Viime viikkoina media on hehkuttanut psilosybiinisienten ”ikää nuorentavaa” vaikutusta. Taustalla on Emory-yliopiston vetämä esikliininen tutkimus, jossa hiirille annettu psilosybiini paransi selviytymistä. Kun numerot ja menetelmät avaa auki, kuva on selvästi monisyisempi: annokset olivat hiirille toistuvasti käyttäytymistasolla psykedeeleihin viittaavia, tulos ei suoraan kerro ”eliniän pidentymisestä”, eikä ruokahalun tukahduttamisesta ole näyttöä – vaikka kalorirajoitus tunnetusti pidentää hiirten ikää. (Nature, Emory News, Yahoo Uutiset)

Mitä tutkimus teki – ja mitä ei tehnyt

Emoryn tutkijat testasivat kahta tasoa:

  1. Soluviljelmäkokeissa psilosybiinin aineenvaihduntatuote psilosiini hidasti ikääntymisen merkkien kehittymistä ja pidensi keuhko- ja ihosolujen ”elinkaarta” jopa ~57 %.
  2. Elävillä eläimillä 19-kuukautisille (ihmisiän ~60–65 v) naarashiirille annettiin psilosybiiniä suun kautta kerran kuussa kymmenen kuukauden ajan: ensimmäinen kerta 5 mg/kg ja sen jälkeen 15 mg/kg per kerta. Päätepisteessä 80 % psilosybiiniryhmästä oli yhä elossa vs. 50 % verrokeista. Tutkijat lopettivat kaikki eläimet heti, kun ensimmäinen ryhmä saavutti 50 % kuolleisuuden — maksimaalista elinikää ei siis mitattu. Lisäksi hiirillä nähtiin ns. head-twitch-reaktio (klassinen merkki 5-HT₂A-välitteisestä psykedeeleihin kuuluvasta aivovaikutuksesta). (Nature)

Moni uutinen käänsi tämän muotoon ”30 % pidempi elämä”, vaikka alkuperäinen työ raportoi paremman selviytymisen tietyssä aikajaksossa, ei todistetta yksilöiden eliniän maksimin siirtymisestä. Se on olennainen metodinen ero. (ScienceDaily, Newsweek)

Oliko annostus ”epärealistinen”?

Hiirille annettu kuuri oli psykoaktiivinen (head-twitch) ja tiheä: kerran kuussa 10 peräkkäistä kuukautta. Tutkijat perustelevat 15 mg/kg hiiridoseerausta sillä, että psilosybiini/psilosiini poistuu hiirestä nopeasti, joten suurempi mg/kg-annos tuottaa altistuksen, joka vastaa ihmisen kliinisiä tasoja. Allometrisen kaavan (Km-kerroin) mukaan 15 mg/kg hiirellä ≈ ~1,2 mg/kg ihmisellä, eli ~85 mg 70-kiloiselle – selvästi yli tavallisen kliinisen 25 mg annoksen. Ihmiskokeissa psilosybiini annetaan tyypillisesti 1–2 hoitokertana viikkojen välein, ei kuukausittain yhden vuoden ajan. Siltä osin eläinprotokolla on aggressiivisempi kuin tämänhetkinen ihmiskäytäntö. (Nature, PMC, Compass Pathways)

”Se oli vain ruokahalun tukahduttamista” – pitääkö väite?

Ei tämän näytön perusteella. Tutkimus ei mitannut ravinnonsaantia, mutta raportoi, että painon muutokset eivät eronneet merkittävästi ryhmien välillä protokollan aikana (molemmat laihduttivat hieman). Se ei tue selitystä, jossa vaikutus johtuisi pelkästä vähemmästä syömisestä. Lisäksi erilliset eläinmallit (liikalihavuus, mikroannostelu) ovat toistuvasti näyttäneet, ettei psilosybiini yksin muuta hiirten painoa tai kumulatiivista ravinnonsaantia – vastoin yleistä mielikuvaa ”serotoniini = aina vähemmän nälkää”. Toisin sanoen kalorirajoituksen vaikutus ikään on kiistaton, mutta juuri tämä psilosybiinikoe ei tarjoa näyttöä, että kyse olisi siitä. (Nature)

Kalorirajoitus pidentää hiirten elinikää – siksi sekaannus syntyy helposti

Laadukkaat laajat hiiritutkimukset ovat osoittaneet, että sekä kalorirajoitus että intermittent-paasto pidentävät hiirten elinikää annosvasteisesti; ilmiö on tunnettu jo vuosikymmeniä. Siksi jokainen uusi ”anti-ageing”-tulos pitää automaattisesti peilata syömiseen ja energia-aineenvaihduntaan. Tässä työssä tuo kontrollointi jäi kesken. (Nature, PMC)

Mitä hyvässä tutkimuksessa oli – ja missä rajat kulkevat

Plussat:
– Vahva solubiologinen paketti (telomeerit, SIRT1, oksidatiivinen stressi) ja johdonmukainen signaali kahdessa solutyypissä.
– Ensimmäinen hiirillä tehty pitkä seuranta, jossa selviytyminen parani myöhään aloitetulla interventiolla. (Nature)

