Saksan hallitus on juuri laatinut lakiesityksen, jonka mukaan tekoälyn tuottaman sisällön luominen tai jakaminen olisi rikos, josta voitaisiin määrätä jopa kahden vuoden vankeusrangaistus, jos sisältö ”näyttää kuvaavan todellista tapahtumaa, joka liittyy toiseen henkilöön” ja ”voi todennäköisesti aiheuttaa merkittävää vahinkoa kyseisen henkilön maineelle”.

Ei ole vaatimusta, että sisällön pitäisi olla pornografista, väkivaltaista tai loukkaavaa perinteisessä oikeudellisessa mielessä. Hallitus päättää, mikä katsotaan ”maineen vahingoittamiseksi”, ja meemin jakaneelle henkilölle voidaan määrätä vankeusrangaistus.

Liittovaltion oikeusministeri Stefanie Hubig (SPD) veti lakiesitystä eteenpäin sen jälkeen, kun näyttelijä Collien Fernandes oli esittänyt entistä aviomiehensä Christian Ulmenia vastaan syytöksiä, jotka koskivat ilman suostumusta tehtyä deepfake-pornografiaa.

Lakiesitys, jonka Hubig kaivoi ministeriön arkistosta, menee niin paljon pidemmälle kuin seksuaalisten deepfake-videoiden uhrien suojeleminen, että yhteys asiaan tuntuu pelkältä verukkeelta.

Lakiesityksessä esitetään kolme uutta tai laajennettua rikossäännöstä. Rikoslain uudistettu 184k § koskisi ilman suostumusta tehtyjä pornografisia deepfake-videoita, joista voitaisiin määrätä enintään kahden vuoden vankeusrangaistus, mutta uusi 201b § kriminalisoisi ei-pornografiset deepfake-videot, jotka ”voivat aiheuttaa merkittävää vahinkoa maineelle”. Uusi 202e § puolestaan kohdistuisi luvattomaan digitaaliseen seurantaan ja vakoiluun stalkerware-ohjelmistojen avulla.

On perusteltua, että lainvalvontaviranomaiset rankaisevat henkilöitä, jotka asentavat salaisia seurantatyökaluja toisen henkilön puhelimeen tämän tietämättä. Kyseinen säännös kattaa kuitenkin kaiken muun tässä lakiesityksessä.

Koska todellinen ongelma on §201b, säännös, jolla ei ole mitään tekemistä pornografian kanssa, vaan joka koskee yksinomaan poliittista ilmaisua. Kuten rikosasianajaja Udo Vetter kirjoitti lakiblogissaan, ehdotetussa §201b:ssä ”rangaistaan enintään kahden vuoden vankeusrangaistuksella jokainen, joka asettaa kolmannen henkilön saataville sisältöä, joka on luotu tai muokattu tietokoneohjelmalla ja joka antaa vaikutelman heijastavan toista henkilöä koskevaa todellista tapahtumaa ja joka todennäköisesti vahingoittaa merkittävästi kyseisen henkilön mainetta.”

Tämä sanamuoto on riittävän laaja kattamaan niin poliitikosta tehdyn satiirisen meemin, parodiavideon kuin poliittiseen kommentointiin käytetyn manipuloidun kuvankin.

Vetter kutsuu lakiesitystä ”tuoreeksi kiillotetuksi troijalaiseksi hevoseksi”. Hänen keskeinen huomionsa on tuomitseva. Ehdotetussa §201b:ssä ”ei vaadita alastomien ihmisten tai ruumiinosien näyttämistä tai henkilöiden asettamista seksuaalisesti halventaviin asentoihin. Pykälä ei vaadi halventamista, väkivallan ihannointia tai vihaan yllyttämistä. Se kohdistuu yksinkertaisesti meemin tai videon aiheuttamaan ’merkittävään maineen vahingoittumiseen’”, mikä on standardi, joka ulottuu selvästi deepfake-pornografian ulkopuolelle ja poliittisen keskustelun ytimeen.

Lakiesityksessä on kylläkin poikkeuslauseke, joka koskee satiiria ja poliittista taidetta. Teoriassa se näyttää suojatoimenpiteeltä. Vetterin mukaan poikkeus on ”rakenteellisesti hyödytön” poliittisen satiirin keskeisen lajin kannalta, sillä poliittisen deepfaken koko idea on juuri siinä, että se jäljittelee todellisuutta.

Satiirinen arvo syntyy samankaltaisuudesta todellisten tapahtumien kanssa. Tuomioistuimen päätös siitä, että tietty meemi täyttää suojatun satiirin kriteerit, saatetaan antaa vasta vuosia myöhemmin. Poliisin ratsia meemin luojan kotiin tapahtuu kello kuusi aamulla.

Tämä on pelottava vaikutus, ja Vetter mainitsee sen nimenomaisesti. Ei tuomio. Vaan prosessi. ”Kaikkien tietokoneiden ja laitteiden takavarikointi, oikeudenkäyntikulut sekä kuukausia kestävä leimautuminen käynnissä olevan rikostutkinnan vuoksi ovat jo itsessään riittävän rangaistus”, hän kirjoittaa.

”Oikeutettu, terävä kritiikki vaimenee pelkästään sortoa kohtaan tunteman pelon vuoksi, ennen kuin mikään tuomioistuin on vielä tehnyt päätöstä.” Ihmiset lopettavat poliittisten meemien jakamisen ei siksi, että heidät olisi todettu syyllisiksi, vaan siksi, että he eivät uskalla ottaa riskiä.

Saksalla on jo suoraa kokemusta juuri tällaisesta väärinkäytöstä. Vuoden 2021 laki poliitikkojen loukkaamisesta (§188 StGB) johti vuonna 2024 kotitarkastukseen miehen luona, joka oli jakanut verkossa ironisen kuvakollaasin, jossa silloista talousministeriä Robert Habeckiä kutsuttiin ”Schwachkopfiksi” (idiootiksi) kosmetiikkabrändi Schwarzkopfin fontilla. Laki, joka oli tarkoitettu suojelemaan kunnanvaltuutettuja häirinnältä, käytettiin lähettämään poliisi jonkun kotiin liittovaltion ministeriä koskevan vitsin vuoksi. Ehdotettu deepfake-laki antaisi syyttäjille vielä laajemmat valtuudet.

Saksan asianajajaliitto (DAV) on jo todennut, että lakiesitys ”menee liian pitkälle”. DAV:n rikosoikeusvaliokunnan puheenjohtaja Ali B. Norouzi varoittaa ”median ruokkimasta yleisestä suuttumuksesta” johtuvasta ”kiireellisestä lainsäädäntötoimesta”.

DAV:n hallituksen jäsen Niko Härting totesi aiemmin LTO:lle, että on ”epäilyttävää”, olisiko deepfake-tekniikkaan liittyvissä rikosoikeudellisissa vastuukysymyksissä sellaisia aukkoja, jotka oikeuttaisivat uuden lainsäädännön, ja huomautti, että persoonallisuusoikeudet ovat jo nykyisten kunnianloukkauslakien nojalla suojattuja.

Komentoi