Suurin osa ihmisistä ei elä elämäänsä.
He suorittavat käsikirjoitusta.

He hymyilevät, kun kuuluu hymyillä. Nyökkäävät, kun järjestelmä odottaa myöntymistä. Nielevät mielipiteensä, koska “ei ole oikea hetki”. Ja vuosien kuluessa he lakkaavat edes huomaamasta, että mitään naamaria on koskaan ollutkaan. Siitä tulee kasvot.

Tätä ei kutsuta vankilaksi, koska siinä ei ole seiniä.
Sitä kutsutaan normaaliksi.

Lapsesta asti sinua opetetaan sopeutumaan. Ei siksi, että se tekisi sinusta vapaan – vaan siksi, että se tekee sinusta ennustettavan. Yhteiskunta ei palkitse aitoutta. Se palkitsee hallittavuutta. Se palkitsee roolit, ei totuutta.

Ja jokainen rooli vaatii naamion.

Persona: sosiaalinen käyttöliittymä

Psykologi Carl Jung kutsui tätä naamiota personaksi.
Se ei ole valhe sanan arkisessa merkityksessä. Se on käyttöliittymä. Se on se versio sinusta, joka on hyväksyttävä, siedettävä, turvallinen muille.

Persona on välttämätön – mutta vaarallinen.

Mitä pidempään samaistut siihen, sitä enemmän se alkaa syödä sinua sisältä. Opettaja, joka ei koskaan lakkaa opettamasta. Asiantuntija, joka ei osaa olla eksyksissä. Hyvä tyyppi, joka ei enää tiedä mitä itse haluaa.

Kun persona ottaa vallan, sinusta tulee toimiva – mutta ontto.

Varjo: se, mikä ei saanut lupaa olla olemassa

Kaikki, mikä ei sovi rooliin, työnnetään syrjään. Ärtymys. Vallanhimo. Seksuaalisuus. Kateus. Pelko. Mutta myös rohkeus, kunnianhimo, villiys ja kyky sanoa ei.

Tämä ei katoa.
Se menee varjoon.

Varjo ei ole paha. Se on torjuttu energia. Ja mitä enemmän sitä tukahdutat, sitä hallitsemattomammin se purkautuu: neurooseina, kyynisyytenä, räjähdyksinä, itsesabotaasina.

Yhteiskunta pelkää varjoa, koska varjo ei ole helposti ohjattavissa.

Yksilöityminen: prosessi, ei brändi

Aitous ei ole Instagram-bio. Se ei ole “ole oma itsesi” -hokema. Jung kutsui todellista prosessia individuaatioksi: pitkäksi, usein epämukavaksi matkaksi, jossa tietoisuus ja tiedostamaton pakotetaan samaan huoneeseen.

Se tarkoittaa:

  • että lakkaat kysymästä “miltä tämä näyttää”
  • että alat kysyä “miksi teen tämän”
  • että tunnistat, mitkä ajatuksesi ovat lainatavaraa
  • että hyväksyt itsessäsi piirteitä, joita et voi myydä yleisölle

Tämä ei tee sinusta miellyttävää.
Se tekee sinusta kokonaisen.

Miksi aitous on uhka

Aito ihminen on vaarallinen järjestelmälle, joka perustuu rooleihin.

Ihminen, joka ei hae jatkuvaa hyväksyntää, ei ole helposti kiristettävissä.
Ihminen, joka tuntee varjonsa, ei reagoi provokaatioihin samalla tavalla.
Ihminen, joka elää arvojensa mukaan, ei taivu jokaisen normin edessä.

Siksi sinulle opetetaan varhain, että erottuminen on riski.
Siksi sinulle myydään turvallinen identiteetti.

Savage Education – käytännön sääntö

Aitous ei ala suurista julistuksista. Se alkaa pienistä rikkomuksista:

  • sano totuus, kun vaikeneminen olisi helpompaa
  • tunnista tunne ennen kuin selität sen pois
  • kyseenalaista normi, jota noudatat vain tavan vuoksi
  • huomaa, milloin käyttäydyt pitääksesi muut mukavina

Naamio ei putoa kerralla.
Se murenee.

Lopuksi

Et ole valmis paketti. Et ole staattinen identiteetti.
Sinä olet prosessi.

Ja jokainen kerta kun valitset aitouden hyväksynnän sijaan, palaat hieman lähemmäs itseäsi. Se voi maksaa sinulle suosiota, mukavuutta ja joskus jopa ihmissuhteita.

Mutta se palauttaa sinulle jotain arvokkaampaa:
itsesi.

Kysymys ei ole, kuka olet muiden katsoessa.
Vaan kuka olet, kun kukaan ei vaadi sinulta mitään.