Miinukset ja varaukset:
– Yksi sukupuoli (vain naaraat), yksi hiirikanta.
– Annossuunnitelma: toistuva, psykoaktiivinen altistus vuoden lähes loppuun asti – ei verrannollinen ihmiskäytäntöön.
– Ravinnonsaantia ei mitattu, vain paino.
– Päätepiste katkaistiin 50 % kuolleisuuteen (max-elinikä ja koko eloonjäämiskäyrä jäävät avoimeksi).
– Mahdolliset riskit pitkäaikaisesta toistodoseerauksesta iäkkäillä ihmisillä ovat avoimia (psilosybiini voi akuutisti aiheuttaa psykoosimaisia tiloja; pitkäkestoisen, tiheän annostelun turvallisuus ikäihmisillä ei ole tutkittu). (Nature, PMC)

Missä ihmisnäyttö tällä hetkellä menee?

Ihmisillä kliiniset ohjelmat keskittyvät mielenterveysindikaatioihin, joissa yksi 25 mg annos (joskus kaksi) psykoterapian kanssa on osoittanut tehoa ja kohtuullisen siedettävyyden. Psilosybiini on saanut FDA:n ”breakthrough therapy” -statuksen masennuksen hoitoon, mutta anti-ageing ei ole indikaatio, eikä siitä ole kliinistä näyttöä. Toisin sanoen: tulokset ovat lupaavia laboratoriossa ja hiirissä, mutta ei vielä hoitokäytäntöä tai suosituksia, saati ”elinikäpilleriä”. (New England Journal of Medicine, Compass Pathways, NCCIH)

Mikä selittää mediahypen?

Yliopiston tiedotteen ja uutisvirran otsikot korostivat ”solujen nuorentumista” ja ”vanhojen hiirten nuorentumista” — mikä on myyvä tarina, mutta sekoittuu helposti väitteeksi eliniän pidentämisestä ihmisillä. Tässä kohtaa kriittinen lukeminen on pakollista: parempi selviytyminen hiirten kohortissa ≠ todennettu eliniän pidentyminen yksilötasolla. (Emory News, Yahoo Uutiset)

Yhteenveto Publication-X:lle

  1. Mitä tapahtui? Psilosybiini paransi iäkkäiden hiirten selviytymistä 10 kuukauden seurannassa ja pidensi viljellyn solun ”elinkaarta”. Max-elinikää ei mitattu. (Nature)
  2. Oliko annos järkevä? Eläinmallille kyllä (altistustasojen vuoksi), mutta ihmisille vastaava olisi ~85 mg/70 kg ja vielä 10 kertaa vuodessa – täysin eri peli kuin kliinisissä masennushoidoissa. (PMC)
  3. Selittikö nälkä tuloksen? Ei datan perusteella: paino ei eronnut merkittävästi, ruokahalua ei mitattu. Toisissa malleissa psilosybiini ei muuta syöntiä/painoa. Kalorirajoitus itsessään pidentää ikää hiirillä, mutta tässä kokeessa sitä ei ole osoitettu mekanismiksi. (Nature)
  4. Mitä tästä seuraa? Mielenkiintoinen biologinen signaali (telomeerit, SIRT1, oksidatiivinen stressi). Ei perusteita käyttää psilosybiiniä ”ikää hidastavana” ihmishoitona. Tutkimus jatkuu, standardit annostus- ja turvallisuusprotokollat puuttuvat tältä osa-alueelta. (Nature, PMC)

TL;DR

Uusi psilosybiinitutkimus ei todista, että ”sienet pidentäisivät ihmisen elinikää”. Se osoittaa paremman selviytymisen tiheästi annostelluilla, psykoaktiivisilla kuukausiannoksilla iäkkäillä hiirillä ja lupaavia solutason anti-ageing-merkkejä. Ruokahalun tukahduttamisesta ei ole näyttöä tässä asetelmassa. Ihmisiä koskevat annostukset ja tavoitteet ovat toistaiseksi eri asia — kliinisesti psilosybiiniä annetaan 1–2 hoitokertana masennuksen hoitoon, ei vuodeksi kerran kuussa. Hypeä saa lukea varauksella. (Nature, PMC)

Lähteitä ja taustaa:
– Alkuperäinen artikkeli: npj Aging (Nature Research) – protokolla, annokset, selviytymistulokset, metodiset rajaukset. (Nature)
– Emoryn uutinen ja uutisoinnin kärjet (”anti-ageing”-kulma). (Emory News, ScienceDaily)
– Ruokahalu/paino-dataa psilosybiinistä eri eläinmalleissa. (Nature)
– Kalorirajoituksen vaikutus hiirten elinikään (vertailukehys). (Nature)
– Ihmiskäytäntö: annokset ja annostelutiheys kliinisissä masennustutkimuksissa; Phase 3 yksittäisannos. (PMC, Compass Pathways)