä, erikoiselta kiinteistökaupalta arktisella alueella. Tämän hätkähdyttävän otsikon takana piilee kuitenkin monimutkainen ja vaarallinen geopoliittinen kriisi, jolla on järkyttäviä seurauksia Euroopalle, Natolle ja koko globaalille järjestykselle. Kyse ei ole enää liittolaisista, vaan alisteisista vasalleista. Tämä artikkeli paljastaa viisi kaikkein vaikutusvaltaisinta ja odottamattominta seurausta tästä käynnissä olevasta tilanteesta, joka uhkaa muuttaa transatlanttisten suhteiden perusteet.

1. Äärimmäinen petos: Euroopan halukkuus vaihtaa Grönlanti Ukrainaan

Kaikkein järkyttävin paljastus on se, että keskeiset eurooppalaiset suurvallat, erityisesti Iso-Britannia ja Ranska, ovat tiettävästi valmiita uhraamaan Grönlannin suvereniteetin vastineeksi Yhdysvaltojen vahvemmista turvatakuista Ukrainassa. Tämä on kylmää strategista laskelmointia, jonka taustalla on se valtava poliittinen pääoma, jonka eurooppalaiset johtajat ovat sijoittaneet Ukrainan konfliktiin. Tappiota ei yksinkertaisesti voida hyväksyä.

Tämä paljastaa syvät jakolinjat Euroopan ja Naton sisällä, asettaen liittolaiset toisiaan vastaan. Abstraktin petoksen tekee konkreettiseksi ja erityisen tuomittavaksi se, että korkean tason toimijat ovat jo avoimesti asettuneet tukemaan suunnitelmaa. Esimerkiksi Ison-Britannian entinen Yhdysvaltain-suurlähettiläs Peter Mandelson kirjoitti The Spectator -lehteen ylistävän oodin Trumpin suunnitelmalle ja leimasi eurooppalaiset vastalauseet ”voimattomaksi teatraalisuudeksi”. Kun yhden jäsenmaan alueellisesta koskemattomuudesta tulee kauppatavaraa, liittouman perusperiaatteet murenevat.

”Eräs EU-diplomaatin mainitsema skenaario olisi turvallisuussopimus, jossa Eurooppa saisi Trumpin hallinnolta vahvemmat takuut Ukrainalle vastineeksi Yhdysvaltojen vahvemmasta roolista Grönlannissa.”

2. Naton eksistentiaalinen kriisi: Vihollinen on talon sisällä

Yhdysvaltojen toimet ovat luomassa Natolle eksistentiaalista kriisiä. Puolustusliitto perustettiin torjumaan ulkoisia uhkia, mutta nyt sen voimakkain jäsen uhkaa avoimesti liittää itseensä toisen jäsenmaan (Tanskan) alueen. Tämä tekee liittouman keskeisestä periaatteesta, yhteisestä puolustuksesta (artikla 5), täysin absurdin. Miten liittokunta voi puolustautua, jos sen johtaja on itse uhka?

Kyse ei ole vain periaatteellisesta luottamuspulasta. Seuraukset ovat konkreettisia ja uhkaavat iskeä takaisin Yhdysvaltoihin itseensä. Täydellinen luottamuksen menetys voisi johtaa siihen, että liittolaiset kieltävät Yhdysvalloilta pääsyn sotilastukikohtiin tai lopettavat tiedustelutietojen jakamisen. Tämä olisi kriittinen, itseaiheutettu haava, joka ”vakavasti vaarantaisi Amerikan turvallisuuden”. Tanskan pääministeri Mette Frederiksen tiivisti tilanteen vakavuuden:

”Jos Yhdysvallat päättää hyökätä sotilaallisesti toista Nato-maata vastaan, kaikki pysähtyy. (…) turvallisuusjärjestelmä, joka on ollut olemassa toisen maailmansodan päättymisestä lähtien.”

3. Venäjän outo tarjous: Kyyninen mestariluokka hajoittamisessa

Yllättävän ja syvän kyynisen roolin kriisissä on ottanut Venäjä. Vladimir Solovjov, Putinin johtava valtiontelevision edustaja, ehdotti, että Venäjän tulisi ”auttaa” Yhdysvaltoja ottamaan Grönlanti haltuunsa.

