Tässä tulee sitten se kunnon kyyninen, hampaat irvessä repivä arvio Star Trek: Starfleet Academyn ensimmäisestä jaksosta (tai ainakin siitä YouTubeen ladatusta pilotista/ensimmäisestä jaksosta, joka ilmeisesti on ”Kids These Days”).Tämä on niitä harvoja hetkiä, kun katsoo jotain ja tuntee aidosti olevansa pettynyt siihen, että joku on oikeasti käyttänyt rahaa ja aikaa tällaiseen.

Ensinnäkin visuaalinen ilme:
Star Trek on aina ollut vähän ”halpa” verrattuna Hollywoodin isoimpiin scifi-blockbustereihin, mutta tässä mennään jo ihan new low -tasolle. Näyttää siltä kuin joku olisi ampunut puolet kohtauksista iPhonella opiskelija-asuntolan käytävällä ja lisännyt päälle After Effects -opiskelijan vihreän ruudun avaruustaustan. 32. vuosisadan Starfleetin pitäisi näyttää kehittyneeltä ja futuristiselta – sen sijaan se näyttää siltä kuin Discovery-kauden B-puolen lavasteet olisi kierrätetty ja päälle heitetty vähän lisää LED-valonauhoja. Halpaa, kiiltävää, geneeristä paskaa.

Hahmot ja dialogi:
Päähenkilöt tuntuvat siltä kuin joku olisi avannut 2024 TikTok-trenditaulukon ja sanonut ”laitetaan kaikki näihin rooleihin”. On se pakollinen kapinallinen trauma-lapsi, pakollinen superälykäs mutta sosiaalisesti kömpelö tyyppi, pakollinen ”diversity-checklist”-tiimi joka riitelee keskenään 30 sekunnin välein kuin The Breakfast Clubissa mutta avaruudessa. Dialogi on tasoa ”you don’t get it, dad, Starfleet is about FEELINGS nyt!” – Holly Hunter yrittää parhaansa Chancellor-rollissa, mutta edes hän ei pysty pelastamaan repliikkejä, jotka kuulostavat siltä kuin ne olisi kirjoitettu tekoälyllä promptilla ”tee nuorille sopivaa woke Star Trek -dialogia”.

Ja ne ”nuoret” näyttelijät… rakas jumala. Heidän ”nuoruutensa” ilmentyy lähinnä siitä, että he huutavat toistensa päälle, pyörittelevät silmiä ja sanovat ”whatever” 45 kertaa jaksoa kohden. Tämä ei ole nuorekasta – tämä on kirjoittajien fantasiakuvaa siitä, miltä nuoret ”varmaan” kuulostavat vuonna 2026.

Juoni (tai sen puute):
Ensimmäinen jakso yrittää samaan aikaan olla origin story, action-jakso JA ”academy drama”. Tuloksena on sekasotku, jossa mikään ei tunnu ansaitulta. Joku räjähtää, joku pelastuu viime hetkellä, joku puhuu hologrammissa surullisena – kaikki kliseet joita olemme nähneet 500 kertaa paremmin toteutettuna. Ja sitten se yrittää tunkea mukaan 32. vuosisadan ”uudelleenrakennettu Federation” -mystiikkaa, mutta se tuntuu vain tekosyyltä sille, miksi kaikki näyttää niin erilaiselta (ja huonommalta) kuin vanhassa Trekissä.

Kyynisin pointti:
Tämä ei ole edes ”huonoa Star Trekkiä” samalla tavalla kuin Discovery tai Picard olivat huonoja – ne ainakin yrittivät jotain isoa ja kaatuivat omaan kunnianhimoonsa. Tämä on laiska, välinpitämätön, fokusryhmien läpi jauhettua sisältöä, joka luottaa siihen, että Star Trek -logo kantaa vaikka sisältö olisi mitä tahansa. Se on sarja, joka vihaa katsojiaan niin paljon, että se ei vaivaudu edes yrittämään tehdä hyvää scifiä – se haluaa vain ”nuoria katsojia” ja ”some-hetkiä”.

Arvosana: 2/10

Miinukset miinuksena siitä, että se sentään kestää alle tunnin ja Holly Hunter sentään yrittää.
Miinus vielä yksi piste siitä, että se saa minut kaipaamaan jopa Picard-kausi 1:n tylsää kävelyä viinilasi kädessä. Jos tämä on se ”uusi suunta” Star Trekille, niin voitte hyvässä lykyssä sammuttaa koko franchisen valot ja antaa sen levätä. Tässä ei ole enää mitään pelastettavaa.