On aina hyvä merkki, kun poliitikko aloittaa puheenvuoronsa sanalla kansallinen turvallisuus. Se toimii kuin savukone lavalla: näkyvyys katoaa, yleisö hiljenee ja kaiken voi sanoa vakavalla naamalla ilman, että tarvitsee mennä yksityiskohtiin.

Tällä kertaa savukonetta operoi kokoomuksen europarlamentaarikko Aura Salla, joka varoittaa Kelan, Verohallinnon ja oikeusministeriön pilvipäätöksistä. Yhdysvaltalaiset pilvipalvelut kuulemma uhkaavat huoltovarmuutta, kansallista turvallisuutta ja digisuvereniteettia. Cloud Act vaanii nurkan takana, ja Donald Trump voi halutessaan sammuttaa Suomen tunnissa.

Kuulostaa dramaattiselta. Ja juuri siksi tämä kannattaa purkaa mielipiteenä, ei pelon lietsontana.

Mitä Salla sanoo

Sallan väite on yksinkertainen ja tehokas:

  • Julkinen sektori ei saa käyttää yhdysvaltalaisia pilvipalveluita.
  • Yhdysvallat on epäluotettava liittolainen.
  • Cloud Act mahdollistaa datan luovutuksen Yhdysvaltojen viranomaisille, vaikka palvelin olisi Suomessa.
  • Riippuvuus voi johtaa kiristykseen ja palveluiden sulkemiseen kriisitilanteessa.
  • Ratkaisu: pilvihankkeet jäihin, poliittinen tahto kuntoon, eurooppalaiset vaihtoehdot käyttöön.

Tämä on retorisesti siisti paketti. Se vetoaa turvallisuuteen, suvereniteettiin ja veronmaksajien rahoihin. Ongelma on, että paketti on enemmän poliittinen performanssi kuin tekninen tai hallinnollinen analyysi.

Mitä jätetään sanomatta

Aloitetaan perusasiasta: Suomi on käyttänyt yhdysvaltalaista teknologiaa koko digitaalisen olemassaolonsa ajan.

  • Käyttöjärjestelmät
  • Prosessorit
  • Reitittimet
  • Tietokannat
  • Ohjelmistokehykset
  • Pilvipalvelut jo vuosia

Jos Yhdysvallat olisi halunnut “sammuttaa Suomen tunnissa”, se olisi voinut tehdä sen jo ennen kuin pilvi tuli Kelan kokoushuoneeseen.

Cloud Act ei ole uusi laki. Se ei myöskään tarkoita automaattista, vapaata pääsyä kaikkeen dataan. Se tarkoittaa oikeusprosessia, joka törmää välittömästi EU:n tietosuojasääntelyyn, sopimuksiin ja käytännön teknisiin rajoitteisiin. Tämä ei ole musta aukko, johon data katoaa, vaan juridinen ristiriita, jota ratkotaan jatkuvasti – usein eurooppalaisten viranomaisten eduksi.

Salla puhuu kuin Suomi olisi juuri nyt luovuttamassa varusmiesten palveluspaikat Amazonin avoimeen S3-buckettiin nimellä suomi_backup_final_v2.

Näin ei tapahdu.

Pilvi ei ole paikka – se on sopimus

Suurin virhe Sallan puheenvuorossa on käsitteellinen.

Pilvi ei ole yksi laatikko Yhdysvalloissa. Se on:

  • sopimuksia
  • salauksia
  • käyttöoikeusmalleja
  • paikallisia datakeskuksia
  • juridisia vastuita
  • auditointeja
  • eriytettyjä ympäristöjä

Kela ei “siirrä suomalaisten tietoja Yhdysvaltoihin” ideologisena eleenä. Se siirtää osaa infrastruktuurista palveluihin, jotka ovat skaalautuvia, auditoituja ja – kyllä – tällä hetkellä luotettavampia kuin yksikään täysin kotikutoinen ratkaisu.

Huoltovarmuuskeskus sanoo tämän suoraan: amerikkalainen tekniikka on ollut käytössä, koska se on ollut kustannustehokasta, toimintavarmaa ja turvallisuus on perustunut molemminpuoliseen luottamukseen.

Salla ei varsinaisesti kiistä tätä. Hän vain päättää, että luottamus on nyt loppu.

“Epäluotettava liittolainen” – mutta kelpaa puolustukseen?

On myös kiinnostavaa, milloin Yhdysvallat on epäluotettava.

  • Puolustusyhteistyö: ok
  • Asejärjestelmät: ok
  • Tiedusteluyhteistyö: ok
  • Sotilaallinen tuki: ok

Mutta kun puhutaan pilvipalveluista, yhtäkkiä ollaan digitaalisessa siirtomaassa.

Jos Yhdysvallat on niin epäluotettava, että se voi milloin vain katkaista pilvipalvelut Suomelta, silloin koko turvallisuuspoliittinen linja on ongelma – ei Kela.

Tätä johtopäätöstä Salla ei tee, koska se olisi poliittisesti hankala. On helpompaa pelotella pilvellä kuin puolustussopimuksilla.

Eurooppalaiset vaihtoehdot – aina “olemassa”, harvoin valmiita

Salla viittaa eurooppalaisiin vaihtoehtoihin. Niitä “löytyisi”.

Tämä on totta samalla tavalla kuin sanotaan, että Euroopassa on oma avaruusohjelma: kyllä on, mutta ei samalla mittakaavalla, kypsyydellä tai hinnalla.

Eurooppalaiset pilviratkaisut kehittyvät, ja niitä pitääkin kehittää. Mutta väite, että julkinen sektori voisi “välittömästi pysäyttää pilvihankkeet” ilman massiivista kustannus-, osaamis- ja toimintakykyiskua, on irti todellisuudesta.

Tämä ei ole suvereniteettia. Tämä on symbolipolitiikkaa.

Lopuksi: helppo vihollinen, vaikea todellisuus

Aura Salla ei ole väärässä siinä, että digitaalisesta riippuvuudesta pitää keskustella. Mutta tapa, jolla hän tekee sen, on tuttu:

  • nostetaan yksi uhkakuva
  • yksinkertaistetaan monimutkainen järjestelmä
  • ohitetaan nykytila
  • vaaditaan välitöntä pysäytystä

Se näyttää määrätietoiselta. Se kuulostaa vastuulliselta. Se ei kuitenkaan tee Suomesta yhtään turvallisempaa.

Todellinen huoltovarmuus ei synny pilvipelosta, vaan arkkitehtuurista, sopimuksista, osaamisesta ja redundanssista. Ja ne ovat paljon tylsempiä asioita kuin otsikot, joissa Trump sammuttaa Suomen tunnissa.

📌 Yhteenveto

Tämä ei ole keskustelua digitaalisesta itsemääräämisoikeudesta.
Tämä on poliittista teatteria, jossa pilvi on helppo pahis ja todellisuus jätetään kulissien taakse.

Ja huono teatteri on aina huonompaa kuin rehellinen hiljaisuus.