Sanomme rakastavamme vapautta, mutta pyydämme algoritmeja kertomaan mitä ajatella. Ylistämme toleranssia, mutta pelkäämme erimielisyyttä. Kun kaikesta tulee sallittua ja mikään ei ole pyhää, jäljelle jää ontto tila, joka täytetään kulutuksella, viihteellä ja poseerauksella. Tätä on modernin liberaalin yhteiskunnan hiljainen vaihtokauppa: merkitys ulos, mukavuus sisään.

Kun kaikki on sallittua, mikään ei merkitse

Liberalismi oli alun perin kilpi yksilön vapauksille – valtava historiallinen saavutus. Mutta kun vapaus irrotetaan velvollisuuksista, siitä tulee liukas pinta, jolta ote katoaa.
Meillä on oikeuksia ilman velvollisuuksia, identiteettejä ilman jatkuvuutta ja mielipiteitä ilman riskiä kantaa niiden seurauksia. Säännöt koetaan tukahduttaviksi, mutta ilman rajoja mikään ei enää kehystä arvoa. Yhteinen kieli katoaa, kun ainoa yhteinen nimittäjä on “älä häiritse minua”.

Kulutus uskonnon tilalla

Tyhjiö ei jää tyhjäksi. Sen täyttää kulutuksen liturgia: uusimmat trendit, terapiasanaston ympärille rakennettu self-help, lääkkeeksi luvattu “itsensä toteuttaminen”, joka mitataan ostoskorilla ja streaming-jonolla.
Rituaalit ovat edelleen olemassa – ne vain tapahtuivat vaihtaa alttarinsa: rannekkeilla, jäsenyyksillä ja kampanjoiden hashtageilla on nyt niiden paikka, missä ennen oli yhteisön juhlat, kiltojen merkit tai viikon rytmiä pitävät yhteiset tavat.

Algoritmien varjohallitus

Meitä ei pakoteta hiljaisuuteen – meitä vain optimoidaan. Feedit ja suosittelut kytkevät huomion ja identiteetin pienten dopamiiniannosten letkuun. Näemme juuri sen verran, että pysymme kiltisti paikallamme, mutta emme koskaan tarpeeksi, että ymmärtäisimme kokonaisuuksia tai kestäisimme epämukavuutta.
Lopputulos? Atomisaatio: yksin yhdessä, näennäisesti yhteydessä mutta todellisuudessa siroteltuina toisistamme erilleen kuin hiekka tuulessa.

Turvallisuusterapia demokratian tilalla

Konfliktin sietäminen on sivistyksen mittari. Nyt konflikti psykologisoidaan: erimielisyys määritellään vahingoksi, ideologinen kitka “turvattomuudeksi”.
Kun demokratia korvataan turvallisuusterapialla, keskustelun kohteeksi ei enää nouse, onko jokin totta tai hyvää, vaan miltä se tuntuu. Lopulta voittaa se, joka osaa nimetä loukkaantumisensa parhaalla sanastolla – ei se, joka esittää parhaan argumentin.

Symbolipolitiikka ja luksus-uskomukset

Symbolit ovat tärkeitä, mutta symbolien talous on korvannut todellisen politiikan. On helpompaa vaihtaa profiilikuvaa kuin vaihtaa käytäntöjä. On helpompaa puhua “rakenteista” kuin tehdä töitä omien rutiinien muuttamiseksi.
Syntyy luksus-uskomuksia: mielipiteitä, jotka näyttävät hyvältä muiden silmissä mutta eivät maksa kantajalleen mitään. Se on uutta sääty-ylpeyttä, vain ilman säädyn velvollisuuksia.

Yhteisöjen purkaminen – ja yksinäisyyden arkkitehtuuri

Yhteiskunnalliset “välitasot” – yhdistykset, kerhot, killat, seurakunnat, urheiluseurat – ovat olleet lännen todellinen selkäranka. Siellä opittiin pitkä pinna, sovittiin ristiriitoja, jaettiin roolit ja siirrettiin hiljaista tietoa.
Kun nämä hajoavat, valtion ja yksilön väliin jää ilmakupla. Se täytetään sääntelyllä ylhäältä ja hyvinvointipalveluilla sivusta. Kumpikaan ei korvaa sitä, että tunnemme toisemme nimeltä ja teemme asioita yhdessä.

“Vapaus tarvitsee muodon”

Vapaus ei kestä ilman muotoa; järjestys ilman merkitystä on tyranniaa ja vapaus ilman järjestystä on kaaosta.
Jos moderni liberalismi on ajautunut tyhjiöön, ratkaisu ei ole paluu taaksepäin – se on paluu eteenpäin: rakentamaan niitä puitteita, jotka antavat vapaudelle tarkoituksen.

Mitä se tarkoittaa käytännössä?
– Palauta välitasot: perusta yhdistys, liity sellaiseen, rakenna oma “kilta”. Tee asioita, jotka vaativat läsnäoloa ja toistuvuutta.
– Rituaalit takaisin: viikoittaiset tavat, yhteiset illat, yhteisön juhlat. Rituaali on muotoiltua vapautta.
– Velvollisuudet näkyviin: oikeudet ovat arvokkaita, koska joku kantaa vastuun. Tee vastuu näkyväksi omassa piirissäsi.
– Laatu ennen vibeä: tyyli on hyvä renki, huono isäntä. Valitse käytäntöjä, joilla on todellinen kustannus ja todellinen hyöty – ei pelkkä signaaliarvo.
– Analogiset sillat: ruoka yhteisessä pöydässä, talkoot, urheilu, kerhot. Kaksi tuntia kasvokkain voittaa kaksisataa tuntia scrollausta.
– Eri mieltä olemisen taito: opettele sietämään kitkaa ilman eskalaatiota. Argumentti ei ole hyökkäys; se on kutsu totuuden etsintään.

Mikä tässä on vaarallista – ja miksi se on silti välttämätöntä

Merkityksen uudelleenrakentaminen on epämukavaa. Se on aikaa vievää, vaatii toistoa ja tuo näkyviin omat puutteemme. Siksi valinta on helppo: jatkaa viihdyttävää tyhjyyttä ja kutsua sitä “edistykseksi”.
Mutta jos hyväksymme tyhjän arjen, saamme tyhjän politiikan, tyhjän kulttuurin ja lopulta – tyhjän ihmisen. Vapaus ilman sisältöä on kuin kaunis vene ilman köliä: ensimmäinen myrsky vie.

Loppukaneetti: Tyhjiö ei ole kohtalo

Moderni liberaali yhteiskunta ei ole loppujakso vaan välivaihe. Tyhjiö on kutsu rakentaa uudelleen – ei syy kyynistyä.
Jos haluamme pitää kiinni vapaudesta, meidän on annettava sille runko: yhteiset tavat, vaivalloiset hyveet, rakenteet, joilla on paino ja muisti.
Se on raskaampaa kuin poseeraus. Siksi se kannattaa.