#Analysis

Kalifornian kuvernööri Gavin Newsom on jälleen nostanut esiin vaatimuksen Yhdysvaltain Electoral Collegen muuttamisesta. Don Lemonin haastattelussa Newsom kuvasi järjestelmän vaikutusta Yhdysvaltain politiikkaan sanalla “perverted” ja totesi, että perustuslakia pitäisi hänen mielestään muuttaa.

Slay News nostaa lausunnon luonnollisesti esiin mahdollisimman jyrkässä muodossa ja sitoo sen Newsomin samanaikaiseen avoimuuteen korkeimman oikeuden kokoonpanon muuttamisesta. Näiden kahden kysymyksen niputtaminen yhteen tekee jutusta poliittisesti räväkän, mutta analyyttisesti olennaisempi kysymys on toinen: mitä Electoral College todella tekee, miksi se on olemassa ja mitä sen muuttaminen käytännössä tarkoittaisi?

Newsomin argumentti on yksinkertainen

Newsomin keskeinen väite on, että Kalifornian kaltainen valtava osavaltio on nykyisessä järjestelmässä aliedustettu suhteessa väkilukuunsa. Hänen mukaansa osavaltio, joka vastaa väestöltään kymmenien pienempien osavaltioiden yhteenlaskettua kokoa, saa senaatissa silti vain kaksi senaattoria aivan kuten jokainen muukin osavaltio.

Tässä kohtaa on kuitenkin syytä erottaa toisistaan kaksi eri järjestelmää. Senaatin tasavertainen osavaltioedustus ja Electoral College eivät ole sama asia, vaikka ne liittyvätkin rakenteellisesti toisiinsa. Electoral Collegen valitsijamäärä perustuu kunkin osavaltion kongressiedustukseen: edustajainhuoneen paikkoihin plus kahteen senaattoriin.

Tästä seuraa, että pienet osavaltiot saavat väkilukuunsa nähden hieman suuremman suhteellisen painon presidentinvaalissa kuin suuret osavaltiot. Tämä ei ole järjestelmän vahinko vaan sen alkuperäiseen rakenteeseen kuuluva kompromissi.

Electoral College ei ole suora enemmistövaali

Yhdysvaltain presidentinvaali ei ole kansallinen yksi ihminen, yksi ääni -äänestys samassa mielessä kuin suora kansanvaali. Käytännössä äänestäjät valitsevat osavaltionsa valitsijamiehet, jotka muodostavat Electoral Collegen.

Tämän seurauksena ehdokas voi voittaa koko maan kansanäänestyksessä mutta hävitä presidentinvaalin, jos hänen äänensä keskittyvät osavaltioihin tavalla, joka ei tuota riittävää määrää valitsijamiesääniä. Juuri tämä ominaisuus on järjestelmän arvostelijoiden tärkein argumentti.

Puolustajien näkökulmasta kyse ei kuitenkaan ole virheestä vaan federalistisen järjestelmän tarkoituksesta. Yhdysvallat ei syntynyt yhtenäiseksi kansallisvaltioksi vaan osavaltioiden liittovaltioksi, jossa sekä väestöllä että osavaltioilla itsellään on institutionaalinen asema.

Newsomin kritiikki osuu todelliseen jännitteeseen

Newsomin lausuntoa ei siis kannata kuitata pelkkänä kampanjaretoriikkana. Sen taustalla on aito rakenteellinen ristiriita: pitäisikö presidentin valinnan heijastaa mahdollisimman suoraan koko maan väestön enemmistöä vai pitäisikö osavaltioiden säilyttää erityinen rooli myös presidentin valinnassa?

Ensimmäinen vaihtoehto korostaa kansallista enemmistöä. Jälkimmäinen korostaa liittovaltiota.

Kumpikaan lähtökohta ei ole automaattisesti epädemokraattinen. Ne vain määrittelevät demokratian ja edustuksen eri tavoin.

Muutos olisi paljon suurempi kuin yhden vaalitavan vaihtaminen

Electoral Collegen poistaminen tai merkittävä uudistaminen vaatisi käytännössä muutosta Yhdysvaltain perustuslailliseen järjestelmään. Newsom itse viittaa tähän suoraan todetessaan perustuslain olevan muutettavissa oleva asiakirja.

Se olisi kuitenkin samalla muutos poliittisiin kannustimiin. Nykyjärjestelmä pakottaa presidenttiehdokkaat rakentamaan osavaltioiden välisiä koalitioita. Suora kansanvaali voisi puolestaan siirtää kampanjoinnin painopistettä entistä vahvemmin suuriin väestökeskittymiin ja valtakunnalliseen äänimäärään.

Tämä ei tarkoita, että toinen malli olisi automaattisesti parempi. Se tarkoittaa, että järjestelmän muuttaminen muuttaisi myös sitä, missä kampanjoidaan, keitä tavoitellaan ja millaisia poliittisia koalitioita kannattaa rakentaa.

Slay Newsin kehystys on poliittinen – kysymys itse on institutionaalinen

Slay News yhdistää Newsomin Electoral College -lausunnon hänen kasvavaan avoimuuteensa korkeimman oikeuden laajentamiselle ja kehystää molemmat osaksi mahdollista vuoden 2028 presidenttikampanjaa. Tämä on ymmärrettävä journalistinen kulma, mutta se helposti tekee keskustelusta henkilökohtaisemman kuin itse ongelma on.

Electoral College ei ole Newsom-kysymys, Trump-kysymys eikä demokraatti–republikaani-kysymys. Se on kysymys siitä, millainen tasapaino Yhdysvaltain poliittisessa järjestelmässä halutaan säilyttää kansallisen enemmistön ja osavaltioiden institutionaalisen painoarvon välillä.

Juuri siksi keskustelu nousee esiin aina uudelleen.

Perustuslain muuttaminen on mahdollista – mutta tarkoituksella vaikeaa

Newsom on oikeassa yhdessä olennaisessa asiassa: Yhdysvaltain perustuslaki ei ole muuttumaton. Sitä on muutettu useita kertoja maan historian aikana.

Mutta järjestelmä on rakennettu niin, että perustavanlaatuisia muutoksia ei tehdä tavallisella kongressienemmistöllä tai yksittäisen presidentin tahdolla. Muutos vaatii poikkeuksellisen laajaa poliittista hyväksyntää sekä liittovaltion että osavaltioiden tasolla.

Tämä tekee Electoral Collegen täydellisestä poistamisesta poliittisesti erittäin vaikean hankkeen riippumatta siitä, kuinka näkyvästi yksittäinen kuvernööri sitä kannattaa.

Varsinainen kysymys ei ole, onko järjestelmä “perverted”

Newsomin käyttämä sana tuottaa otsikon. Se ei kuitenkaan ratkaise asiaa.

Vakavampi kysymys kuuluu: palveleeko 1700-luvulla muodostettu federalistinen kompromissi edelleen 330 miljoonan ihmisen modernia valtiota tavalla, jonka kansalaiset kokevat legitimiksi?

Jos vastaus on kyllä, järjestelmän epäsuhtia voidaan pitää hyväksyttävänä hintana osavaltioiden asemasta.

Jos vastaus on ei, kyse ei enää ole vain vaalitekniikasta vaan siitä, millainen Yhdysvaltain liittovaltio halutaan tulevaisuudessa olevan.

Ja juuri siksi Electoral Collegesta käytävä keskustelu on huomattavasti kiinnostavampi kuin yksittäinen räväkkä sitaatti antaa ymmärtää.

Lähde: Slay News, 10.9.2026. Artikkeli perustuu Gavin Newsomin Don Lemonille antamaan haastatteluun.

Kommentoi