Tätä ei tule tulkita aitona liittolaistarjouksena, vaan nihilistisenä strategiana, jonka tavoitteena on syventää Naton sisäisiä halkeamia ja kylvää maksimaalista kaaosta. Solovjovin mukaan Yhdysvaltojen ja Euroopan välinen sota Grönlannista olisi ”erittäin suotuisa meille”. Kun häneltä kysyttiin, miksi Venäjä tarjoaisi apuaan, vastaus paljasti syvemmän ja häiritsevämmän motiivin: ”No, ihan vain taiteen rakkaudesta.” Solovjovin lausunto korostaa tilanteen outoa ja provokatiivista luonnetta:

”Olemme valmiita auttamaan Trumpia vapauttamaan Grönlannin tästä oudosta vaikutusvallasta.”

4. Modernin alueliitoksen käsikirja: Jäätävä neliportainen suunnitelma

Raporttien mukaan Yhdysvalloilla on selkeä, neliportainen strategia Grönlannin hankkimiseksi. Suunnitelma on kylmäävän pragmaattinen ja osoittaa, että kaikki vaihtoehdot ovat pöydällä – ja se on vaarallisen uskottava.

  1. Vaikutuskampanja Tavoitteena on vahvistaa Grönlannin itsenäisyysliikettä. Vuoden 2025 mielipidemittaus osoitti, että 56 % grönlantilaisista äänestäisi itsenäisyyden puolesta, mikä on laillinen edellytys sopimuksen tekemiselle ilman Tanskan hyväksyntää.
  2. ”Houkutteleva” sopimus Koska sama mittaus osoitti 85 % grönlantilaisista vastustavan Yhdysvaltoihin liittymistä, tarjolla on vapaa assosiaatiosopimus (COFA). Se antaisi Yhdysvalloille rajoittamattoman sotilaallisen käyttöoikeuden vastineeksi palveluista ja suojelusta – kiertotie kansan vastustukselle.
  3. Diplomaattinen vipuvarsi Suunnitelmana on käyttää Yhdysvaltojen Ukrainalle antamia turvatakuita neuvotteluvalttina, jolla eurooppalaiset liittolaiset saadaan painostettua hyväksymään Grönlannin haltuunotto.
  4. Sotilaallinen invaasio Viimeisenä vaihtoehtona on suora sotilaallinen valtaus. Kontrasti on karu: Yhdysvalloilla on saarella jo noin 500 sotilasta, kun taas Grönlannin puolustus rajoittuu muutamaan laivaan ja, kaikkein silmiinpistävimpänä, ”koiravaljakkopartioon”. Vallankaappaus voitaisiin toteuttaa ”puolessa tunnissa tai vähemmän”.

5. Grönlannin ääni: Uhmakas puolustuspuhe itsemääräämisoikeudesta

Suurvaltapolitiikan keskellä Grönlannin oma kansa ja sen johtajat eivät ole pysyneet hiljaa. He ovat vastustaneet voimakkaasti Yhdysvaltojen painostusta ja torjuneet ajatuksen siitä, että heitä kohdeltaisiin pelinappulana geopoliittisessa pelissä. Heidän viestinsä on selvä: he haluavat päättää itse omasta tulevaisuudestaan.

Tämä vastarinta muistuttaa, että suvereniteetti ei ole vain suurvaltojen välinen neuvottelukysymys, vaan se kumpuaa kansan tahdosta. Grönlannin puoluejohtajien yhteinen lausunto antaa heille viimeisen sanan ja alleviivaa heidän turhautumistaan Washingtonin asenteeseen.

”Emme halua olla amerikkalaisia, emme halua olla tanskalaisia, me haluamme olla grönlantilaisia. Meidän on itse päätettävä maamme tulevaisuudesta. Grönlannin puoluejohtajina haluamme vielä kerran korostaa toivettamme, että Yhdysvaltojen halveksunta maatamme kohtaan loppuu.”

Johtopäätös: Transaktiomaailman uudet säännöt

Grönlannin kriisi on paljon enemmän kuin alueellinen kiista. Se on karu paljastus siitä, että vanhat, luottamukseen perustuvat liittolaissuhteet ovat murenemassa. Tilalle on tulossa maailma, jossa Yhdysvallat ei enää tunnusta liittolaisia, ainoastaan alisteisia vasalleja, joiden suvereniteetista voi tulla kauppatavaraa. Vanhat säännöt ovat kuolleet.

Tämä jättää meidät pohtimaan perustavanlaatuista kysymystä: aikakaudella, jolla liittolaisen ja vastustajan välinen raja hämärtyy, mikä on kansallisen itsemääräämisoikeuden todellinen merkitys?